Tenchu-ninjasarja on tuttu jo PSonen ajoilta asti, mutta toimintaseikkailu ei ole koskaan pystynyt rutistamaan lupauksesta timantiksi.

Tenchu-sarjaa on pompoteltu julkaisijalta ja tiimiltä toiselle, nyt julkaisijaksi on päätynyt Sega. Itse pelisarja ei ole muuttunut samaan tahtiin, sillä perusidea ja -virheet ovat osasta toiseen samat.

Pääosassa on ninjavehkeillä leikkiminen, sillä tarkoituksena on välttää taistelua vaikka huumaamalla vartijat myrkytetyllä riisikakulla tai könyämällä heittoköyden varassa kurkihirrelle piiloon.

Ninja selviää miekkamittelöistä helposti hengissä, sillä samuraita enemmän pistää vastaan Tenchun kauhea kamera. Se ei edes ylämäkeä juostessa suostu kääntymään yläviistoon, vaan näyttää massiiviset puoli askelta eteenpäin.

Pelihahmoina on kaksi naisninjaa. Aikaisemmista osista tutun Ayamen elämäntehtävä on kylän ja sen asukkaiden suojeleminen, mutta Ayame epäonnistui pahasti ja koko suojattikylä lahdattiin. Nyt naisninja selvittää joukkomurhan syitä etsien syyllisiä. Rin selvisi samaisesta verilöylystä hengissä ja liittyy kostoretkelle.

Hiipimispeliksi uusi Tenchu ei ole kovin kummoinen: Fatal Shadows ei vaadi välttämättä lainkaan hiipimistä. Jos vihollinen huomaa, vartijasta on helppo päästää ilmat pihalle, useammastakin samalla kertaa. Tästä ei rangaista mitenkään, ja sama onnistuu millä vaikeusasteella tahansa.

Läpijuoksu

Ärsyttävästi Fatal Shadowsissa pärjää hyvin tekemättä mitään fataalia. Sisäinen pasifistini oli tyytyväinen, kun tajusin, että vihollisista ei tarvitse välittää lainkaan. Riittää kun niitä juoksee pakoon läpi kentän loppupomoon saakka, vaikka tempussa ei tietenkään ole mitään järkeä saati hupia. Läpijuoksun onnistuminen kuitenkin kuvaa hyvin pelisuunnittelun laiskuutta.

Tuskin kukaan yllättyy, kun narisen kuvakulmien olevan päin pepanderia. Päätin unohtaa kyynisen asenteeni ja pelata Tenchun omien sääntöjen mukaan vioista välittämättä, siis hiipimispelinä. Vaikka miten hyvin käytin seiniä ja nurkkia hyväkseni, kohta tuli joku miekka tanassa kohti ja huusi hulluna huutomerkkiä. Kuvakulmaa ei päässyt mitenkään siirtämään sinne, missä vartijat olivat.

Tekijöiden kunniaksi on sanottava, että onnistuessaan hiipimistapot ovat pelin vahvinta antia. Näyttäviä verisiä kuolinanimaatioita on runsaasti, jos onnistuu lähestymään vartijaa selkäpuolelta ja viiltämään uhrin hengiltä. Kuolettavassa varjossa voi kaataa kaksikin vartijaa yhtä aikaa animaation säestyksellä.

En kuitenkaan keksi, miksi kenenkään kannattaisi Tenchu: Fatal Shadowsia hankkia. Parempia hiipimispelejä on kaupan hyllyt pullollaan, taistelupeleistä puhumattakaan. Ninjoistakaan ei varsinaista pulaa ole.