Omaperäinen toimintaseikkailu The Maw on kaikin puolin iloinen ylläri. Huumoripitoisessa tarinassa seurataan pakkolaskun tehneen Frank ja Maw -parivaljakon edesottamuksia tuntemattomalla planeetalla.
Frank on hyväntahtoinen humanoidi ja Maw violetti, pallomainen olento, jolla on vain yksi silmä ja komean hammasrivin reunustama valtava kita. Maw’lla on aina nälkä ja se ahmii kaiken vähänkin ruuaksi kelpaavan. Ja mitä enemmän se syö, sitä suuremmaksi se paisuu. Tietyt eläimet antavat Kidalle herkkupalaa muistuttavan ulkonäön ja erikoisominaisuuksia, kuten tulihenkäyksen tai leijuntakyvyn.
Ainoastaan Frankia ohjataan suoraan, Maw joko seuraa energialiean nokassa tai temmeltää vapaasti lähistöllä. Lieka tarttuu kiviin, räjähtäviin kuuliin ja pikkueläimiin. Pommeja viskotaan komeaan moukarityyliin suojakenttägeneraattoreihin ja vihollisten niskaan, eläimet nakataan Maw’n pohjattomaan kitaan. Aktiivinen syöttäminen on tarpeen, sillä koon vastapainoksi Maw on hidas ja kömpelö. Frank (taso)loikkii korkeilla kielekkeillä ja nakkelee herkkupalat alas. Purppurapallo ei nimittäin suostu etenemään, jos sitä vähääkään huikoo.
Kentät ovat miellyttävän vaihtelevia toimintapulmia. Rajallisten vaihtoehtojen myötä päätä ei tarvitse raaputtaa monta minuuttia. Pulmat ovat mukavan loogisia ja ne ratkeavat maalaisjärjellä. Maw’n kokoon ja ominaisuuksiin liittyviä jippoja ei tahkota kuoliaaksi, joten peli muuttuu ja elää jatkuvasti.
Siistin näköisen seikkailun vastustamattomasti eteenpäin ajava voima on Maw itse: seurasin jännityksellä, mihin violetin suursyömärin paisuminen johtaa, enkä pettynyt. The Maw on mainio, mutta turhan lyhyt tai pikemminkin liian helppo. Noin kolmen tunnin mittaisen pelin pulmissa pitäisi olla enemmän purtavaa. Peliaikaa voi tosin venyttää kahdella 100 MP:n hintaisella Deleted scenes -lisäkentällä.
84
