Walesilainen Jester Interactive on vaihtanut musiikit moottoripyöriin. Aitoa maantiekilpailua -määritelmä paketin kannessa herättää heti mielenkiinnon, onko lupauksilla katetta?
Legendaariset Man-saaren TT-ajot ovat aiheena MotoGP-sarjaa värikkäämpi. Kerran vuodessa ajettavassa kilpailussa huimapäiset motoristit kilpailevat henkensä kaupalla kapealla ja vaarallisella katuradalla. Yksikin kaatuminen voi olla kohtalokas, sillä turva-alueita ei ole.
Man-saarella luikerteleva noin 60 kilometrin mittainen rata on mallinnettu tarkasti esikuvansa mukaan. Kierroksen aikana maisemat vaihtuvat hurjaa vauhtia, välissä sujahdetaan kaupunkien halki ja seuraavassa hetkessä ollaan metsikön keskellä.
Aidot motskarit luovat lisää autenttisuuden tunnetta. Erilaisia luokkia on peräti seitsemän: 125cc, 250cc, 400cc, 600cc, 750cc, 1000cc ja sivuvaunut. Aluksi pyörävaihtoehtoja on vain yksi kussakin luokassa, mutta kisoja voittamalla mopoja saa lisää. Oma suosikkini isossa luokassa oli ehdottomasti ärhäkät kyydit tarjonnut Monster Mob Ducati 998.
Sivuvaunuluokka jäi minulle vähän vieraaksi, sillä niiden ajo-ominaisuudet ovat omituinen sekoitus autoa ja moottoripyörää. Hassusti vain vaunussa oleva kaveri liikkuu, kuljettaja jöpöttää penkillään liikkumattomana vaikka vekottimen ajaisi täysillä seinään.
Mainio perstuntuma
Itselleni 400-kuutioiset tuntuivat sopivan parhaiten lapaseen, sillä niissä huippunopeus oli maltillisella tasolla, mutta sähäkkyyttä riitti kurveissa. Valitsipa alleen minkä kokoisen menopelin tahansa, ajaminen tuntuu ehdalta moottoripyöräilyltä eikä geneeriseltä ajamiselta.
Jopa hyrrävoimat välittyvät käsiin jollain käsittämättömällä tavalla. Moottoripyörän rungon heijaaminen mutkissa ja epäonnistuneen ohjausliikkeen jälkeinen vikurointi on tehty oivallisesti. Ainoastaan vastaohjaus ei toimi. Se häiritsee vain, jos on ajanut oikeasti moottoripyörää.
Aluksi kontrollit vaikuttivat yliherkiltä, mutta noin puolen tunnin räpiköinnin jälkeen motskari alkoi pysyä tiellä. Näppäimet on aseteltu hyvin ja ajamiseen on useita vaihtoehtoja. Itse suosin kaasuna ja jarruna oikeanpuoleista analogitattia, jolla vauhdin annostelu on tarkkaa. Etu- ja takajarrut ovat erilliset, ja kumin polttaminen asfalttiin käy leikiten.
Realismia rokottavat tuhoutumattomat pyörät ja näyttävistä räsynukkeilmalennoista naarmuttomina selviävät kuljettajat. Lippojen jälkeen kestää piinallisen kauan ennen kuin matka pääsee jatkumaan, joten yhtä hyvin mopo olisi voinut mennä säpäleiksi, sillä kisa on kuitenkin pilalla.
Suunnittelu onnahtelee
Pyörien lähtösähäkkyys on hyvä, eikä kahvaa voi aina edes vääntää pohjaan, sillä keula pyrkii helposti pystyyn. Kuskin asento muuttuu tattia eteen tai taakse liikuttamalla, ja varsinkin lähdöissä on syytä ottaa tukeva etunoja, ettei mopo luiskahda alta.
Ajomalleja on kolme, joissa helpoimmassa prätkä jarruttaa automaattisesti ennen mutkaa. Koska halusin kokea täydellisen hallinnan tunteen, yritin ensin kurvailla sinnikkäästi professional-säädöillä, joista vaihdoin nopeasti keskitasoon ja lopuksi suosiolla helpoimpaan. Vasta sitten pysyin niukin naukin kärjen tahdissa.
Motskareita voi säätää karkealla tasolla, mutta säätöjen vaikutus pitää luntata ohjekirjasta. Lisäksi mopedinsa ulkonäköä voi ehostaa värityksellä, erilaisilla vanteilla tai pakoputkilla, mutta vehkeen menoon niillä ei ole vaikutusta.
Valitettavasti pelisuunnittelu ei loista. Suoraviivaisessa arcadessa on lyhyitä kisoja jokaisessa moottoripyöräluokassa. Ensimmäisenä tutuksi tulee lyhyt Southern 100 Circuit -rata, jossa pyörii vain neljä alkeellisen tekoälyn ohjaamaa kirittäjää. Vain voitto kelpaa, joten noin kolmenkymmenen kisan avaamiseen pitää varata reilusti aikaa.
Challenge on himpun verran mielenkiintoisempi, sillä siinä yksi haaste koostuu pienistä osatavoitteista, jonka jälkeen aukeaa uusia haasteita. Tehtävien suorittaminen on pääsääntöisesti yksinäistä puuhaa, sillä kanssakilpailijoita näkee äärimmäisen harvoin ja suurin vastustaja on neiti aika. Palkinnoksi pääsee ajamaan koko radalla ja katsomaan videolta, miten ammattilainen kierroksen sujauttaa.
Sisältököyhät ritarit
Vaikeustaso on järkyttävä. Tahkosin samaa haastetta lähes tunnin, ennen kuin se meni viimein läpi. Myös kisojen voittaminen on ylivoimaisen vaikeaa, vaikka kaikki helpotukset olisi kytketty päälle. Ei vaikeus itsessään ole miinus, mutta jos meno on hampaat irvessä puurtamista ensimetreistä lähtien, jotain on pielessä.
Onneksi netistä löytyi huijauskoodi, jolla kaikki herkut sai avattua. Vanhoille Road Rash -faneille pienen piristysruiskeen tarjoaa Mad Sunday, jossa yritetään selvitä seuraavaan tarkistuspisteeseen tiukan aikarajan sisällä. Jippona on se, että baanalla suhaa muutakin liikennettä.
Kaksinpeli ei voisi olla klassisempi, sillä jaetulla ruudulla ajetaan muuten tyhjällä radalla kaveria vastaan. Ruudunpäivitys on sutjakkaa yksin tai kaksin, kuten sen tulee ollakin, mutta laajakuvatukea jäin kaipaamaan.
Pelinä TT Superbikes on pettymys, mutta fanituotteena homma toimii. Manx-radan kiertäminen on elämys, jota tuskin pääsen koskaan oikeasti tekemään. Vauhdin tunne on ehkä paras, mitä olen ajopeleissä vähään aikaan kokenut. Palkintovideon perusteella meno näyttää olevan vieläkin hurjempaa, joten TT Superbikes antaa tilaisuuden tutustua lajiin turvallisesti.
Mielenkiintoisesta aiheesta olisi voinut ottaa enemmän irti. Bonuksena aukeava Mad Sunday on melkein pelin hauskin osuus, mutta äärimmilleen ruuvattu vaikeusaste takaa sen, että harva pääsee sinne asti ilman huijauskoodia. Fysiikat ovat kunnossa, joten toivotaan, että pelille tehdään jatkoa, jossa onnistumisen riemua riittää muillekin kuin erehtymättömille robottikuskeille.
* * * * *
Man-saarten TT-ajot
Man-saaret sijaitsevat Englannin, Irlannin ja Skotlannin välissä. Tourist Trophy- eli TT-moottoripyöräajoja siellä on ajettu jo vuodesta 1907. Vanhin yhä käytössä oleva moottoripyörärata koostuu yksinomaan julkisessa käytössä olevista teistä ja kadunpätkistä, jotka suljetaan muulta liikenteeltä kilpailun ajaksi.
TT-ajojen vaarallisuutta ei voi liioitella. Tiet ovat kapeita ja niitä reunustavat kiviaidat ja rakennukset. Tähän mennessä kilpailuissa menehtyneitä on noin 180. Yhden kierroksen pituus on hieman yli 60 kilometriä ja radalla on yli 200 mutkaa.
Prätkät lähtevät radalle kymmenen sekunnin välein. Kierroksia kisassa ajetaan luokasta riippuen kolmesta kuuteen. Huippujen keskinopeus on suunnilleen 200 km/t ja kovimmat paahtavat kierroksen alle 18 minuutissa.
Tänä vuonna Man-saaren TT-ajot ajettiin 28.5-10.6. Tuloksia ja muuta kiinnostavaa tilastotietoa voi käydä katsomassa virallisilta sivuilta: www.iomtt.com
79
