www.splintercell.com
Maailman vaarallisin agentti on palannut.
Sam Fisher on ajautunut tyttärensä tapaturmaisen kuoleman jälkeen pahoille teille. Fisher epäilee, ettei onnettomuus ollut onnettomuus lainkaan. Totuutta etsiessään konkariagentti sohaisee muurahaispesää, joka muhii Washington D.C:n kulisseissa. Tikittääkö Yhdysvaltain pääkaupungissa elektromagneettinen pommi?
Alun perin Splinter Cell -pelit perustuivat varjoissa hiiviskelyyn ja teknisiin härveleihin, mutta nykyään moinen verkkaisuus ei enää mene läpi. Hiiviskelijä Sam Fisher on muuttunut Splinter Cell: Convictionissa toimintasankariksi, joka merkkaa kohteensa ennen huoneeseen rynnäköintiä, ampuu tiensä ulos vaikka minkälaisista pinteistä ja hankkii tietonsa julmasti kiduttamalla. Informantin pään hakkaaminen lavuaarin kulmaan ei ole ihan sitä, mitä Splinter Cell -peleiltä on totuttu odottamaan.
Convictionin varsinainen yllätys on erillinen kahden pelaajan co-op-seikkailu, jonka tapahtumilla pohjustetaan Sam Fisherin kujanjuoksua Washington D.C:ssä. Yhteistyötä tekevät agentit Archer ja Kestrel eivät jää miksikään hetken tuttavuuksiksi, sillä co-op-osuuden kestoksi luvataan peräti kuusi tuntia.
Splinter Cell: Convictionilla on paljon todistettavaa, sillä sitä on kehitetty pieni ikuisuus. Conviction esiteltiin ensimmäisen kerran julkisuudessa jo vuonna 2007, minkä jälkeen peli on missannut julkaisuikkunan toisensa jälkeen. Työ ajautui niin pahaan umpikujaan, että peli on suunniteltu ainakin kertaalleen kokonaan uusiksi. Pitkän odotuksen piti vihdoin päättyä tämän vuoden helmikuussa, mutta julkaisua siirrettiin vielä kertaalleen. Nyt ei auta kuin istua sormet ristissä ja toivoa, että huhtikuu todella on Splinter Cellin kuukausi.
Maailman vaarallisin agentti on palannut.
Artikkeli on luettavissa pelit.fi:ssä 1.4.2010.
Vuonna 1998 olin täysin kyllästynyt pelialalla pyöriviin pipopäihin ja räpin tahdittamiin bileisiin. Halusin kunnon juhlat, joissa alalla vaikuttavat aikuiset juhlisivat hienoissa puitteissa. Syntyi Kyöpelit-gaala.
Gaala alkoi seuraavan vuoden helmikuussa vaatimattomasti muutaman kymmenen alan ihmisen voimin, keskellä tuon talven pahinta lumimyrskyä. Ruokaa oli liian vähän ja juontaja ei ollut oikein aiheeseen perehtynyt, mutta Wallun suunnittelema Kyöpelit-patsas herätti ihastusta ja innostusta. Myös puitteet saivat paljon kiitosta: toimitus iltapuvuissa ja smokeissa, vieraat parhaimmissaan valkoisten pöytäliinojen ja kynttilöiden loisteessa jotain ihan muuta kuin mihin oli totuttu.
Se oli pelialan ensimmäinen yhteinen tapaaminen. Gaala teki historiaa, sillä koskaan aikaisemmin eivät pahimmat kilpailijat olleet mahtuneet samoihin juhliin.
Vuosi vuodelta Kyöpelit-gaalan maine kasvoi ja kaikki halusivat mukaan. Kerran sain kiukkuisen puhelun eräältä jälleenmyyjältä, joka kovaan ääneen ihmetteli, miksei hän pääse koskaan mukaan, vaikka on ollut alalla jo niin ja niin monta vuotta. Totesin siihen, että gaala oli tarkoitettu yhteistyökumppaneillemme ja koska hän ei sellainen ollut, häntä ei rekistereistämme löytynyt.
Gaala paisui ja paisui niin että lopulta olivat mukana niin maahantuojat kuin ulkomaiset päämiehet, niin suomalaiset pelintekijät kuin jälleenmyyjät. Mukaan tunki myös muu lehdistö muina miehinä puhumattakaan monista muista kuokkavieraista. Parhaimmillaan vieraita oli lähes kaksi ja puolisataa, mukana aina myös lukijoita.
Vuonna 2003 kirjoitin kiukkuisen pääkirjoituksen siitä, että gaala ja koko peliala ei tuntunut kiinnostavan muita medioita. Kaiken maailman Jussit ja Venlat kyllä televisioitiin, mutta miljoonan euron pelibisnes ei kiinnostanut ketään. Vaikka meillä oli kaikkein hienoin patsaskin. Nyt vain seitsemän vuotta tuon porun jälkeen gaala menee televisioon.
Viimeinen Kyöpelit-gaala pidettiin 2007 Pelit-lehden 15-vuotisjuhlina, minkä jälkeen pelialan oma kattojärjestö Figma otti sen hoitaakseen. Tänä vuonna Figma-gaala muuttaa nimeä ja todennäköisesti myös luonnettaan julkkisvetoisemmaksi, sillä Yle näyttää gaalan palkintojenjaon suorana Areenalla ja myöhemmin koosteen kakkosella. Hieno suoritus Figmalta!
Minulla on kuitenkin aina tähän aikaan vuodesta hyvin haikea olo. Vaikka gaalan tekeminen vaati paljon työtä ja organisointia, ja joka vuosi alkoi heti joulun jälkeen tiukka laihdutuskuuri iltapukua varten, Kyöpelit-gaala oli kuitenkin jokaisen vuoden kohokohta. Ympärillä paljon tuttuja ihmisiä, puheensorinaa, hyvät juontajat, kauniita puheita oli se niin mukavaa.
Haikeudesta huolimatta odotan innolla uudistunutta gaalaa ja menen mielelläni valmiiseen pöytään. Telkkari päälle huhtikuun 8. päivänä!
