Uncanny Valley - Ihminen on ihmisenlaiselle susi

Androideilta piilottelu on selviytymisen ydin.

Näkevätkö androidit unta sähkölampaista? Ainakin niitä suututtaa, jos yövartija herättää ne kesken unien.

Cowardly Creationsin esikoinen kierrättää tuttuja ideoita, mutta vanhoissa resepteissä on uusia mausteita. Selviytyminen ei katkea yhteen virheeseen, ongelmien ratkaisuissa on järkeä ja saman toistaminen kiinnostaa eikä turhauta. 
Sankarimme Tom tarvitsee välimatkaa menneisyyteensä, joten hän pestautuu yövartijaksi syrjäiseen suljettuun tutkimuslaitokseen. Uncanny Valley alkaa hitaasti, mutta sitten alkaa vihjeitä kasautua. Yö toisensa jälkeen kertyvä käytävien kiertäminen alkaa tuntua yhä vaarallisemmalta uravalinnalta. Hitaassa aloituksessa pelko ehtii kasautua ja tunnelma tiivistyä. 
Perehdytyksessä työtoveri Buck kertoo, että laitos suljettiin jonkin ihme lakiongelman takia. Esittelykierroksella näkyy lukittu hissi, joka vie alakerroksiin. Tom selvittää nopeasti, että firma kehitti androideja ja niihin tekoälyä. Mikä meni pieleen?
Uncanny Valley on Masahiron Morin robotiikkaan (ja nykyään myös peligrafiikkaan) liittyvä käsite. Ihmisenkaltainen robotti tai androidi herättää ihmisissä aluksi empatiaa, mutta kun lähestytään oikean ihmisen ulkonäköä ja liikkeitä, tulee kohta, outo laakso, jossa melkein mutta ei ihan -ulkonäkö herättääkin voimakasta torjuntaa: androidi näyttää oudolta ja vaaralliselta. Eikä nyt puhuta iOS-fanipojista.
Ehkä juuri siksi Uncanny Valley onkin pikseli-grafiikkaseikkailu?

Alakerroksissa on kaikkea mielenkiintoista.

Perinteitä kunnioittaen

Uncanny Valley on muutenkin perinteikäs kauhupeli, niin hyvässä kuin pahassa. Ympäristöt ovat sokkeloisia ja täynnä yksityiskohtia, hirviöt uhkaavia mutta vältettävissä. Paikan suuri salaisuus selviää alue kerrallaan, vihjeitä ja avaimia etsimällä. Pelissä on jopa vanhanaikaisia puzzleja, joiden ratkominen yllätti nykyaikaisten räiskintäkauhujen rappeuttamat aivosoluni ja pakotti ne taas tekemään sitä mistä niille glukoosilla maksetaan. Onneksi ongelmat ratkeavat loogisesti, ja kerrankin lukitun oven voi runnoa auki avaimen etsimisen sijaan. Kaikkea ei löydä kerralla ja tarina muuttuu valintojen mukana.
Käyttöliittymä toimii, mutta on nopeissa tilanteissa häiritsevän kömpelö. Pari kertaa eteneminen kaatui tavaran kaivamiseen taskuista kesken tappelun, mikä toi ikäviä flashbackejä viimeisestä Alone in the Darkista. Kaksiulotteinen pikseligrafiikka ei räjäytä tajuntaa, mutta hahmot ovat selkeitä ja liikkuvat luonteikkaasti. Minkä peli grafiikassa häviää sen se äänisuunnittelussa voittaa, sillä sekä ääninäyttely, efektit että uhkaavissa tilanteissa päälle hakkaava industriaalimusiikki ovat ykkösluokkaa. Kimppuun ryntäävä pikselikasa muuttuu yllättävän pelottavaksi, kun juoksua säestävät käytävillä kaikuvat askeleet, aggressiivinen musiikki ja ontot huudot.
Koska parannustarvikkeet ja aseet ovat kiven alla, virheisiin ei ole varaa ja jokaisen uuden oven avaaminen jännittää. Piilottelu ja pakeneminen auttavat selviytymisessä, mutta huono näkyvyys ja pelaajahahmon heikkous pitävät tunnelman tiiviinä. Otetut iskut vahingoittavat energiapalkin sijaan ruumiinosia. Jalan vahingoittuminen estää kyykistymästä tai juoksemasta, mustelmat rinnassa saavat hahmon huohottamaan äänekkäästi ja niin edelleen. Kuolema ei korjaa nopeasti, vaan haavoittunut sankari jatkaa etenemistä, koska tekijöiden mielestä kuolemien aiheuttama toisto tekee pelaajasta turhautuneen, ei pelokkaan. 

Työvuoro loppu, aika painua pehkuihin.

Uni painaa silmiä

Kädestä ei pidetä, vaan tutkimussuunta on etsittävä itse. Löydetyt vihjeet pitää joko tallentaa tai kirjoittaa muistiin. Vihjeitä kerätään työvuoro kerralla. Liian kauan haahuiltuaan Tom pakkonukahtaa käytävälle, mikä pakottaa suunnittelemaan, paljonko johonkin tavoitteeseen voi uhrata aikaa. Tutkimuslaitoksessa ja siihen kuuluvassa asuntolassa riittää kerroksia koluttavaksi, mutta yölaskurin kasvaessa samojen käytävien kulkeminen tulee tutuksi.
Tutkimuslaitoksen ylä- ja alaosio jakavat pelin selkeästi kahteen erilaiseen osaan. Yläpuolella paikkoja saa koluta rauhassa ja ympäristöt ovat siistissä kunnossa, mikä panee helposti epäilemään pelin kuulumista selviytymiskauhun genreen. Rauhallinen alku on myös pitkä, mikä helpottaa turvallisuuden tunteeseen tuudittautumista.
Lukitulla hissillä laskeutuminen muuttaa pelin luonteen kerralla, kun scifimausteinen kauhu lähtee käyntiin. Vihjeiden etsintä ja ongelmanratkaisu jatkuvat, mutta käytävät ovat hämäriä ja täynnä vihamielisiä androideja.
Varoittelu tekoälyn vaaroista on vuosikymmeniä vanha idea, mitä piristääkseen tarina tekee tekoälystä mielenkiintoisen, jopa traagisen eksyneen hahmon.

Aivot heräävät horroksesta sähkökaapilla.

Toistuva painajainen

Uncanny Valleyssä on harvinaisen paljon uudelleenpeluuarvoa. Kaikkea ei näe kerralla, loppuratkaisuja on puolisen tusinaa ja tarina avautuu hitaasti. Tekstiä on piilotettu peliin erittäin paljon, varsinkin laitoksen työntekijöiden välisiä sähköposteja on kuin oikeassa firmassa ikään. Kun läpäisin pelin ensimmäistä kertaa, olin hädin tuskin raapaissut tarinan pintaa.
Toistoon on myös toinen, ärsyttävämpi syy. Pelissä on vain harvakseltaan tallentava automaattitallennus, eikä tehtyä saa tekemättömäksi saman pelikerran aikana. Tämä tekee pelin loppupäästä hyvin painostavaa, koska mokauksen hintana tietää joutuvansa pelaamaan koko pelin uudelleen. Onneksi peli on vain parin tunnin pituinen, joten se ei ole mahdoton vaatimus.
Uncanny Valley hioo onnistuneesti vanhoista ideoista hienon kokonaisuuden, ja viiden ensikertalaisen debyyttipeli on tiiviimpi kokemus kuin monen isomman studion kuluneet pelotteluyritykset. 
Virheistä jatkaminen on pelin paras idea, sillä olen tekijöiden kanssa samaa mieltä toiston aiheuttamasta turhautumisesta. Haavoittumisella on pitkän aikavälin seurauksia, mutta ainakaan ei joudu samaa kohtaa nakertamaan koko hemmetin iltaa.

 

Uncanny Valley

Arvosteltu: PC
Cowardly Creations
Minimi: 2.5 GHz prosessori, 2 Gt RAM, DirectX 9.0C sopiva näytönohjain
Testattu: AMD FX-4350 4.2 GHz, nVidia GTX 750 TI, 8 Gt RAM
Moninpeli: ei
Versio: myynti
Ikäraja: Ei ole tiedossa

86