The Final Station - Valtion rautatiet

Maailmanlopun raiteilla ei ratsasta kuin kourallinen kansalaisia. Juna osuuksissa kulkupeli on pidettävä liikkeessä ja matkustajat hengissä.

Hyvät matkustajat, tämä on Pendolino-juna helvettiin. Bästa passagerare, det här är Pendolino-tåget till Kajaani.

Nyt pureudutaan raideliikenteen kipukohtiin: maailmanlopun kynnykselle sijoittuva The Final Station on oiva allegoria yksityistämistä vastaan taistelevalle VR:lle, joka taistelee verissä päin parhaan mahdollisen palvelun tarjoamiseksi jokaiselle maamme kansalaiselle. Edulliset liput, maittavat murkinat ja mukavat matkustusolosuhteet ovat joutumassa markkinatalouden suurperkeleen kitaan, mutta ei ilman taistelua!
Tai sitten Viimeisellä Asemalla kerrotaan, mitä junassa oikeasti tapahtuu. Matkustaminen on yhtä helvettiä. Vuorot kulkevat miten sattuu, aina on joku paikka rempallaan ja junakyyti maksetaan pahimmassa tapauksessa omalla hengellä. 

Seuraavana Tikkurila, till följande Dickursby

Mustat zombimaiset monsterit ovat lyöneet Telluksen polvilleen. Ihmiskunta selvisi ensi-iskusta, mutta lisää on tulossa. Peli alkaa, kun huhuttu Toinen Vierailu alkaa olla todellisuutta. Pelaajan tehtävänä on päästellä junalla asemalta toiselle, mukana kulkee tehtävästä riippuen joko rahtia tai matkustajia.
Peli jakautuu kahteen osuuteen, junailuun ja seikkailuun. Raiteilla huolehditaan kulkupelin kunnosta, valmistetaan tarveaineita ja huolehditaan siitä, että matkustajat säilyvät hengissä. Craftailu on kevyttä ja juna pysyy kunnossa, kun eri aparaatteja muistaa silloin tällöin klikkailla.
Matka pysähtyy välietapeille, jolloin junaan lyödään rengaslukko. Eteenpäin pääsee, kunhan löytää nelinumeroisen koodin, jolla lukko aukaistaan. Yleensä numerosarja on kätketty kentän perimmäiseen surmanloukkoon, jota vartioi verenhimoinen lauma vihollisia.
Näistä perustason löntystelijät saa kasaan jo pyssynperällä, mutta evoluutiomallit vaativat tulivoimaa. Hämähäkkimäiset kipittäjät riistävät elinpisteet vauhdilla, jos pääsevät iholle. Höyryävät versiot räjähtävät ammuttaessa viiveellä, rynnäkköpukuun haarniskoituneilta mörreiltä on lyötävä kypärä päästä ennen ampumista.
Turpajumppa hankaloituu, kun erityyppiset hirviöt hyökkäävät kimpassa. Jos esimerkiksi haarniskahemmon takana on savuhirviö, listiminen onkin hankalaa, kun kärkikarvaajaa on iskettävä kiväärinperällä ennen ampumista. Yleensä niitti osuukin räjähtäjään, ja sitten seinät ovat kummankin osapuolen sisälmyksiä täynnä. 
 

Tarina etenee sivuhahmojen kertomana. Minimalistinen kerronta luottaa pelaajan päättelykykyyn.


Saapumisaika on muuttunut, ankomsttiden har förändrats

Sivulta kuvattu toimintaseikkailu rakentuu niukkuuden logiikan varaan, sillä mitään ei ole koskaan tarpeeksi. Nikkarointiin tarvittavaa krääsää löytyy sieltä täältä, mutta montaa ensiapulaukkua tai patruunapakettia sillä ei rakennella. Kolmen sortin tuliaseisiin annetaan a-tarvikkeita juuri sen verran, että niillä selviää. Yksikin huti on yleensä kohtalokas, joten paniikkilaukauksia kannattaa vältellä viimeiseen saakka.
 Seikkailuosuuksissa kuoleman viikate heiluu, onneksi tarkistuspisteitä jaellaan armollisesti.  Tämä tosin nakertaa tunnelmaa, sillä taistelut muuttuvat nopeasti henkiinjäämispasleiksi, joissa on kokeiltava sopivaa lähestymistapaa. Vihje: nopeat monsterit kannattaa ampua, perustason halailijoiden ohi voi juosta.
Digitaalinen junamatka kestää noin viiden tunnin verran, eli suurin piirtein Oulusta Helsinkiin. Tarinaa ei hierota naamaan, kerronta rakentuu ympäristöstä löytyvien muistiinpanojen ja viestien kautta. Junaosuuksissa matkustajat kertovat dialogin kautta pieniä tietojyväsiä maailman tapahtumista. Samaistumispintaa riittää päähahmossakin, sillä muutaman pikselin mittaisen pikku-ukon repliikit on jätetty kokonaan pois. Ratkaisu on presiis oikein, sillä nyt juoni kulkee korvien välissä. Kuin juna. 
Isopikseligrafiikka tukee karsittuja pelimekanismeja.  Vaikka yleensä nitkutan kasibittikuvakieltä imitoivista indie-tekeleistä, The Final Stationissa graafinen tyyli on perusteltu ratkaisu, sillä se on sopusoinnussa muiden suunnitteluratkaisujen kanssa.
The Final Station on sympaattinen seikkailupeli, joka viihdyttää koko kestonsa ajan. Se ei ole liian helppo tai vaikea, ja minimalistinen kerrontatapa on sopusoinnussa audiovisuaalisen toteutuksen kanssa. Viiden tunnin junamatka koettelee takalistoa sekä istumalihasten että maksukyvyn muodossa, mutta The Final Stationissa junamatka kuluu kuin siivillä.
 Tätä saavat pelata muutkin kuin junan kissa.

 

The Final Station

Arvosteltu: Macbook Air Saatavilla: PC
Do My Best/Tiny Build
Ikäraja: Ei tiedossa

89