Maineikkaan AM2-tiimin tuorein mätkintä on evoluutioversio Virtua Fighter nelosesta. Tärkeimmät päivitykset ovat pääosin kosmeettisia: pykälää siistimpi grafiikka, kaksi uutta ottelijaa ja viritelty yksinpelimoodi. Sega panttaa Namcon tapaan tag-moodia, joten moninpelit jäävät edelleen tavanomaisen versus-moodin varaan.
Kattava soturikaarti käy läpi tunnetuimmat itämaiset kamppailulajit. Sarjan veteraani Akira hutkii karatetekniikoilla ja Aoi puolustautuu aikidolla. Maistissa hoiperteleva valkohapsinen Shun-pappa tuuppaa poppoota kanveesiin kännityylin kung-fulla. Tuoreet tusinatylyttäjät Brad Burns ja Goh Hinogami turvautuvat potkunyrkkeilyyn ja judoon. Tuiman näköinen parivaljakko ei esitä mitään yllättävää. Kiva kun tulitte, mutta ei teitä kukaan osannut kaivata.
Virtua Fighterin vatupassilla tasapainotettu ydin on ennallaan. Peruskontrollit oppii helposti ja iskut suhahtavat perille sähäkästi ja napakasti. Lyöntien, potkujen ja torjuntojen ohella vastustajia murjotaan heitoilla ja tarkkuutta vaativilla vastaiskuilla. Vanessa ja pari muuta ottelijaa osaavat myös kipeitä lukkoja. Vaikeat vastaniitit ja muut solmut ratkaisevat harvoin nujakoita.
Osuman jälkeen kamppailijan pasmat sekoavat sekunnin murto-osaksi. Jos pukari syöksyy suoraan nyrkkiin, horjahdus kestää hetken kauemmin. Voittava taistelija hyödyntää titityy-tilanteet armotta sopivilla komboilla. Muutamien areenojen ring out -säännöt tuovat taktisia mutkia matkaan. Jopa torjutut lyönnit tuuppivat puolustajaa taaksepäin, joten areenalta putoaminen on selvä uhka.
Jämäkällä quest-moodilla kosiskellaan innokkaita yksinpelaajia. Suoraviivaisen kumite-tilan raunioille rakennetussa questissa kierretään virtuaalisia arcadeita ja osallistutaan erilaisiin turnauksiin. Vastustajat käyttäytyvät mukavan inhimillisesti: erheitä ja suoranaisia nukahduksia sattuu usein.
Menestys palkitaan rahalla, pikkuesineillä, eri värisillä puvuilla ja vyöarvoilla. Rahoilla ostetaan kaupasta vaikka oman taistelijan kulmikas Virtua Fighter 1 -malli. Lukuisilla korviksilla, vöillä ja muilla tilpehööreillä somistetaan soturin olemusta persoonallisempaan suuntaan. Addiktiivisen roinahamstrauksen siivittämää yksinpeliä jaksaa jauhaa pitkään.
Evoluutioversiossa ei enää kouluteta tekoälyottelijoita. Menetys ei ole suuri, sillä sitkaasti oppivien ukkojen parissa leikkiminen on pidemmän päälle puuduttavaa. Peli sinänsä on hieno, mutta jos kokoelmassa jo köllöttää Virtua Fighter 4, Evolution-painos ei ole välttämätön hankinta.
90
