Wallace ja Gromit-koira saapuivat viimein valkokankaalle. Odotus kannatti, elokuva on koko perheen viihdettä parhaimmillaan. Siihen perustuva peli on suunnattu lähinnä lapsille.
Fakta on, että jos Wallacea ja Gromitia käyttää missä tahansa viihteessä tyylitajuisesti, homma toimii. Tämän ovat tienneet myös pelin tekijät. Wallace ja Gromit ovat edukseen ja vaikuttavat täsmälleen itseltään. Siksi The Curse of the Were-Rabbitia pelaa väkisinkin hymy huulilla.
Juoni seuraa elokuvan tapahtumia. Wallacella ja Gromitilla on Anti-pesto-firma, joka taistelee tuhoeläimiä vastaan. Vuosittainen vihanneskilpailu on vaarassa salaperäisen kasvissyöjäpedon vuoksi. Wallacen ja Gromitin tehtävänä on ottaa kiinni vihanneksia ahnehtivat jänikset ja päihittää lopulta suuri punasilmäinen jättikani.
Erilaisten laitteiden käyttäminen on hauskaa ja puzzlet ovat mukavan helppoja. Muutamat tyylitajun lipsahdukset vaikeusasteen suhteen harmittavat siksi sitäkin enemmän. Wallacen ja Gromitin yhteistyö on tärkeä osa pelikokemusta. Eteneminen vaatii juuri oikean hahmon käyttämistä. Kaksinpeli toimii poikkeuksellisen hyvin ja on koko pelin huippukohta.
Mukavia yllätyksiäkin on mukana. Yön ja päivän vaihtelut ovat mainio, joskaan ei uusi idea. Myös muutaman uuden ohjattavan hahmon saa seikkailun edetessä.
Kohderyhmä huomioon ottaen vihjeitä annetaan turhan hintsusti. Mikäli englanninkielinen tehtävänanto jää tajuamatta ensimmäisellä kerralla, tulee hankaluuksia. Karttoja tai opastavia nuolia ei mukana ole. Sitäkään en ymmärrä, miksi välianimaatiot eivät ole leffasta, vaan keskitasoista tietokoneanimaatiota.
Elokuvalisenssi- ja Wallace ja Gromit -pelinä The Curse of the Were-Rabbit toimii mainiosti. Peribrittiläinen charmikkuus ja persoonallinen huumori on saatu hyvin mukaan. Itse peli on paljon tavanomaisempi kokemus.
74
