Ninjahiiviskelyyn perustuvan Tenchu-sarjan nousemisen superhitiksi on estänyt pelien kankea pelattavuus ja tekninen jälkeenjääneisyys. Time of the Assassins on teknisesti jotakuinkin ajan tasalla, ja varsinkin graafisesti se on hyvää PSP-tasoa. Pelattavuus on yhä yhtä kärsimystä. Olen melko varma siitä, että Tenchu-tiimiin pääsee vain, mikäli inhoaa pelaajia koko sydämestään ja haluaa tehdä heille kiusaa.
Ninjamurhaamista voi harrastaa viidessä eri tarinassa viidellä eri hahmolla. Kätkettyjä hahmoja on lisäksi peräti parisenkymmentä. Tehtävät on pilkottu PSP-ystävällisiin jaksoihin, eli melko lyhyisiin pätkiin. Tämä on viisasta siksi, että harvempi PSP:tä tuntikausia samaan putkeen hakkaa. Sen takaa jo laitteen epäergonominen muotoilu.
Pelaajan ykköskiusa on jälleen kamera, jonka on suunnitellut I.N. Kvisiittori. Kerta toisensa jälkeen vihollisen huomaa vasta, kun hän jo kutittelee miekalla kylkiluita. Piirtoetäisyys on suorastaan surkea ja teknisesti paluu menneisyyteen. Ilmeisesti se on hinta, joka on muuten näyttävästä grafiikasta maksettava. Jos Time of the Assanssinsia pitäisi yhdellä sanalla kuvata, sana olisi kömpelö. Se ei ole hyvä sana ninjapelille.
Koska Tenchun taustajoukot eivät osaa tehdä kunnon peliä, he ovat pistäneet mukaan yllättävän laadukkaita bonuksia. Kaksinpelin lisäksi mukana on karttaeditori, joka yllättäen jopa toimii. Tenchu-kenttien rakentelu onnistuu lyhyen opettelun jälkeen. Tietenkin tässäkin on pitänyt hieman kämmätä. Kenttien siirto muistikortilta nettiin ja toiseen suuntaan ei onnistu suoraan PSP:stä, vaan tiedostot siirretään tietokoneella USB-johdon kautta. Onneksi nettikenttiä löytyy jo nyt kohtuumäärin ja mukana on myös pelillisesti varsin oivaltavia osuuksia.
Tenchun PSP-käännöskään ei tehnyt minusta sarjan fania.
61
