Linnunrata on suuri, mutta silti kaikki haluavat Maan.
Galaktinen sortajaimperiumi Hierarkia aikoo tapansa mukaisesti puhdistaa Maan raaka-aineista kaivamalla siitä kaiken mikä lähtee, alkuasukkaista viis.
Hierarkian vihollinen, konerotu Novus, saapuu Maahan ja yllättyy: ihmiset ovat vielä hengissä ja taistelevat vastaan! Mutta kyseessä onkin ansa Novukselle, ja Hierarkian jemmassa pidetyt pääjoukot iskevät. Yllättäen Maan valtamerien alta nousee muinainen rotu, masarit. Juuri masarit auttoivat Hierarkian alkuun, minkä se palkitsi tuhoamalla masarit. Lisäksi masarit eivät koe positiivisena apinoista kehittynyttä ihmisrotua.
Ihmiset katsovat vierestä vähän sissisotien, kun kolme superrotua taistelee Maan herruudesta. Meille taitaa olla aika sama kuka voittaa.
Kiva juoni ja kolme täysin erilaista osapuolta lupaavat hyvää. Ruorissa on Petroglygh, joka on pullollaan Westwoodin vanhoja työntekijöitä. Petroglyyfit pätivät varsin onnistuneella Star Wars -naksulla Empire at War. Sen heikoin osuus olivat keskinkertaiset maataistelut.
Universe at War keräsi ennakkoon paljon E3-palkintoja ja muuta kiehtovaa, mikä pistää ihmettelemään, mitä sieniä ulkomaiset kollegamme syövät.
Universe at War näyttää ja tuntuu siltä, että se on tehty mooooonta vuotta sitten. Käveleviä jättirobottituotantolaitoksia ja muuta pintakilkettä raaputtamalla alta paljastuu täysin keskinkertaisen oloinen kaavanaksu.
Grafiikka on oudon lapsekasta ja pelihahmot isoja, joista johtuen niiden aseiden kantomatka näyttää olevan kymmenisen metriä. Ei muodostelmia, ei mitään kliffaa, jota viime vuonna ilmestyneet toimintanaksut tihkuivat kuin kypsä mango mehua.
Koska Petroglyphin pojat ovat mukavia heppuja, toivon että olen väärässä. Pian se nähdään.
Artikkeli on luettavissa 31.1.2008.
