Heinlein oli väärässä: ilmaisia lounaita on oikeasti olemassa. Yksi maukkaimmista on The Ur-Quan Masters -projekti, fanipohjalta tehty Windows-versio yhdestä maailman parhaasta tietokonepelistä, Star Control 2:sta.

Star Control -pelisarjaa, etenkin kakkos-Controlia vanhemman sukupolven pelaajat muistelevat kyynelsilmin. Peli ilmestyi vuonna 1992, sai Pelit-lehden (1/93) arvostelussa 96 pistettä ja oli Pelit-lehden ensimmäinen Vuoden peli.

Star Control 2 yhdisti eeppisen avaruustutkimusseikkailun näppärään, kiehtovaan taisteluosuuteen, eikä pelin vetovoima ole 11 vuodessa tippunut kvarkin läpimittaa alas. Onneksi asian voi varmistaa itse, kiitos pelin kehittäjän Toys For Bobin. Se antoi pelin 3DO-version lähdekoodin vapaaseen jakeluun, ja projekti Ur-Quan Masters syntyi.

Can you come together with Orz for *parties*?

Star Controleiden ylhäältäpäin kuvattu avaruustaistelu, melee, on käsite. Kaksi alusta kerrallaan ottaa mittaa zoomautuvalla kentällä, joka vilisee asteroideja ja jonka keskellä on planeetta painovoimakenttineen. Yksinkertaisesta arcade-räiskinnästä tekee pirullisen koukuttavan valittavien alusten iso määrä ja niiden erilaisuus. Jokaisella lajilla on oma alustyyppinsä, joilla on yksilölliset nopeudet, kääntyvyydet, aseet ja erikoistoiminnot.

Esimerkiksi ariloulaleelay-lajin skiff-luokan alus liikkuu täysin ilman inertiaa ja melko nopeasti, kääntyy pennin päällä, ampuu itseohjautuvaa mutta lyhyen kantaman lasersädettä ja osaa erikoiskykynään teleportata. Ur-Quanien kzer-za-rodun hitaat ja kömpelöt Dreadnoughtit ampuvat liekehtivää plasmakuolemaa pitkien matkojen päähän ja lähettävät parvittain pieniä avaruushävittäjiä vihollisen kimppuun. Erilaisia aluksia on 26, mukaan lukien pelaajan emoalus.

Ur-Quan Masters on jaettu kahteen osaan: super-meleeseen ja varsinaiseen juonelliseen peliin. Super-meleessä pelin henki on nimenomaan alusten välinen taistelu. Aluksi luodaan kaksi laivuetta aluksista, jotka on pisteytetty suhteessa tappavuuteensa, joskin pienikokoisia aluksia aliarvioidaan pahasti. Laivueet lähetetään tietokonetta tai kaveria vastaan (samalla näppiksellä) käymään kaksintaistelua. Voittaja jää kartalle, häviäjä katoaa limboon ja valitsee uuden aluksen tilalle. Herrasolennot tietysti pelaavat suhteellisen samanarvoisilla laivueilla ja valitsevat seuraavan aluksensa satunnaisesti.

Vailla päätä ja häntää

Pelin pääherkku on avaruusooppera, joka tarjoaa kiehtovan sekoituksen tutkimusta, seikkailua, resurssinkeräystä ja toimintaa.

Tarina alkaa 20 vuotta ennen Ur-Quan Mastersin alkua. Ur-Quanien hierarkian ja Vapaiden Tähtien allianssin väliset taistelut ovat raivonneet tuhoisina jo pitkään. Ur-Quanien viimein saavuttaessa voiton ihmisten ja chenjesujen koossa pitämästä liitosta, jää Vela-tähden planeetalle laskeutunut tiederyhmä saarroksiin vihollislinjojen taakse. Pelastusalusta ei koskaan kuulu, joten tutkijat jatkavat kolonisoimista ja kaivelua.

Planeetalta paljastuu muinaisten precursorien raunioita ja avaruusalusten valmistamiseen soveltuva tehdas. Resursseja on yhden emoaluksen rakentamiseen. Se valmistetaan pikaisesti ja lähetetään Maahan ottamaan selvää sodan kulusta.

Aluksi lennetään maapallolle ja liittoudutaan ihmisten orjaplaneettaa valvovan avaruusaseman komentajan kanssa. Tukikohta on löytynyt, sitten vain valloittamaan galaksia pois inhoilta ja epäinhimillisiltä ur-quaneilta. Precursor-alus on emoalus, joka kuljettaa taistelualuksia mukanaan.

Pelistä puuttuvat vielä alku- ja loppudemot, joten se alkaa hieman tylysti aurinkokunnan laitamilta. Outoa, ettei alkuperäisen pelin still-kuvista ja taustamusiikista koostunutta introa vielä ole saatu parsittua kokoon.

Löytöretkeilyä äärettömyydessä

Pelin universumi koostuu sadoista tähtijärjestelmistä. Jokaiseen pääsee lentämään ja jokaista planeettaa ja kuuta voi käydä tutkimassa. Palloilta on tarkoitus kerätä resursseja alusten, komponenttien, bensan ja miehistön osteluun. Välillä käydään heittämässä löydökset turvaan Maahan, jossa täydennetään aluksen varustusta ja ostetaan uusia taistelukelpoisia lentopelejä.

Biologista dataa kaupataan melnormeille, jotka myyvät tuikitärkeää uutta teknologiaa ja tietoa galaksin tapahtumista. Joiltakin harvoilta palloilta löytyy epämääräisiä energialukemia, jotka usein merkitsevät juonen kannalta jotakin merkittävää.

Löydökset noukitaan mukaan laskeutumisaluksilla planeetan pinnalla liitäen. Joillekin kiville ei parane laskeutua, ainakaan aluksi. Ilman hyviä suojia ja lisänopeutta laskeutumisalukset ovat aivan liian heikkoja kestämään rajun sään tai epävakaan maaperän aiheuttamia vaaroja, kuten tulimyrskyjä, salamia tai maanjäristyksiä.

Tähtijärjestelmästä toiseen kuljetaan punaisessa hyperavaruudessa. Aina silloin tällöin tähtien lomassa vastaan lentää toisen rodun edustaja. Jotkut ovat heti alusta vihamielisiä kuin maailmanpoliisit, jotkut neutraaleja ja osa avoimesti ystävällisiä. Dialogia on todella paljon ja se on täynnä mielettömiä sisäpiirivitsejä sekä huumoria pikimustasta sateenkaareen.

Ensimmäiset kohdatut alukset yleensä lähettävät pelaajan hoitamaan diplomatiaa kotiplaneettojensa johtajien kanssa. On aina syytä yrittää puhua mömmöjä, ötiäisiä ja ökkelöitä omalle puolelleen ur-quaneja vastaan. Osa liittyy ilosta hihkaisten, osa vaatii jonkinlaista tehtävää suoritettavaksi ja joistakin ei koskaan saa tehtyä yhteiskuntakelpoisia. Liittojen synnyttyä uusien ystävien aluksia voi valmistaa omassa tukikohdassaan.

Vanhakin oppii uusia temppuja

Grafiikka on käännetty "vain" alkuperäisestä 3DO-versiosta suoraan, mutta vuoden 1992 värikäs, kaunis ja suuripiirteinen taide näyttää vieläkin pelattavalta. Näytönohjaimien pehmennys-funktioilla sen saa siedettäväksi kultasilmillekin.

Jo nyt on mukana sekä alkuperäiset PC:n träkkeribiisit että 3DO-versiota varten miksatut kappaleet, joista voi valita kummalla pelaa. Myös käyttöliittymän ja valikot voi valita 3DO-version ja alkuperäisen PC-version väliltä. UQM-projektia varten moni alkuperäisistä säveltäjistä (muun muassa suomalaissyntyinen Riku Nuottajärvi) värvättiin miksaamaan uusiksi vanhoja biisejään, ja ensimmäinen remix-paketti ilmestyi juuri.

Ei ihme, että Ur-Quan Masters uhmaa aikaa. Peli on nerokkaasti suunniteltu, dialogi on ajatonta ja hersyvän hauskaa. Erilaiset sielukkaat rodut omintakeisine aluksineen tarttuvat raivoisasti kiinni pelaajan mielikuvitukseen, eivätkä päästä irti edes tarinan loputtua. Olen pelannut Star Control 2:n läpi varmasti kymmenisen kertaa ja jälleen kerran tilanteet ja hahmot kummittelivat unissani vielä viikkoja uuden kerran jäljiltä.

Ainoa vinkumisen arvoinen asia on se, että meleetä ei pääse pelaamaan verkossa. Alku- ja loppudemojen puutteesta tai satunnaisesta kaatumisesta ei voi ketään lähteä nitistämään tai noitavainoamaan, kun kyseessä on vasta kolmas alphaversio ilmaisesta pelistä.

Pidemmittä puheitta, Orzia lainaten:

"Is it time for *playing* yet?"