Ensimmäisen avioliittoni perusteella tiedän, että yksinkertainen ei välttämättä ole kaunista. Mutta Virtua Tenniksessä se on. Parhaat pelit ovat sellaisia, jotka on helppo oppia, mutta täydellinen hallitseminen vaatii pitkää harjoittelua, joka ei johda kyllästymiseen. Virtua Tennis toimii juuri näin. Se ei ole hassummin peliltä, joka on periaatteessa vain 2,5-ulotteinen Pong.
PSP:n Virtua Tennis: World Tour on lähes sama peli kuin PlayStation 2:n Virtua Tennis 2. Pelimuodot ovat itsensä selittäviä: pikapeli, turnaus, harjoitusottelu ja maailmankiertue. Pikapeli voi kestää vain muutaman minuutin ja maailmankiertue kestää parisataa matsia ja on parin kuukauden urakka, johon liittyy myös lukuisia pelitaitoja kehittäviä minipelejä.
Minipelejä pelaa ilokseen, tai pelaisi ilman yhtä pientä suunnitteluvirhettä. Minipelin jälkeen palataan automaattisesti takaisin päävalikkoon. Joten saman pelin joutuu lataamaan jälleen uudelleen, mikäli sitä haluaa tahkota uudelleen. Usein haluaa, ja lataaminen kestää hämmästyttävän kauan. Tämä rasittava viivytys koskee muutakin kuin vain minipelejä. Olisiko ollut aivan mahdoton urakka pistää ruudulle minipelin jälkeen vaihtoehto: "Play again?"
Jopa Forrest Gump oppii kontrollit hetkessä, sillä niitä on vain kolme: vahva peruslyönti, koholyönti ja matalasti pomppaava alakierre. Lisäksi lyönnin vahvuuteen vaikuttavat pallon ja pelaajan paikat, suunnat ja vauhdit. Näiden arvioimiseen riittää terve järki. Vastustajan mahti-iskusta on vaikeampi tehdä tarkkaa sijoitusta kentän vasempaan takanurkkaan kuin vetelästä viime hetken pelastuksesta, johon ehtii valmistautua kunnolla.
Langattomalla yhteydellä jopa neljä pelaajaa voi ottaa matsia keskenään. Myös nelinpeli on tällöin mahdollinen. Nelinpeli onnistuu myös muissa pelimuodoissa eikä tekoälytyyppi ole yhtään hassumpi joukkuekaveri.
PSP:n Virtua Tennis on pieni helmi urheilupeliksi. Ei mikään uutinen sarjan aikaisempaa tasoa ajatellen, mutta on aina mukavaa, jos positiiviset ennakkoluulot osoittautuvat tosiksi.
4 tähteä
