Terminator
Kun viime lehdessä mainittiin Bethesdan Terminaattoripelistä, niin eikös käykin ilmi että se tuli jo marraskuussa! Ja mitenhän se hehkuva sininen pallo ja alaston bodari Bethesdan toimiston luona liittyvät tapahtuneeseen? SkyNetin juoni ei onnistu, arvostelemme pelin joka tapauksessa.
Bethesda on ennenkin kajonnut terminaattoreihin. Pari vuotta sitten ilmestynyt The Terminator oli mielenkiintoinen, mutta huonosti ohjelmoitu versio ykköselokuvasta. Toinen kerta toden sanoo: Terminator 2029 on A-luokan kamaa.
Taivaskanava vallassa
Cameronin Terminator-elokuvat tuntee (ja rakastaa) jokainen, joten SkyNetin hallitsema maailma vuoden 2000 jälkeen on tuttu. T2029 ei lainaa elokuvilta kuin tulevaisuudenkuvan, kaluston ja yhden henkilön eli John Connorin, vastarintaliikkeen isän.
Vastarintaliike on saanut käsiinsä Advanced Cybernetic Exoskeleton A.C.E. 1000A-taisteluhaarniskan. A.C.E.:n kuuteen hardpointiin saa asennettua plasmakanuunoja, ohjusjärjestelmiä, kranaatinheittimiä ja lukuisia muita laitteita, joten siihen pukeutuva ihminen voi ottaa terminaattoreiden kanssa yhteen mano a mano ja pläjäyttää metallimiehiltä öljyt mäelle ja sähköpiuhat pihalle.
Connorin johtamassa erikoisyksikössä pelaaja joutuu suorittamaan lukuisia tehtäviä SkyNetin johtamia joukkoja vastaan. Wing Commanderista on nyysitty tehtävien yhdistäminen juonella ja se, että tehtävät vaikuttavat suoraan koko sotaan. Häviä, ja vastarintaliike vetäytyy. Voita, ja SkyNet on taas askeleen lähempänä tuhoa. Tehtäviä löytyy yhdeksäntoista (kaikki yhteenlaskettuna) ja lisää on tulossa.
Tehtävät koostuvat pelastusretkistä, strategisten maalien tuhoamisesta, outoja aikahäiriöitä aiheuttavan laitteen tutkimisesta (heh!), sun muista varsin vaihtelevista tavoitteista. Kun yksi tehtävä jakautuu vielä useampaan välitavoitteeseen luo se riittävän vaihtelun tunnun ja mielenkiinto ei pelin aikana herpaannu.
Näppärästi varastettua
Terminator 2029:n resepti on mielenkiintoinen miksaus eri pelityypeistä: se on sydämeltään ammuskelupeli, jota on maustettu roolipelimäisillä ominaisuuksilla. Hengissäpysyminen vaatii kuitenkin enemmän taktiikkaa kuin tulivoimaa ja kaikki on kuorrutettu sakealla hi-tech-kastikkeella.
Pelin alussa käytössä on vain fuusiokranaatteja ja plasmakanuuna ("of the 40 watt range"), mutta pelin edistyessä käyttöön tulee vielä järeämpää aseistusta, kuten erityyppisiä ohjuksia ja kranaatinheittimiä. Voi sitä vallan ja voiman tunnetta, kun pilkkoo 100 watin plasmakanuunalla aikaisemmin ylivoimaisia vihollisia.
Puvun mukana tulee korjausjärjestelmä, lisäksi siihen voi asentaa taistelutehoa lisääviä moduuleja, puolustusjärjestelmiä, autotohtorin ja kaikkea muuta kivaa sitä mukaan kun kehitysosasto saa niitä valmiiksi. Mutta kun jokainen jännä laite ja ase vie yhden hardpointin, on myöhemmissä vaiheissa todellisia valinnanvaikeuksia. Onneksi pelissä on sisäänrakennettu taistelusimulaattori, jossa varustuksen todellisen hyödyn pääsee testaamaan.
Tehtäviin saa vielä bonukseksi erikoislaitteita, ja tämä valtava tavara- ja laitepaljous pitää peli-intokäyrän korkealla.
Eye of The Terminator
Kontrollisysteemi on varsin mielenkiintoinen: näppäimistöllä liikutaan Eye of Beholderin tyyliin pala kerrallaan, 90 asteen kulmissa kääntyen. Tähtäin liikkuu hiirellä koko ruudun alueella (vihdoinkin!), ja napeista lauotaan kahta eri asetta kohti portaattomasti liukuvia vihollisia, joita elokuvat nähneiden ei ole vaikea tunnistaa. Vastaan vyöryy Hunter/Killereitä, CSM-101:siä sekä lihakuorrutuksella että ilman, sekä muutama elokuvissa esiintymätön vehje.
Raunioiden seassa notkuu myös vastarintaliikkeen sotilaita, jotka eivät ammu ketään eikä heitäkään ammuta. Osa tietysti onkin Cyberdyne Systems Model-101 -soluttautujayksiköitä, joten liipasinhullun pelaajan on harkittava tarkkaan ennen tulittamista, jottei John Connor suutu. Omia sotilaita olisi voinut käyttää johonkin älykkäämpäänkin.
Voi kunpa Bethesda olisi käyttänyt Wolfenstein 3D -tekniikkaa, silloin Huippupeliltä ei olisi T2029:ä pelastanut edes se, että se olisi terminoinut kiintolevyn viiden minuutin välein!
Sittenkö lahdataan kasamäärin metallimiehiä ja kahlataan kainaloita myöten metalliromussa, vai? Hoh! SkyNetin joukot ovat pääsääntöisesti kaikkea muuta kuin tykinruokaa, ja pyssyt paukkuen etenevä pelaaja näkee hyvin nopeasti päänsä jättävän hartiat niin kuin kuolindemo näyttää. Ja kun miehensä voi tallentaa vain tehtävien välissä, paine lisääntyy: Okei, vastoin ylivoimaa olen saanut tehtävän suoritettua, pääsenkö vielä hengissä takaisin?
Bethesda on jopa käyttänyt aivojaan: riittää, että vihollisesta näkyy pikselikin, niin sitä pystyy ampumaan. Myös kranaattien heitto sujuu poikkeuksellisen näppärästi, sillä sen osumakohta määrittyy tutkassa vilistävän tähtäyspilkun mukaan eikä turhia arvailuja tarvita.
Retki rauniokaupungissa
Grafiikka vangitsee hyvin elokuvien synkän tunnelman: raunioita, pääkalloja, taivanrannalla välähtäviä räjähdyksiä ja lasersäteitä, pimeyttä, synkkyyttä ja kurjuutta. Kaikki viholliset on vähintäänkin mukavasti animoitu, suurin suosikkini on soluttautujaterminaattorit, joista veri tirsuu ja liha lentää plasmakanuunan puhuessa. Maasto olisi saanut olla vielä pikkuisen vaihtelevampi, mikäli Los Angeles ei sitten koostu samalla pintamateriaalilla päällystetyistä rakennuksista.
Vaikka grafiikkaa voikin kehua niin äänipuolta ei. Peli vaatisi ehdottomasti räiskyvän pauhaavan äänimaton, ja siinä on menty metsään, sillä muutaman aseen äänen ja räjähdyksen lisäksi peli on hiljainen kuin koululuokka rehtorin yrittäessä etsiä syyllistä opettajainhuoneen verilöylyyn. Vaikka nämä muutamat digitoidut efektit ovatkin sitten eri hyviä, niin missä on robottien vinkuva hydrauliikka, varoitusäänet, taistelun pauhina ja jytisevä taustamusiikki? Tulevien lisätehtävälevyjen asemasta T2029 kaipaisi kipeämmin lisä-äänilevykettä ja toivottavasti lisälevykkeet kehittävät emopeliäkin.
Terminator 2029:ssä olisi ollut ainesta todelliseen megapeliin, mutta ilman W3D-grafiikkaa, runsasta äänimattoa ja älykkäitä sotilastovereitakin se on ehdottoman rankka paketti, joka on pakko pelata päätökseen. Mitään suurempaa puutetta ei pelissä ole, Huippupeli jää saamatta koska jokaista osa-aluetta olisi vielä voinut kohentaa.
The Terminator 2029 kipuaa kevyesti PC:n ammuskelupelien eliittiin, toivottavasti jatkoa seuraa.
Nnirvi
Yhteenveto: Jännittävä, mukaansatempaava ja esikuvalleen uskollinen. Paras (ja ainoa hyvä) terminaattoripeli.
88
