Pari vuotta sitten Dreamcastille julkaistu Virtua Tennis 2 ilmaantuu lopulta Mustalle tornille. Käännös on tarkka kopio tenniskenttiä rautaisella otteella hallitsevasta Dreamcast-versiosta, sillä pallon lätkintään ei ole lisätty PS2-bonuksia. Se on sivuseikka, sillä Virtua Tennis 2 on jo sellaisenaan liki täydellinen tennispeli.

Lisensoituun urheilijakaartiin kuuluu yhteensä kuusitoista mies- ja naisammattilaista. Joukossa pallottelevat muun muassa Williamsin sisarukset, Monica Seles, Patrick Rafter ja Carlos Moya. Ukot, akat ja etenkin tyylikkäät kentät näyttävät esikuviltaan, vaikka korkeita kontrastieroja sisältävä grafiikka on paikoitellen täynnä ikäviä sahalaitoja.

Lyöntivalikoima koostuu kolmesta perusiskusta. Suurin osa pelistä hoidetaan napakalla palautuksella, mutta vastustajan rytmiä sotketaan heikosti pomppaavalla kierrepallolla ja korkealla roikulla. Erikoisniitit irtoavat puoliautomaattisesti pelaajan sijoittumisen mukaan, esimerkiksi suoraan syliin tupsahtavaan roikkuun vastataan voimakkaalla iskulyönnillä. Syöttö sujuu standardityyliin heiluvaa voimapalkkia seuraamalla.

Urheilijoiden liikkeitä mutkistaa energian säilymislaki, joten palloralleissa pärjääminen vaatii hyvää pelisilmää. Väärään suuntaan singahtanut pelaaja ei millään enää ehdi toiseen nurkkaan, jos pallo syöksyy jo kohti omaa kenttäpuoliskoa. Miellyttävän yksinkertaisten, mutta kattavien kontrollien tuntuma on sulavan napakka. Helppo systeemi iskostuu selkäytimeen muutamassa minuutissa.

Mahtavaa moninpelihupia

Palloa mäiskitään arcadetyyppisessä turnauksessa, uramoodissa ja moninpelissä. Pitkää uramoodia höystetään liudalla hassuja minipelejä, joissa pallon käsittelyä treenataan vaikkapa tankkeja ja robottiarmeijaa vastaan. Hupailuja ei valitettavasti saa jauhaa erikseen.

Kone pyristelee vastaan tiukasti, mutta reilusti. Virheet tuntuvat aina omilta, eikä masiinan järjestämiltä.

Nätisti pelaavasta tekoälystä huolimatta Virtua Tennis 2 nousee Beach Spikersin tapaan omaan luokkaansa vasta moninpelinä. Jo addiktiivinen kaksintaistelu on lystiä, mutta nelinpelin nopeatempoisessa ja erittäin hauskassa sekoilussa kipunat ja ärräpäät sinkoilevat melkein huolestuttavaan tahtiin.

Virtua Tennis 2 on edelleen selkeästi tennispelien ykkönen ja se kuuluu urheilufanien yleissivistykseen. Tennisfanit viihtyvät uramoodin parissa pitkään, mutta jämerästä kimppapelistä voi nauttia ilman sen kummempaa urheiluinnostusta. Jos pari kolme kaverusta pyörii jatkuvasti nurkissa, Virtua Tennis 2 kannattaa hankkia puhtaasti moninpeliviihteeksi.