Edellinen Time Crisis -kotiversio ilmestyi jo puoli vuosikymmentä sitten, mikä on tietotekniikka-alalla pieni ikuisuus.
Amerikkalainen agentti Richard Miller lavastetaan Caruban presidentin murhaajaksi. Kommunistiselta Kuubalta haiskahtavan Caruban johtajat vaativat, että Miller luovutetaan heille oikeudenkäyntiä varten 48 tunnin kuluessa. Diplomaattiset koukerot eivät sovi kovaotteiselle agentille, joten Richard lähtee purkamaan pulmaa pistooli kourassa. Ensimmäinen vihje osoittaa terroristipäällikkö Kantariksen omistamalle huvijahdille.
Tarina rullaa jo edellisestä osasta tutulla kaavalla. Tapahtumat nähdään Millerin silmin ja suojautumista lukuunottamatta kuvakulma pysyy paikoillaan ammuskelun aikana. Agentti ravaa automaattisesti seuraavaan paikkaan, kun kaikki pyssyn edessä hötkyvät hölmöläiset on listitty. Kenttien välissä pällistellään pelimoottorilla tehtyjä animaatioita.
Miller juoksee aina jonkinlaisen suojan, kuten pöydän tai laatikon luokse. Sankari on haavoittumaton esteen takana kykkiessään. Aika raksuttaa koko ajan, joten esiin on pakko tulla melko ripeästi. GunConin piipussa olevasta punaisesta namiskasta Miller pomppaa luotisateeseen ja riuska agentti kestää vaikeustasosta riippuen kolmesta viiteen osumaa. Lippaassa on kuusi kutia ja kanuuna ladataan jokaisen kyyristymisen yhteydessä.
Suurin osa vastustajista on surkeasti sihtaavaa tykinruokaa, joka kaatuu yhdestä osumasta. Matkan varrella eteen lappaa muutamia friikkejä, jotka vaativat todella jämäkän lyijymyrkytyksen ennen kuin suostuvat tippumaan. Poppoon hupaisin heppu lienee tuhti kokki, joka viskoo lihakirveitä. Pomomatseja piristetään nuolilla, joita ampumalla voi vaihtaa suojapaikkaa. Osa vihollisista käyttäytyy samoin kuin Millerkin, eli he loikkaavat takaisin piiloon muutaman laukauksen jälkeen.
Muistipeli
Time Crisis on vauhdikas muistipeli. Jo parin yrityksen jälkeen selviää, että kaikki vastustajat tupsahtavat pistoolin eteen aina samassa järjestyksessä. Ennen pitkää pyssy sojottaa jo valmiina miekkosten sisääntuloa odottamassa.
Kenttiä on neljä ja niiden koukerot on opittu muutamassa päivässä, jos ei malta jättää jatko-krediittejä rauhaan. Helpolla tasolla homma on ohi muutamassa tunnissa. Tarinamoodin lisäksi on vain Time Trial, jossa yksittäinen kenttä yritetään jauhaa läpi ennätysaikaa nopeammin.
Namcon GunCon toimii totutun varmasti ja tarkasti. Kakkosporttiin kytkettyä padia tai rattiohjainen poljinta voi käyttää suojanäppäimenä pyssyn A-namiskan sijaan. Jos lattialle viskattua padia hutkii jalalla, tunnelma on hyvin lähellä kolikkopeliä. Tällöin ampumiseen tarvitaan vain yksi käsi.
Namcolle poikkeuksellisesti grafiikka ei ole teknisesti kovin jämäkkää tekoa. Resoluutio on matala ja tekstuurit ovat paikoitellen karkeita. Lisäksi agentti ravaa useimmiten tylsän kulmikkaissa sisätiloissa.
Äänistä tärkein, eli Millerin pistoolin laukaus on sopivan terävä ja räkäisen repivä rykäisy. Vihollisten mölähdykset ovat periaatteessa lupsakoita, mutta heidän sanavarastonsa olisi saanut olla suurempi. Muutoin efektit koostuvat lattean tasapaksuista posahduksista ja kolinoista. Musiikki on hajutonta ja mautonta syntikkapoppia.
Puutteistaan huolimatta Project Titan on yksi parhaista pyssypeleistä PSonelle. Tasopomotaisteluiden piilopaikan vaihtoa lukuunottamatta siinä ei tosin ole mitään uutta edeltäjäänsä nähden. GunConin omistajille se on mukavaa vaihtelua ainaiseen Point Blank -tivoliräimeeseen, mutta pahin ongelma on touhun lyhyys ja läpäisyn jälkeen mielenkiinto lässähtää nopeasti.
81
