Untold Legends: Dark Kingdom on vaihteeksi pelisarja, joka yrittää siirtyä käsikonsoleista kotikoneisiin eikä toisin päin. Mikäs siinä, sillä PSP-avauksessa Untold Legends oli yksi viihdyttävimmistä peleistä.
Durethin kuningaskunnassa on asiat pielessä, sillä kuningas Halaskar on vapauttanut jonkin muinaisen pahan voiman, jonka valtaan mies ja koko hänen valtakuntansa on jäänyt. Mitä enemmän Halaskar rääkkää kansalaisiaan, sitä vahvemmaksi kuningas kehittyy. Sankariporukan taistelijan, skoutin tai maagin on moinen pysäytettävä. Tarina etenee videoissa, joiden logiikka ei aina avaudu. Kun olen lahdannut barbaarikuninkaan heimosta kaikki miehet, heimopäällikkö ei kanna kaunaa lainkaan vaan juttelee mukavia. Äijä ilmeisesti laskeskelee, että nyt kotikylässä kelpaa rumakin mies kyntötöihin.
Hahmoluokat eivät suuremmin eroa toisistaan, sillä pääasiallinen taistelutapa on kahdella hyökkäysnapilla hakkaaminen. Napeilla muodostetaan eripituisia komboja, jotka näytetään alalaidan vinkki-ikkunassa pelaajalle. Käytännössä tyydyin muistamaan kaksi eri iskusarjaa, joista toinen heitti suuren vihollismassan selälleen ja toinen sopi yksittäisen vastustajan kanssa nekkailuun. Kaikki hahmot osaavat myös taikoa, mutta varsinkaan magiaa ei ole mietitty loppuun. Esimerkiksi tiedustelija taikoo unipilven, joka nukuttaa lähistön viholliset nakuttaen osumapisteitä tasaisesti pois. Pelatessa ei tarvitse muuta kuin loikkia heittämässä unihiekkaa ympäriinsä, ja jos mana uhkaa loppua, lyödään pari vastustajaa hengiltä. Jopa pomot kaatuvat samalla kikalla.
Zombit, demonit, vääristyneet ihmiset ja muut pikkupirulaiset pudottavat kuollessaan elinvoimaa, manaa ja varusteita, mutta eivät jostain kumman syystä aseita. Sankariparka joutuu tyytymään pelkkiin kalpaan liitettäviin jalokiviin, joilla voi muokata tappovälineen ominaisuuksia. Taisteluissa tai kaupasta saadut kamatkaan eivät täysin tyydytä keräilyviettiä. Vaikka haarniskoiden ominaisuudet vaihtelevat rajusti, tavaroiden ulkonäkö ei. Mitä iloa on uudesta hienosta viitasta, jos sitä ei kukaan huomaa kehua?
Graafisesti peli on ihan ok, mutta varsinkin perustelevisiolla pelatessa ei voi välttyä ikävästä PS2,5-fiiliksestä. Vaikutelma ei suinkaan synny siitä, miltä animaatiot ja taikaefektit näyttävät vaan pelialueen rajallisuudesta. Edessä on turhauttavan pieni kenttä, johon kimppapelin kaksi hahmoa vain vaivoin mahtuvat. Grafiikat jopa hidastelevat, jos molemmat mäiskivät taikaefektejä. Nelinpeliä netissä en valitettavasti päässyt kokeilemaan, mikä on sääli, sillä netissä pitäisi peliin olla ladattavissa lisätehtäviä.
Untold Legends on kerännyt PS3-avauspeleistä ylivoimaisesti huonoimpia pisteitä, mutta minulle toimintaroolipelit, jossa hakataan hirviöitä, kerätään kamaa ja tasonnousuja ovat aina kelvanneet. Valitettavasti Dark Kingdom olisi ollut perinteinen rooliseikkailu jo PS2:n aikaan, sillä Baldurit ja Norratith ovat puristaneet lajityypistä kaiken herkullisen irti jo ajat sitten.
68
