Miltä tuntuisi ajaa mökkitiellä yli kahtasataa? Infogramesin V-Rally 2:ssa sitä voi kokeilla ja selvitä vieläpä hengissä.
Infogrames kerää V-Rally 2:lla heti alkuun Suomi-pisteitä, sillä pelin PR-mieheksi on palkattu Ari Vatanen ja kartalta löytyy myös Jyväskylä ja kotimaiset soratiet. Jo ensi askelilla on selvää, että V-Rallyn jatko-osaa on lähdetty tekemään oikealla otteella. Vanhat virheet on pyritty korjaamaan ja kilpailijoilta on napattu kaikki varastamisen arvoiset ideat.
Ja taas säädetään
V-Rally 2:n yhtenä vahvuutena ovat monipuoliset kisavaihtoehdot. Arcadessa ei ajeta varsinaista rallia, vaan kisataan ympyräradoilla kolmea muuta kuskia vastaan. V-Rally Trophyssa reitillä on samoin neljä kuskia samaan aikaan, mutta reittivalikoimassa on myös rallityylisiä pikataipaleita ja kaikkien kisojen yhteisaika ratkaisee koko sarjan voittajan.
Kaikissa muissa pelimuodoissa uudet radat aukeavat vain entiset kisat voittamalla, mutta Time Trialissa voi huristella millä radalla huvittaa. Muita kilpailijoita ei ole silloin lainkaan, vaan kamppailu käydään entistä ennätysaikaa vastaan. Vanhat ajovirheensä voi korjata seuraamalla ennätysaikaa uudelleen ja uudelleen ajavaa haamuautoa.
Colin McRae Rallysta matkittu Championship-moodi on realistisin vaihtoehto sekä ajotuntumaltaan että idealtaan. Siinä ajetaan ainoastaan rallien pikataipaleita ja muiden kilpailijoiden suorituksia seurataan vain väliajoista. Pikataipaleiden jälkeen auton vauriot korjataan, ja jos puoli tuntia ei riitä kaiken paikkaamiseen, lähdetään seuraavalle pätkälle vajaakuntoisella kaaralla.
Lisenssoituja autoja on 20 erilaista ja vielä bonusautot päälle. Autojen käyttäytymisessä ei ole merkittäviä eroja kuin luokasta toiseen siirryttäessä. Maitotölkin kokoisella moottorilla ja kapealla akselivälillä varustetut autot kiihtyvät selvästi hitaammin, irtoavat herkemmin tiestä ja lähtevät pienemmissä nopeuksissa sivuluisuun kuin raskaammat ja turboahdetut nelivetoiset. Erot ovat aivan riittävät ja pienissä etuvetoisissa autoissa jäi kaipaamaan vain sitä, että ne todella puskisivat mutkissa.
Merkin lisäksi menopelin käyttäytymiseen vaikuttaa myös auton säätö sekä valitut renkaat. Touhu ei ole Gran Turismon tapaista desimaalintarkkaa virittelyä vaan jousitusta, maavaraa tai vaikka välitystä voi muuttaa parin pykälän tarkkuudella. Niiden vaikutusta ei erota lennosta, mutta uutta rataennätystä hakiessa voittaa oikeilla virityksillä aina muutaman sekunnin.
Oman maun mukaan
Ratoja on lähes sata erilaista ja niiden tyypit vaihtelevat kilparadoista rallimaisiin pikataipaleisiin, joita ei voi kiertää vaan ajaa vain päästä päähän. Vaikka sää ja vuorokaudenaika pysyy samalla radalla vakiona, tiepinnoite voi muuttua kisan aikana useastikin vaikka mudasta asfalttiin, mikä tuo kivasti lisäväriä kisatapahtumiin.
Jos valmiit radat eivät riitä, satunnaisgeneraattorilla ratoja tekee nopeasti lisää. V-Rallyssa on myös erinomaisen toimiva rataeditori, jolla rakentaa mieleisensä tienpätkän tien pomppuisuutta ja maaston korkeuseroja myöten. Rataansa saa ihan mukavasti pituutta. Pelkän maksimipituisen viivasuoran ajamiseen kuluu melkein minuutti ja aika tietenkin kasvaa moninkertaiseksi, kun matkaan tulee mutkia.
Ainoa selkeä puute radoissa ja rataeditorissa on se, että pikataipaleilla ei voi säätää, kuinka pitkälle tieuran sivussa on pientä pusikkoa. V-Rallyssa ajetaan edelleen kuin kourussa, kun heti penkereen jälkeen on vastassa pystyseinä eikä oikomaan pääse kuin harvoin. Metsään voi onneksi ajaa, mutta ei yhtä täydellisesti kuin Colin McRae Rallyssa.
V-Rallyn vaikeustaso saisi nousta nopeammin, sillä ensimmäiset kisat ovat jo harjoitteluvaiheessa läpihuutojuttuja. Voittaminen on aina hauskaa, mutta muutaman epäonnistumisen jälkeen saavutettu täpärä ykkössija olisi palkitsevampaa. Tekoäly saisi ajaa muutenkin tiukemmalla asenteella, sillä pelaajan tekemiset eivät tunnu vaikuttavan koneen ratkaisuihin. Se ei edes yritä tuuppia pelaajan autoa pois tieltä eikä peittää ohituslinjoja.
Pelin grafiikat ovat mainiot. Kerrankin pohjoismainen kisa ajetaan kesäisessä luonnossa, jossa on enemmän hyttysiä kuin lunta ja mäntymetsä kasvaa juuri oikean värisenä. Hyvät maisemat eivät jää pelkästään Keski-Suomen oloihin, sillä 12 eri maahan on saatu oma paikallisvärinsä. Jopa tiellä säntäilevät katsojat ovat mukana.
Kuvakulmissa ei ole kuin yksi puute. Auton takaa pääsee katselemaan useammaltakin etäisyydeltä, mutta kuskin vinkkeli puuttuu kokonaan. Toki yksi kuvakulma seuraa tapahtumia lokasuojan näkökulmasta ja toinen konepellin päältä, mutta vaikutelma ei ole yhtä hyvä kuin itse ratin takaa nähtynä.
Oikea suunta
V-Rally 2:n ajotuntuma on ehdottomasti parempi kuin alkuperäisessä V-Rallyssa. Soralla auto on heitettävä mutkiin sivuluisussa, kun pitävällä asfaltilla mennään nokka melko siististi menosuuntaan. Varsinkin jäiset pikataipaleet miellyttävät, kun ajokki pysyy hyvin käsissä tiellä, mutta takarenkaan pudotessa liukkaammalle penkalle kampeaa kaara heti sivulle.
Vanhoja V-Rallyn heikkouksiakin on tallella, sillä autot pomppivat jatkuvasti eikä törmäyksenmallinnus vakuuta. Satasta sillankaiteeseen iskeytyvän auton pitääkin pyöriä katon kautta ympäri, mutta välillä vauhti vain katoaa vaikka lopputuloksen pitäisi olla ilmalento. Aivan Colin McRaen tasoon ei päästä, mutta V-Rallyn ajotuntuma muistuttaa pitkälle Need for Speedeja: vaikutelma ei ole ultrarealistinen, mutta kuitenkin toimiva ja hauska.
Äänet ovat onnettoman vaisut. Moottorin surina on kaikissa autoissa samanlainen eikä irto-osien helinää tai pakoputkien pauketta kuule lainkaan. Ärsyttävin yksityiskohta on se, että radalla huristelevat kilpailijat eivät pihahdakaan muulloin kuin törmätessään pelaajaan. CD:ltä soivan jytämusan on ilmeisesti tarkoitus toimia tunnelman kohottajana, mutta mieluummin valitsen musiikkini itse ja kuuntelen kunnon äänitehosteita pelistä.
Kunnon rallipelin malliin edessä olevan radan nuotit näkee nuolisymboleina ruudun ylälaidassa. Nuolien lisäksi kartanlukija kertoo englanniksi tarkemmat ohjeet tyyliin: "Keskijyrkkä mutka, joka aukeaa lopussa." Ääneen luettu nuotitus tuo peliin kunnon rallifiiliksen ja se toimii mainiosti. V-Rallyn nuoteissa on muutamia virheitä, sillä mutkan jyrkkyydet ja pariin kertaan jopa suunta kerrotaan väärin. Sinänsä ihan hauska ominaisuus, sillä oikeatkin rallikuskit marisevat jatkuvasti virheistä nuotituksessa.
Kontrollit ovat rallipelien vakiotavaraa, tatilla ohjataan rattia ja napeista hoidetaan polkimet. Ohjauksessa sinänsä ei ole mitään valitettavaa, mutta V-Rallyn värinät voisivat olla selvästi voimakkaampia. Käsissä tuntuu koko ajan pieni perustutina, joka luisuissa vähän voimistuu. Maksimivoimakkuus on jostain syystä jätetty vain lähtökiihdytykseen, vaikka pahimmat kolarit ja hypyt olisi nekin mukava tuntea näpeissään.
V-Rally 2 ei nouse rallipelien ykköseksi, sillä siellä kurvailee edelleen Colin McRae Rally. V-Rallyn ehdottomana vahvuutena on Colinia monipuoliset kisavaihtoehdot ja ennen kaikkea helppokäyttöinen rataeditori, jolla sää rakennettua juuri sellaisia ratoja joita haluaa ajaa.
Tuukka Grönholm
HUOM! Aikataulusyistä V-Rally 2 on arvosteltu kultalevystä, joka ei vastaa täysin myyntikappaletta. Jos merkittäviä eroja arvosteluversion ja lopullisen pelin välillä löytyy, kerromme siitä myöhemmin.
84
