Namco lähtee muodin mukaan rikollisten ja katu-uskottavien gangstavermeiden viitoittamalle tielle. Onneksi.

Kovaotteiset jengit ja mafia pyörittävät Green Harborin päivittäistä elämää. Pormestari ja poliisit ovat voimattomia, tai siltä se ainakin näyttää, sillä kuka tietää, mitä kulissien takana kähmitään? Voimakkaan Zaps-jengin jäsenen kidnappaukseen syylliseksi lavastettu jengipomo Shun Ying Lee ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja palkkaa turvakseen tarinan sankarin, pelätyn katutappelija Bradin.

Riuska Brad nuijii ensin Shunin kiinalaiskortteleita uhkaavat miehet. Osansa saavat motskarijengit, kriminaalisoltut ja pari seurallista kamppailulajien harrastajaa. Joukkotappelut pysyvät teemaan nähden oudon reiluina, sillä kukaan ei kopeloi takataskusta mutkaa, vaikka tulisi kuinka turpiin. Pesismailat, kakkosneloset ja kirveet ovat sitten jo toinen juttu.

Vauhdikkaat taistelut pursuavat energiaa ja rusentavaa voimaa. Jengisoturit hyökkäävät joka suunnasta ja kameramies koukkailee dramaattisesti tapahtumien ytimeen. Iskut, heitot ja sähköisesti rätisevät erikoishyökkäykset seuraavat jouhevasti toisiaan. Hurjat niitit heittävät miehiä messevästi tantereeseen ja seiniä päin. Tiukka tempo ja kipeän näköiset lyönnit ovat omiaan patoutuneiden aggressioiden purkamiseen.

Iskujen ja heittojen luonne riippuu ympäristöstä, aseista ja monissa taisteluissa mukana roikkuvasta kaverista. Hongkong-rainojen tapaan seinää pitkin juokseva kaveri tekee erilaisen hyökkäyksen kuin tasaisella asfaltilla keikaroiva pukari. Jos liittolainen on lähellä, parivaljakko tekee teatraalisen showpainiheiton tai vinhaa koreografiaa noudattavan iskuyhdistelmän.

Matsit vaativat valppautta ja nopeita refleksejä, sillä torjunta on Urban Reignin kaduilla tuntematon käsite. Hyökkäykset vältetään väistöillä. Huti viuhuneen monon jälkeen puolustajalle avautuu lyhyt iskusauma, joka kääntyy päälaelleen hyökkääjän väistöllä. Mikäli nyrkki osuu perille muutaman kerran putkeen, Brad kompuroi hetken ja kerää lompsan täydeltä luuvitosia.

Pitkään penäämäni osumapaikat tekevät tervetulleen debyytin. Kroppa jaetaan päähän, keskivartaloon ja jalkoihin. Osumapaikoilla ei tosin ole suurta painoarvoa perusmatseissa. Jos puhtia vain piisaa, Brad huitoo yhtä ketterästi kuin ennenkin, ja osumakohtien kunto vaikuttaa lähinnä tokkuratilan pituuteen. Osumapaikoilla on käytännön merkitystä vain erikoisnujakoissa, joissa pitää esimerkiksi katkaista kamppailija äksän jalka tai käsi.

Hurjaa luukutusta

Räväköissä joukkomatseissa on aitoa katutappelun tuntua. Kahakat eivät jää rinnakkaisiksi kaksintaisteluiksi, sillä muiden heittoja ja pitkiä iskusarjoja saa häiritä vapaasti. Vihollisen sijainnilla ei ole mitään väliä. Jos nyrkki tai mono osuu, vastustaja ottaa kipeää vaikka kesken kaverin tekemän heiton. Spesiaalienergiaa verottavat erikoisiskut ja -yhdistelmät rikkovat muuten aukotonta kokonaisuutta. Superniittiä tekevään kamppailijaan osuu korkeintaan toinen superpommi, eikä sekään päde aina.

Kameramies aiheuttaa joskus päänvaivaa, sillä muutamalla käännöksellä jopa kaksintaistelun vastustaja katoaa ruudulta. Ongelma on olematon pienillä kentillä, mutta vihollisen hukkaaminen on silti arkipäivää.

Pääosin toimivan ja viihdyttävän mättämisen vastapainoksi taisteluareenat ovat puuduttavan geneerisiä. Teknisesti siistit alueet ovat monimuotoisia, mutta pohjanmaalaisen litteitä. Pari loivaa mäkeä ei asiaa juuri muuksi muuta. Eri korkeudella sijaitsevat tasot ja kiipeilyakrobatia piristäisivät kokonaisuutta kummasti.

Juonimoodiin kuuluu peräti sata episodia: kaksintaisteluita, joukkomatseja, aseellisia ja aseettomia kahakoita. Vastustajat vaihtelevat tusinamiehistä vaikeisiin pomokörmyihin. Toisinaan mukana roikkuu vastustajien huomiota jakava kaveri, joka valitaan kahdeksan liittolaisen joukosta. Voiton jälkeen jaetaan ominaisuuspisteitä roolipelien tapaan. Tarinan imu säilyy loppuun saakka, sillä uusia liikkeitä ja moninpeliottelijoita avataan pikkuhiljaa juonen edistyessä.

Neljän pelaajan vauhdikkaasta moninpelistä irtoaa monta pitkää sessiota. Tyrmää kaikki -mättöön tuodaan kivasti vaihtelua kivipatsaiden särkemisellä: riko muut ja suojele omaa patsasta. Toisessa omaperäisessä matsimuodossa erän voittaa nujakan ainoaa asetta kantava soturi. Moninpelissä käytetään vain pieniä areenoita, joten kamerapulmia ei ole.

Namco laajentaa onnistuneesti mätkintäarsenaaliaan, sillä Urban Reign on pääosin pätevä ja viihdyttävä joukkomätkintä. Karskeja jengejä, testosteronin kyllästämää uhoamista ja raakaa väkivaltaa piisaa tusinan gangsterileffan tarpeiksi. Tappeluiden voima ja vauhti jyrää useimmat pikkuviat kevyesti unohduksiin.