Neversoft lienee haistanut tuulessa yleisön kyllästymisen sarjakuvafysiikkaan, ja Proving Grounds vie skeittailun tyyliä hiukan maltillisempaan suuntaan. Enää ei nähdä puhelinjohtogrindausta tai muuta surrealistista pelleilyä, vaikka fysiikan lakeja ei vieläkään kunnioiteta vähääkään. Skeittarit hyppivät ollieilla portaat ylös, putoavat monta kerrosta ilman, että edes kampaus menee sekaisin ja lentävät hyppyreistä kymmenien metrien korkeuteen kuin vettä vaan.
Vaikka tyyli on muuttunut, on pelattavuus pinnan alla sitä samaa vanhaa Haukkaa. Yhdestä napista lähtevät grindit, toisesta flipit ja niin edelleen. Uutuutena ajan hidastava Nail the Trick -tila on saanut seurakseen Nail the Manualin ja Nail the Grabin. Toimintaperiaate on molemmissa sama kuin alkuperäisessä: kahden tatin yhtäaikaisella painamisella siirrytään hidastettuun tilaan hahmon jalkojen viereen, josta tateilla ohjataan kahta eri raajaa ja hiotaan temppu yksityiskohtaisesti täydelliseksi, tällä kertaa fliptrickien lisäksi myös lautaan tartuttaessa ja kahdella renkaalla tasapainoillessa. Kikka on hauska, mutta vain hetken.
Moninpeli jäi teknisistä syistä testaamatta, mutta sen kerrotaan koostuvan pitkälti samoista pelimuodoista kuin Project 8:n vastaava. Uutena ominaisuutena pelaaja voi siirtyä saumattomasti yksinpelistä moninpeliin kaupunkiin sijoiteltujen puhelinkoppien kautta. Nettisisältö ei jää pelaamiseen, vaan pelin sisäisen videoeditorin ansiosta skedesankarit voivat lisäillä omia taiturointinauhojaan kyberavaruuteen muiden ihailtaviksi.
Proving Ground on teknisesti kaunis peli, mutta ei kovin tyylikäs. Skeittisankarit ovat rumia perunapäitä ja kaupunki harmaa betonihelvetti, joka ei niin millään muotoa innosta tutkimusmatkailuun. Peli kärsii muutenkin hengettömyydestä, mikä ei ollut aikaisempien Tony Hawkien ongelma. Onko iso paha Skate sortanut vanhan mestarin identiteettikriisiin, kun on näin pitänyt lähteä hakemaan uutta, huonosti istuvaa tyyliä? Nyt alan suurin yritysjätti on tehnyt sen rohkean suunnannäyttäjän, ja pienemmän piirin firma jälleen yhden ideaköyhän jatko-osan. Eihän sen näin päin pitäisi mennä.
82
