Yhdeksi kaikkien aikojen parhaaksi peliksi julistettu Vagrant Story saapui vihdoin Suomeen. Keskiaikaisen kaupungin hirviöt ja salaisuudet odottavat pelaajaa.
Final Fantasyistaan tunnettu Squaresoft on viime vuosina tarttunut ennakkoluulottomasti lähes genreen kuin genreen ja pyrkinyt rohkeasti tuomaan niihin jotakin uutta. Vagrant Story edustaa tätä linjaa puhtaimmillaan. Se ottaa rakennusaineet toimintaseikkailusta, lyö ne kolmiulotteisen tasohyppelyn etenemiskaavaan ja koristelee roolipelimäisellä taistelu- ja asesysteemillä. Lopputulos on eheä kokonaisuus, jolla Squaresoft todistaa jälleen kerran osaavansa tuottaa mestariteoksia myös roolipelien ulkopuolella.
Vagrant Story alkaa parikymmentä minuuttia kestävällä johdanto-osuudella, joka on yksi pelihistorian tyylikkäimpiä. Kuvakulmat, kamera-ajot ja musiikki ovat kuin suoraan vaikuttavasta toimintaelokuvasta ja pelaaja imaistaan tehokkaasti juonikudelman kuvioihin jo ensimetreillä.
Tarina sijoittuu keskiaikaisen Valendian pääkaupunkiin, Graylandiin. Vaikutusvaltaisen herttuan kartano on joutunut hyökkäyksen kohteeksi ja herttuan poika on siepattu. Paikalle lähetetty Valendian rauhanritari Ashley Riot huomaa pian tilanteen olevan monimutkaisempi kuin miltä se aluksi näyttää.
Pääepäilty eli muinaista kulttia johtava Sydney Losstarot ei ole ainoa, jolla on sormensa pelissä. Jo alkuminuuteilla ruudulle marssii liuta hahmoja, joilla kaikilla on omat tärkeät roolinsa tapahtumissa. Ja kuten arvata saattaa, pian selviää, että kyse on kaikesta muusta kuin yksinkertaisesta sieppauksesta.
Muutaman helpon taistelun ja dramaattisen juonenkäänteen jälkeen päädytään lopulta rauniokaupunki Leß Mondeen, jonka muurien sisäpuolelle varsinainen peli sijoittuu.
Salamalla päähän ja vasaralla vatsaan
Vagrant Story on toimintaseikkailu, vaikka koristeena onkin elementtejä muista lajityypeistä. Pelaaja ohjaa sankaria pitkin Leß Monden autioita katuja ja maanalaisia käytäviä, tappaa tuhansittain hirviöitä, ratkoo puzzleja ja seuraa mutkikkaan juonen kehitystä. Välillä vastaan nousee tasohyppelytyyliin vaikeampia pomohirviöitä, joita tappamalla Ashley kehittyy vahvemmaksi ja taitavammaksi.
Ulkoasultaan Vagrant Story muistuttaa hieman Konamin Metal Gear Solidia. Vapaasti pyöriteltävä kamera seuraa Ashleyn liikkeitä, kun tämä kävelee, juoksee, hyppii ja taistelee. Katselutoiminnolla pystyy tarkastelemaan ympäristöä Ashleyn silmin, mutta tällöin aika pysähtyy, eikä hahmo pysty liikkumaan. Pelin omalla grafiikalla tehdyissä juonikohtauksissa kamera sen sijaan kieppuu ja singahtelee kuin elokuvissa ikään.
Vaikka taistelut ovat harvoin pakollisia, kuluu peliaika suurimmaksi osaksi viholliskannan vähentämiseen. Vihamielisiä otuksia kävelee vastaan vähän väliä ja useimmiten kahden tai kolmen ryhmissä.
Taisteleminen on yksinkertaista. Kun vihollinen on lähietäisyydellä, painetaan nappia, joka pysäyttää ajan ja luo Ashleyn ympärille hyökkäyksen kantoaluetta kuvaavan rautalankamallisen kehän. Mikäli vastustaja on kehän sisäpuolella, avautuu käyttöön eri osumakohtia kuvaava valikko.
Osumakohdat vaihtelevat vastustajan mukaan, mutta useimmiten ne jakautuvat päähän, jalkoihin, käsiin ja rintaan. Kunkin osumakohdan kohdalla näkyy, millaisella todennäköisyydellä isku osuu ja kuinka paljon vahinkoa se aiheuttaa. Tietojen perusteella sitten päätellään, mihin ja millä tavalla otusta kannattaa huitaista.
Aselajeja on kymmenen tikarista kahden käden sotakirveeseen ja niillä kaikilla on omat tarkat ominaisuutensa sekä hyvät ja huonot puolensa, mitkä kannattaa ottaa huomioon eri tilanteissa. Lisäksi aseet luokitellaan seitsemään eri elementtilajiin sekä kolmeen eri vauriotyyppiin: viiltävään, lävistävään ja tylppään. Koska jokaisella vihollisella on jonkinlainen heikkous ainakin yhtä tyyppiä ja elementtiä kohtaan, kannattaa mukana raahata mahdollisimman monipuolista asekokoelmaa.
Aseenkasvatusta
Aseiden käytön myötä Ashley oppii tehokkaita, elinpisteitä verottavia erikoishyökkäyksiä, peräkkäin ketjutettavia iskusarjoja sekä erilaisia puolustustapoja. Myös aseet kehittyvät paremmiksi sen mukaan kuinka paljon ja millaisiin vihollisiin niitä käyttää. Koska erilaisia vihollisluokkia on paljon ja aseet kehittyvät varsin hitaasti, kätevintä on keskittyä lahtaamaan tietyt viholliset samalla aseella.
Aseita voi rakentaa itse metallipajoissa. Rakentamiseen tarvittavia osia saa joko löytämällä tai purkamalla vanhoja aseita. Uusien tappovälineiden rakentelu on paitsi hauskaa myös erittäin hyödyllistä ja esimerkiksi alun heikkoihin kynäveitsiin kerätty kokemus on hyvä yhdistää matkan varrella tarttuviin tehokkaampiin ja kestävämpiin osiin.
Myös taiat ovat käytössä. Uusia loitsuja voitetaan vihollisilta tai löydetään arkuista ja niiden käyttö on varsin yksinkertaista. Mikäli taikapisteitä on mittarissa tarpeeksi, loitsun heittäminen onnistuu yksinkertaisesti valitsemalla se valikosta ja painamalla nappia.
Vaikka erilaisia toimintoja ja valikoita on paljon, ne on onnistuttu piilottamaan varsin yksinkertaisen käyttöliittymän alle. Pelimekaniikan salat oppii nopeasti ja pelaaminen on sujuvaa, vaikka kaikki napit ovatkin käytössä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Vagrant Story olisi helppo peli. Kymmenkunta kovan luokan bossia ja muutama ajattelua vaativa puzzle pitävät huolen siitä, ettei pelin läpäiseminen onnistu aivan lonkalta. Ensimmäinen läpipeluukerta kuluttanee pelikelloa noin 20-30 tuntia.
Vain ääninäyttelijät puuttuvat
Kuvallisesti Vagrant Story on yksi komeimpia pelejä. Hahmot ovat animointeja myöten todella tyylikkäitä, ympäristöt vakuuttavat sekä yksityiskohdillaan että värimaailmallaan ja erikoisefektit ovat upeita.
Äänet ovat vähintään samaa tasoa. Askelten ääni muuttuu tarkasti sen mukaan, millaisella alustalla liikutaan, vaatteet kahisevat, tuuli humisee ja linnut laulavat autioilla kujilla. Upea musiikki sopii ympäristöjen tunnelmaan ja siivittää dramaattisia juonenkäänteitä.
Ainoastaan ääninäyttelijöiden puutteesta voi hieman nipottaa. Vaikka sarjakuvamaiset puhekuplat toimivat moitteettomasti ja dialogi on vakuuttavaa, olisi hyvä ääninäytteleminen tuonut tapahtumille vielä oman mausteensa.
Lähes virheetön
Täydellinen pelielämys Vagrant Story ei toki ole. Kenties suurin ongelma on taisteluiden ajoittainen yksitoikkoisuus ja työläys. Jokaiseen viholliseen tehoavaa asetta ei yksinkertaisesti aina löydy, ja taisteleminen menee helposti parin pisteen rupuhyökkäysten jakelemiseksi, joka varsinkin kestävämpien pomohirviöiden kanssa voi olla todella turhauttavaa pakertamista.
Kokonaisuutena Vagrant Story on kuitenkin ehdoton mestariteos, joka painii monella osa-alueella omassa sarjassaan. Upea toteutus, loistava hahmosuunnittelu, loppuun asti otteessaan pitävä juoni ja monipuolinen pelattavuus on onnistuttu yhdistämään omaperäisesti ja toimivasti.
Ennen kaikkea Vagrant Storyssa viehättää sen asenne. Squaresoft on uskaltanut panostaa sataprosenttisesti peliin, joka ei mene massan mukana miellyttäen jokaista, vaan pyrkii rohkeasti olemaan omaperäinen ja uutta luova pelikokemus. Jos kaikki pelitalot tekisivät pelejä tällä ajatuksella ja antaumuksella, peliuniversumi olisi paljon mielenkiintoisempi paikka.
93
