Kuka kaipaa ylinäytteleviä wrestling-pellejä naurettavissa hepeneissään ohilyömässä toisiaan, kun UFC:n jässikät pistävät tappelussa itsensä oikeasti likoon?

Ultimate Fighting on mielipuolinen urheilulaji, joka yhdistää nyrkkeilyn, vapaapainin, potkunyrkkeilyn ja itämaiset taistelulajit ultraväkivaltaiseksi kamppailulajiksi. Yhdysvalloissa ja Japanissa suurta suosiota nauttivassa väkivaltalajissa ei sääntökirjaa vilkuilla.

Kiellettyjä ovat ainoastaan pureminen, hiuksista repiminen, silmien raapiminen ja hieman kummalliselta kalskahtava vastustajan tahallinen vahingoittaminen. Äkkiseltään voisi ajatella, että siitähän lajissa juuri on kyse. Ottelut päättyvät joko tyrmäykseen tai yleisemmin lukko-otteen vangiksi jääneen vastustajan luovutukseen.

Kontrolli hukassa

Valitettavasti pelintekijät ovat laskeneet liian paljon lajin vetovoiman varaan, sillä toteutuspuoli on vähemmän ultimate. Urheilulajiin pohjautuva mätkintäpeli ei voi olla onnistunut, jos yksinpelin selkäranka eli uramoodi vesitetään totaalisesti.

Kun omalle tappelijalle on valittu taistelutyyli seitsemästä eri vaihtoehdosta, tämä marssitetaan hikisille harjoitussaleille karaistumaan. Harjoittelu on erilaisia haasteotteluita, joissa pelaajan täytyy onnistua tietyssä liikkeessä, tai vaikkapa tyrmätä vastustajansa pelkillä potkuilla parantaakseen eri osa-alueitaan.

Osa haasteista on tuskastuttavan vaikeita. Koska suurin osa ajasta kuluu harjoituksissa, sormet syyhyävät päästä jo tositoimiin. Odottaminen palkitaan kuitenkin enimmillään vain kolmella turnausottelulla, joiden jälkeen on taas palattava takaisin salille puurtamaan. Turnausvoitosta saa taitopisteitä, joilla ostetaan pääsy harjoitushaasteisiin.

Kun uramoodi on pisimmillään vain viiden turnauksen mittainen, eikä pelaajan saavutuksista ole minkäänlaisia tilastoja näkyvillä, yksinpelin voi samantien unohtaa.

Kontrollisysteemin nappien käyttö on suorastaan katastrofaalista. Kaksoispainalluksia on riittämiin ja erilaiset iskusarjat täytyy vetäistä peräkkäisillä kuvionappien painalluksilla. Osan tuplapainalluksista voi sentään naittaa hartianappien alle, mutta kontrollit olisi ollut helppo toteuttaa käytännöllisemmin. Mallia voisi ottaa vaikkapa Knockout Kings -sarjasta.

Jotain hyvääkin

UFC:n tappelut ovat esikuvansa mukaisesti nopeatempoisia ja ottelun voittaja selviää yleensä jo kauan ennen varsinaisen otteluajan päättymistä. Oikeat ottelut ratkeavat usein toisen ottelijan tekemään lukko-otteeseen, virtuaalimaailmassa tekoäly ottaa lukua lähes aina jo ensimmäisessä erässä.

Pelin vahvuus on lajin harvinainen monipuolisuus. Siinä missä nyrkkeilypelit jäävät pelkän moksimisen tasolle, UFC:hen tuovat syvyyttä potkut ja painiminen. Harmi vain, että tavalliset peruslyönnit riittävät oikein ajoitettuina koneen pieksemiseen, eikä kaikkia liikkeitä välttämättä edes tarvitse hallita.

Ottelijat kyttäävät iskupaikkaa omien vahvuuksiensa mukaan: ketterä vapaapainija yrittää jatkuvasti kiskoa pelaajan mattoon vietäväkseen, kun taas kovalyöntinen nyrkkisankari koittaa tyrmäystä pystyasennosta kovilla iskuillaan. Lisenssin myötä pelissä ottelee iso liuta pukareita, joista vaikeampia vastaan pitää etukäteen jopa miettiä jonkinlaista taktiikkaa, ettei käy hassusti. Uramoodin mielikuvitusottelijat selättää turhan helposti.

Pelivaihtoehtoja on kehnon uramoodin lisäksi muitakin, mutta erilaiset turnaukset, näytösottelut ja arcadet on nopeasti nähty. Peli kaipaisi pientä lisäväriä, sillä ottelut käydään paikasta riippumatta aina samanlaisessa hallissa ja selostuskopista on ilmeisesti nykäisty piuhat irti.

Kaksinpeli on useimpien mätkintäpelien tapaan silkkaa juhlaa, mutta vaikeiden kontrollien ja monipuolisten liikkeiden takia UFC ei sovi satunnaisiin peli-iltoihin. Tekken-tyyliin hyvän joukkotappelun järjestäminen vaatii sitä, että pelaajat treenaavat peliä muutenkin kuin kuuden kaljan kumarassa nappeja hakkaamalla.

Ultimate Fighting Championship on lajinsa erilaisuuden vuoksi lupaava mätkintäpeli, mutta pelkkä runko ei yksin riitä, kun toteutus tökkii. Idea toimi vielä Dreamcastille julkaistun ensimmäisen Ultimate Fighting Championshipin aikaan, mutta jatkossa pitää tuoreen lajin lisäksi keksiä jokin toinenkin jippo.