Jos nyrkkeilijä ja painija tappelis, kumpi voittais? Se selviää pelaamalla UFC Undisputedia.
Vapaaottelussa on häkki ja kaksi kamppailijaa. Tavoitteena on vastustajan tyrmääminen lyönnein ja potkuin tai ottelun lopettaminen kuristuksella tai lukolla. Nimi valehtelee, sillä vapaaottelu ei ole villin vapaata, vaan otteluissa noudatetaan tiukkoja sääntöjä.
Laji saavutti massasuosion 2000-luvulla amerikkalaisen Ultimate Fighter -tv-sarjan myötä. Sarjan voittajat pääsevät ottelemaan ammattilaisina UFC:ssä eli Ultimate Fighting Championshipissä kovista kovimpia kavereita vastaan. Alun perin lajin tarkoituksena oli selvittää, voittaako puhdas nyrkkeilijä painijan tai jujutsu-velho potkunyrkkeilijän. Painihenkisempi yleensä voitti, joten nykyään kaikilla ottelijoilla on kokemusta useammasta kuin yhdestä lajista, eivätkä ottelutkaan ole niin yksipuolisia kuin ennen.
Maassa maan tavalla
UFC Undisputed muistuttaa oikeaa vapaaottelua, sillä matsit ovat erittäin vauhdikkaita ja arvaamattomia. Joskus vain yksi osuma riittää tyrmäykseen, joten amatööri voi päihittää kokeneen pelaajan yhdellä onnekkaalla vastalyönnillä. Juuri tämän vuoksi pelistä pystyy nauttimaan ilman monimutkaisten liikesarjojen ja kombojen opettelemista. Realistisesti mukana ei ole energiamittaria, joka kertoisi maagisesti ottelijoiden terveydentilan. Kestävyyspalkista näkee vain, kuinka väsyneitä taistelijat ovat. Senkin voi halutessaan kytkeä pois.
Pystyottelussa etäisyydellä on suuri merkitys, sillä se vaikuttaa liikevalikoimaan. Pääpotkuja voi käyttää vain kaukaa, ja polvi-iskut ja kyynärpäälyönnit toimivat ainoastaan lähietäisyydeltä. Helpoimmin potkunyrkkeilijän päihittää pysyttelemällä lähellä, jolloin vastustajan vaarallisimmat potkut muuttuvat tehottomiksi. Lähitappelussa tehokkaimpia ovat perinteiset nyrkkeilijät ja thainyrkkeilijät, sillä he voivat tarrata kilpailijaansa kiinni, takoa alakoukuilla tai polvipotkuilla ja juntata vastustajan mattoon iskusarjaa varten.
Mattopaini on jopa monimutkaisempaa kuin pystyotteleminen. Matossa päällä oleva on vahvimmassa asemassa, koska hän saa iskuihinsa enemmän voimaa ja pystyy hallitsemaan ottelua. Alla olevan kaverin asema ei ole toivoton. Matosta voi tilaisuuden tullen yrittää lukotusta tai vain pyrkiä estämään vastustajan liikkeet roikkumalla tiukasti kiinni. Kehätuomari ei pidä halailusta, joten hän pysäyttää ottelun ja nostaa kamppailijat takaisin pystyyn, jos tunnelma muuttuu liian hempeäksi.
Undisputedissa yhdistyy vauhdikkaat pystytappelut hitaisiin ja taktisiin mattovääntöihin. Ottelussa vietetään lähes yhtä paljon aikaa sekä makuulla että pystyssä, joten molempien osa-alueiden hallitseminen on yhtä tärkeää kuin oikeassa kehässä. Yksipuolinen ottelija tyrmätään tai lukotetaan hetkessä.
Tekijät yllättivät minut täysin mattopainin suhteen. Luulin painin olevan vain yksinkertainen ja kehnosti toteutettu lisä peliin, mutta systeemi toimii ja lisää lajinomaisesti otteluihin kokonaan uuden ulottuvuuden. Ainoastaan hahmojen ohjaus on kankeaa. Välillä kaikki komennot eivät mene perille, mikä voi olla tärkeimmissä matseissa kohtalokasta.
Nollasta tähdeksi
Yksinpelin uramoodissa noustaan tuntemattomasta sunnuntaitappelijasta koko maailman parhaaksi kamppailumestariksi. Ottelijastaan voi tehdä joko atleettisen lihaskimpun tai kaljamahaisen plösön. Ulkonäöllä ei ole merkitystä, kunhan ei pilaa hahmoaan mauttomilla tribaalitatuoinneilla.
Kamppailutyyli koostuu kahdesta lajista, jotka valitaan kuudesta eri vaihtoehdosta. Mukana ovat yleisimmät kuten nyrkkeily, paini, judo ja brasilialainen jujutsu. Kullakin lajilla on jokin tietty vahvuus sekä useita erikoisliikkeitä, joita vain lajin taitajat pystyvät hyödyntämään. Uran edetessä kohdataan kovenevia vastustajia, kunnes vastaan asettuu hallitseva mestari. Jos titteliottelun voittaa, saa mainetta ja kunniaa sekä mestaruusvyön palkintokaappiinsa. Ura ei lopu vielä siihen, vaan vyötä pitää pystyä puolustamaan haastajia vastaan.
Vastustajat eivät lopu kesken, sillä jokaisessa luokassa on kymmeniä vastustajia. Jotkut ukoista ovat keksittyjä täytehahmoja, mutta suurin osa on oikeita UFC-vapaaottelijoita. Heidän joukossaan on pellepainipiireistä vapaaotteluun loikannut Brock Lesnar sekä thainyrkkeilyn ammattimies Anderson Silva, joka on monen mielestä maailman kovin ottelija heti Fedor Emelianenkon jälkeen.
Ottelijat käyttäytyvät tyylilleen uskollisesti, joten jokainen kohtaaminen on erilainen. Painijoilla on tapana yrittää nopeita alasvientejä, thainyrkkeilijät pysyvät aina halailuetäisyydellä ja judokat käyttävät heittojaan päästäkseen suotuisaan asemaan matossa.
Kaikki aika ei suinkaan kulu pelkkään ottelemiseen, sillä matseja on vain muutaman kuukauden välein. Muu aika hengaillaan salilla ja harjoitteluleireillä. Salilla treenataan kolmea pääkykyä, jotka ovat voima, nopeus ja kunto. Voima vaikuttaa iskujen tehokkuuteen, nopeus taistelijan vikkelyyteen ja kunto auttaa palautumisessa. Kykyjä ei kehitetä minipeleillä, vaan tylsästi pelkkää nappia painamalla.
Sparrauksessa ideana on mukiloida harjoittelukumppani niin pahaan kuntoon kuin mahdollista reilun minuutin aikana. Mitä paremmin siinä onnistuu, sitä enemmän saa pisteitä. Pisteillä voi parantaa yksittäisiä taitoja, kuten potkujen voimaa tai suojauksen pitävyyttä.
Harjoitteluleirit ovat vaikein tapa kehittää taitojaan, mutta samalla myös palkitsevin. Leireillä tehdään tehtäviä. Painija voi esimerkiksi joutua tekemään useita alasvientejä, kun taas jujutsu-miehen on saatava harjoitusvastus luovuttamaan käsilukolla. Leirien läpäiseminen on aina vaikeaa, mutta välillä liki mahdotonta, kun tyhmä tietokonevastustaja ei suostu tekemään tarvittavia liikkeitä. Onneksi leireillä ei joudu käymään usein.
Uramoodi muuttuu nopeasti puurtamiseksi. Jos haluaa hahmostaan mahdollisimman hyvän, täytyy käydä lävitse kaikki leirit ja sparrata useita kymmeniä kertoja, mikä ei ole erityisen hupaisaa. Tuskaisan hitaat valikot harmittavat nekin. Jopa niin yksinkertainen juttu kuin shortsien vaihtaminen vaatii kuuden valikon läpikäymisen. Oman ottelijan UFC-pesti kestää vain seitsemän pelivuotta, jonka jälkeen siirrytään eläkkeelle. Hahmolleen ei kuitenkaan tarvitse jättää vielä hyvästejä, koska miehellä voi pelata moninpelissä.
Eläkkeeltä takaisin kehään
Undisputed toimii parhaiten moninpelinä, koska ihmispelaaja on arvaamattomampi kuin tietokone. Ikinä ei tiedä, aikooko vastus päättää ottelun heti alussa tyrmäyksellä vai ensin iskeä ilmat pihalle ja viedä sitten ottelun mattoon. Matossa pelaajien tasoerot selviävät parhaiten, sillä maassa aloittelija joutuu usein paniikkiin ja väsyttää itsensä tekemällä hyödyttömiä ohitusyrityksiä. Väsyneen miehen vääntäminen lukkoon on todella helppoa. Yksinpelissä sidonnat eivät ole yhtä hyödyllisiä, koska tietokone selvästi huijaa mattopainissa. Haastavimmilla vaikeustasoilla tekoäly on matossa niin liukas, että sitä on aivan mahdoton lukottaa.
Moninpeliottelut kestävät kolmesta viiteen erää ja niissä käytetään joko UFC:n omia ottelijoita tai uramoodissa tehtyjä hahmoja. Monet suosivat oikeita ottelijoita, koska ne ovat keskenään paremmin tasapainossa. Moninpelissä ei voi pelata muita kuin yksittäismatseja, sillä turnaukset ja muut vaihtoehtoiset pelimuodot puuttuvat kokonaan. Syynä voi olla tekijöiden laiskuus tai se, että oikea UFC ei ole enää pitkään aikaan järjestänyt turnauksia.
Nettipelistä ei silti puutu pitkäjänteisyyttä, sillä voitoista saa kokemustasoja ja erilaisia mitaleja, mikä kannustaa jatkamaan niiden haalimista. Valitettavasti osa pelaajista ottaa touhun vähän liian tosissaan ja vetää kylmästi johdon seinästä varman häviön hetkellä.
Undisputed ei ole ihan yhtä hienon näköinen kuin muut viimeaikoina ilmestyneet tappelupelit, mutta kaikki pyörii sulavasti ja suurin osa hahmoista näyttää esikuviltaan. Selostajakaksikko toimii erinomaisesti ja juttua riittää tunneiksi. Ottelutunnelma paranee huomattavasti, kun kuulee kiinnostavia tarinoita omasta lempiottelijastaan ja hänen vastustajastaan.
UFC 2009 Undisputed on uramoodin puutteista huolimatta erinomainen kamppailupeli, jossa matsit ovat aina niin ihanan ennalta arvaamattomia. Yksi isku voi kääntää varman voiton noloksi tappioksi, joten voittajaa ei voi koskaan ennustaa etukäteen.
* * * * *
Nappi poikineen
Monipuolinen laji vaatii ihmeitä kontrolleilta, sillä logiikan pitää toimia aivan eri tyylisessä pysty- ja matto-ottelussa. Kontrollit eivät ole selkeät, mutta kaikki vapaaottelun ominaisuudet ovat hienosti mukana.
Pystyssä vasemmalla tatilla liikutaan ja oikealla hoidetaan sidonnat, heitot ja alasviennit. Jokaiselle raajalle on oma nappinsa, joten sekä lyöntejä että potkuja voi ketjuttaa vaivattomasti. Pelkkiä nappeja rämpyttämällä saa aikaan vain heikkoja iskuja. Tyrmäykseen vaaditaan tehokkaampia koukkuja ja potkuja, joihin käytetään olkanappia tai vasenta tikkua. Jos tyrmäysiskuja huitoo liikaa, varsinkin huonokuntoisimmat tappelijat väsyvät täysin.
Matossa ottelijoita ohjataan oikealla tikulla ja muutamalla napilla. Omaa asentoa vaihdetaan tekemällä joko pieni tai iso pyörähdysliike myötä- tai vastapäivään. Pienellä pyöräytyksellä asento ei vaihdu yhtä paljon kuin isolla, mutta hivutusliike onnistuu helposti. Sekä siirtymisiä että iskuja ei voi torjua samanaikaisesti, joten puolustajan pitäisi aina pystyä aavistamaan, aikooko hyökkäävä osapuoli käyttää nyrkkejään vai siirtyä parempaan asemaan. Oveluudella ja hämäyksillä pärjää yleensä parhaiten, joten mattotaistelut ovat aina hyvin taktisia.
86
