Onko peruskaavalla toteutulla perusammuskelulla mitään uutta annettavaan?
Eddie Crane oli ufouskovainen, joka siirtyi sanahelinästä tekoihin. Kun
kukaan ei uskonut hänen tuomiopäivän ennustuksiinsa maan valloittavista
alieneista, hän yksin toimin erosi armeijan erikoisjoukoista ja ryhtyi
koston enkeliksi.
Ostettuaan Viper-taisteluhelikopterin ja viritettyään sen kuntoon jäi Eddie
sormi liipaisimella odottamaan hyökkäystä, epäilemättä itsekseen hihittäen.
Koska kyseessä on räiskintäpelin taustasatu, mömmiäiset tietty lopulta
ehtivät ennen valkotakkisia.
Tapa kaikki, varo kuolemista
Viper on perusammuskelua peruskaavalla. Pelivälineenä on taistelukopteri,
joka junnaa tasaisella nopeudella, kaasuhana jumissa ennalta määrättyjä
reittejä pitkin risteysalueelta toiselle. Risteyksissä voi valita kahdesta
tai kolmesta vaihtoehtoisesta reitistä mieleisensä.
Entäpä risteyksien välillä? Räiskintää ja räjähdyksiä. Muukalaisten
maa-asemat pitää ampua, lentolaitteet tuhota, laivasto upottaa ja samalla
olisi tietty hyvä pyrkiä väistelemään kohti tulevia ammuksia. Ilmassa
leijuvia bonuksia keräämällä saa lisäenergiaa, aseistus muuttuu
tehokkaammaksi ja jäljellä olevien koptereiden määrä kasvaa.
Pirulliset avaruusmuukalaiset ripottelevat kopterin reitille myös suojauksia syöviä pääkallobonuksia, ja herra Murphy tietty huolehtii siitä, että ne tulee
yleensä vahingossa myös kerättyä.
Aina välillä otetaan yhteen isomman loppuhirviön kanssa. Yleensä ne pitää
ampua rikki osa kerrallaan, mikä on hidasta puuhaa, koska osumistarkkuuden
kanssa on vähän niin ja näin: kun vihollinen on tähtäimissä, makaa itse
vastapuolen tulilinjalla. Kun itse suorittaa väistöliikkeitä, heiluu
kopterin tähtäyspiste hervottomasti laidasta laitaan, ja osumia syntyy
todella hitaasti. Tällainen aikaa vievä nyhvertäminen ei tosiaankaan tyydytä
tuhovimmaisesta räiskimisestä pitävää pelaajaa.
Asejärjestelmiä on kaksi. Suoraan eteenpäin ampuvat pumpum-pyssyt ovat
pääase, ja niiden kavereiksi saa kerättyä automaattisesti toimivia
hakeutuvia ohjuksia. Tiukkoihin paikkoihin on tarjolla ruudun tyhjentäviä
älypommeja.
Oma kopteri kestää aikamoista höykytystä. Kuitenkin
joihinkin esteisiin törmääminen sopivassa kulmassa tappaa hekon
välittömästi. Jos vaikkapa kaarteessa törmää seinästä törröttävään
pahkuraan, kopteri leviää heti, kun samassa kentässä, eri kohdassa saa
isompiin esteisiin törmätä miten huvittaa.
Kuollessa ei onneksi menetä kaikkia keräämiään bonuksia. Uusi kopteri
kuitenkin heitetään edelliseen "tarkistuspisteeseen", mikä pahimmassa
tapauksessa tarkoittaa sitä, että kopteri on uudestaan luovittava
hirviölaumoista läpi päästäkseen vaaranpaikkaan. Harakirikuntoisella
koneella loppuhirviötä vastaan taisteleminen ei ole kivaa, mistä todisteena
peliohjaimen ABS-muoviin ilmestyi puremajälkiä.
Tallennus hoidetaan koodinumeroin, ja tallentaminen onnistuu
ainoastaan selvitettyjen kenttien päätteeksi.
Hyi, en syö
Viper ei tosiaankaan ole omaperäisyydellä pilattu. Pilaamisesta huolehtivat
toiminnan tylsyys, mielikuvituksettomat viholliset, tähtäämisen vaikeus,
tylsät loppuhirviöt ja koko höskän mitäänsanomattomuus. Kamerakin pysyttelee
turhan usein suoraan oman kopterin takana, jolloin vihollinen jää peittoon,
eikä sen ampumia panoksia välttämättä huomaa ajoissa.
Toteutuksen taso on kautta linjan riittävä, muttei mitenkään häikäisevä.
Ruudunpäivitys on nopeaa, mutta vauhdin tunne olematon, ja vaikka lyhyt
tunnusmusiikki lupaileekin kelpo teknoa, on toimintaa siivittävä taustapoppi
aivan hirveää. Erikoisefektit ovat onnistuneita, ja kentissä on kauniita
kohtia, mutta silmää miellyttäväksi ei Viperiä voi kehua. Osa
loppuhirviöistäkin muistuttaa enemmän pikselipöllön oksennuspalloa kuin
hirmuista muukalaisten sotakonetta.
Viperissa ei ole uuden idean puolikastakaan, eikä vanhojakaan ole
kierrätetty kunnolla. Ken mielii satsata 50 euroa laaturäiskintään,
jatkakoon etsimistä, Viperillä ei ole asiaa kärkikaartiin.
60
