Ennen Rampagea Bethesda toimittaa T2029-kaartille vielä tusinan uusia timantinkovia tehtäviä. Mutta tarjoaako datalevyke mitään uutta?
Vastarintaliikkeen onnistuttua originaalin pelin lopussa repäisemään Skynetin töpselit pois seinästä näytti ihmiskunnan tulevaisuus jälleen valoisalta, mutta itärannikolta kantautuvat hälyttävät viestit nostavat esille uuden vaaran.
Pelaaja lähetetään tutkimaan asiaa ja avustamaan Washingtonin vastarintaryhmää, jonka puolustussysteemit ovat paikka paikoin oudosti sammuneet ilman mitään ilmeistä syytä. Perillä käy ilmi, että Skynetin joukot mellastavat vielä koko kaupungin alueella. Muutaman ikenet veressä väännetyn puolustustehtävän jälkeen alkaa eteen tulla entistä kiperämpiä paikkoja, eivätkä pelihuoneesta kuuluvat karjahdukset aina sovi pikkulasten korville, sillä useimmat tehtävät vaativat vähintään muutaman illan viilaamisen ennen läpäisyä.
Ei uutta ydintaivaan alla
Originaalisankarin seikkailut eivät jatku, sillä mukana ei tule minkäänlaista siirto-ohjelmaa, jolla vanhan taisteluissa arpeutuneen sankarinsa voisi siirtää Washingtonin taivaan alle. Haaveet uusista mega-aseista ja puolustuslaitteista voi myös haudata, sillä mitään uusia megatykkejä ei pelaajapololle lahjoitella. Ainut asepuolen uudistus on panssarin kyky pitää kaikki puolustusneurolinkit aktivoituna samaan aikaan, esimerkiksi autodoc toimii koko ajan ilman eri aktivointia.
Kompensaatioksi tästä edusta ovat tekijät kuitenkin lisänneet vastustajan arsenaaliin STTNG:stä (jaksosta The Next Phase) revityn vaihemuuntajan, jonka avulla koneet pystyvät sisätiloissa ampumaan seinien läpi.
T2029 on lajissaan mukava peli, jota kuitenkin vaivaavat muutamat todella rasittavat suunitteluvirheet, kuten tiettyyn paikkaan aina uudelleen ja uudelleen ilmestyvät vastustajat. Mitään parannusta ongelmiin ei uusi levy tarjoa, eikä se muiltakaan osin muuta pohjapeliään pikselin vertaa. Uusia vastustajia sentään on kaksi, molemmat lentävää mallia. Mantassa on yhdistetty kaikkien muiden H/K:n parhaat puolet, kun taas Guardian saa Eradicatoritkin tuntumaan lasten leikkikaluilta. Kummankin uutuuden kanssa on kuitenkin leikki kaukana, sen verran kovia metallipaskiaisia ne ovat.
Puhkiammuttuja odotuksia
Datalevykkeen juonenpätkä on tarpeeksi mielenkiintoinen, ja pakottaa pelaajan repimään hiuksiaan, kunnes viimeinenkin tehtävä on läpikoluttu. Muuten tiedossa on sitä samaa kuin originaalissakin, eli veristä taistelua viimeiseen hengenvetoon. Mukana on sentään yksi uusi taustamaisema, mutta originaalin huonointa puolta eli ääniä ei ole mitenkään parannettu. Ongelman saa melko tehokkaasti poistettua, kun raahaa stereot koneen viereen ja iskee soimaan jonkin deathmetal-cd:n. Pelinautinto kohoaa heti ainakin kymmenellä prosentilla, suosittelen.
Kokonaisuutena uusi lisälevyke on pettymys, sillä se tarjoaa aivan liian vähän mitään uutta ollakseen todella mielenkiintoinen. Vanhat bugit jäävät korjaamatta, eikä pohjapeliä täydennetä saatika päivitetä. Operation Scour on lisätoimintaa alkuperäisestä pelistä pitäneille. Muut älkööt vaivautuko.
79
