Tokan Race Driverin takakansi lupaa paljon: 21 autoa radalla, 15 erilaista kilpaluokkaa ja 12 kuskin moninpeli. Tilapäisen laitteistopulan takia en pysty sanomaan WLAN-matseista mitään, mutta muuten väitteet pitävät kutinsa. Otin höpinän fotorealistisesta graffikasta heti kättelyssä luovana liioitteluna.
Kuormureiden, formula fordien ja muiden hurjasti vaihtelevien autoluokkien rassit pysyvät mukavan huolettomasti näpeissä. Analogitatilla veivatessa ohjauksessa tuntuu mukavasti mobiilin massa. Kevyt GT-kilpuri kääntyy selkeästi äkäisemmin kuin klassikkojagge.
Luokasta ja käännöksen aggressiivisuudesta huolimatta ohjaus pysyy jatkuvasti miellyttävän johdonmukaisena. Joka rassissa on sallivat ABS-jarrut, joten arcademaisen samanaikainen kääntyminen ja jarrutus onnistuvat mainiosti. Kolareissa ja nurmikolla kaarat spinnaavat tuttuun tokatapaan epäilyttävän herkästi.
Autoluokat ja lukuisat esikuviltaan näyttävät radat nivotaan yhteen leppoisalla juonella ja sijoitustavoitteilla. Tallipomon kommentit ovat yhtä hupaisia kuin ennenkin. Kun oion mutkan penkan kautta ja ohitan kovakouraisesti kolhien muutaman kilpailijan, äijä kehuu ajotaitojani vuolaasti. Kyse on kenties sarkasmista, mutta rohkenen epäillä. Normaalitason kisailu etenee rivakasti, sillä koneen kilpailijat nössöilevät jarrutuksissa. Yhdessä neulansilmässä pääsee heittämällä kolmesta kaarasta ohi.
TOCA Race Driver 2:n arvo riippuu vahvasti lähtökohdista. Jos PS2:n tai Xboxin versio on tuttu, PSP ei tarjoa mitään uutta tai mullistavaa. Ratin puutteen ja boksipadia selkeästi heikomman ajoasennon takia se ei ole pelin paras painos. Pelkkä kannettavuus sinällään ei mielestäni ole mikään autuaaksi tekevä ansio.
Neljä tähteä
