Sota. Sota ei koskaan muutu. Se vain laajenee ja siihen liittyy uusia riitapukareita.
Warhammer 40K:n väkivaltaiseen scifiuniversumiin sijoittuva Dawn of War II on kaikkien aikojen paras taktinen toimintaroolipeli. Vuoden takainen Chaos Rising -laajennus toi rintamalle aina yhtä ihanat Kaaoksen ilkiövoimat, Retribution lisää futuristiseen sotaan Keisarillisen Kaartin joukot.
Kaartilaiset edustavat supervoimaisten, geenimanipuloitujen avaruusmariinien sijasta ihmiskunnan auringonlaskun ajan kadunmiestä. Pelkkänä tykinruokana käytettävän nostoväen tuntua tuo yksikköjen miesmäärä, joka yltää parhaimmillaan kersantin ja komissaarin kera kahteentoista kaveriin.
Pot-pot-poterossa
Taistelussa Kaarti luottaa miesvoiman sijasta raskaaseen kalustoonsa eli ajoneuvoihin ja tykistöön. Ajopelit ovat hintaansa nähden mukavan tehokkaita, mutta kääntöpuolena eivät voi vallata neutraaleja voittopisteitä tai generaattoreita. Esimerkiksi AT-ST:tä muistuttava Sentinel-kävelijä on halpana ja vikkelänä loistava tiedusteluyksikkö.
Jos kentässä olevat bunkkerit, muurit ja muut suojarakennelmat eivät miellytä, kaartilaiset voivat tilata ilmakuljetuksena uusia rakennelmia suojakseen. Sopivasti sijoitetuilla poteroilla ja tykkitorneilla luo paremmat puolustusasemat kuin yhdelläkään muulla armeijalla.
Moninpelissä vaihtoehdot Kaartin johtajaksi ovat inkvisiittori, ylikomissaari ja komeaviiksinen loordikenraali. Kuten muillakin roduilla, pomohahmojen ydinosaamisalueet ja erikoisvoimat ovat hieman erilaiset.
Hyökkäyspainotteinen inkvisiittori on tehotyttö, joka puhdistaa universumin likaisesta muukalaissaastasta voimamiekan ja pyhän tulen voimin. Dawn of Warin pelikenttä on eldareita lukuun ottamatta niin testosteroniöverisen miehinen, että inkvisiittorin tyttöenergia on mukava piristys. Loordikenraali toimii parhaiten puolustustyylisessä pelissä ja komissaari on sitten se yleishyvä tukimies.
Muut verikäräjien osapuolet saavat kukin yhden uuden yksikön, jotka kahta lukuun ottamatta edustavat superraskasta sarjaa. Koska Kaaoksella ja eldareilla on jo armeijoissaan vastaavat megayksiköt, näiden uutuudet eli metelimariinit ja lentävä autarkki ovat niin sanottuja alemman tason yksiköitä. Avaruusmariinien tankki ja örkkien taisteluvaunu täydentävät kulkuneuvokiintiön, kun taas tyranidien swarmlord vastaa yhden hirviön armeijaa.
Raksat ja natsat
En ole ikinä ollut kovin suuri rakentelupainotteisten RTS-pelien ystävä, joten Dawn of Warien moninpeli on naksustrategiavalintani. Pääpaino on enemmän sillä, mitä rakentaa ja miten niillä taistelee kuin sillä, paljonko tai kuinka nopeasti pystyy tuuttaamaan lihaa radalle. Yksiköiden rajoitetun määrän ansiosta tappioasemasta voi periaatteessa nousta järkevällä värväyspolitiikalla ja strategisilla iskuilla, mutta liian murskaava ylivoima (onneksi) lopettaa matsin suhteellisen nopeasti.
Toisaalta yksikkörajoitus puree varsinkin kaartilaisia temaattisesti persauksille, kun vihollisen laserkiväärituleen ei voi marssittaa loputonta vyöryä halpaa massaa komissaarin ampuessa rintamakarkurit takarivistä (no okei, tämän voi tehdä edelleen). Niinpä Retributionissa Kaartilla fiilis ei ole aivan sellainen kuin pitäisi, ja taistelussa suunnatonta liha-aaltoa suurempaan rooliin nousevat perusmosuria kestävämmät erikoisyksiköt.
Retributionin moninpeli on pitkälti samaa kamaa kuin Dawn of War II:n aiemmat inkarnaatiot. Uudet jutut tuntuvat ihan kivoilta ja tuovat piristystä vanhoihin kuvioihin, mutteivät ole tajuntaa räjäyttäviä tai megainnovatiivisia. Tärkein muutos on Games for Windows Liven heittäminen roskakoriin ja korvaaminen Steamin toimivalla pelihaulla ja kaverilistoilla.
Odotan yksinpelikampanjoiden ja perusmoninpeliä hauskemman Last Stand -pelimuodon uudistuksia innokkaammin kuin moninpelin loputonta sotaa. Luvassa on oma kampanjansa kaikille kuudelle rodulle ja muuta ennakkotietojen perusteella varsin päheän kuuloista. Jos kampanjoissa riittää pelattavaa, eiköhän tässä ole jälleen yksi vuoden parhaista PC-peleistä tulossa.
Niko Nirvi
Keväällä tekee mieli perheenlisäystä, mutta tila on kortilla, joten viimeistään syksyllä on entisten annettava kuolla ulos kylmyyteen.
Chilitaimien idätyksen lisäksi aloitin vain vuosia myöhässä Mass Effectin pelaamisen. Tai Läpä Lässyn Effectin, sillä puhuvien päiden määrä ylittää kipukynnykseni.
Tapio Salminen
Cataclysmin uudelleen herättämä World of Warcraft -riippuvuuteni jäi tauolle, kun Dragon Age 2:n arvosteluversio saapui. 89 tuntia vieneen ykkösosan perusteella osasin odottaa pitkää savottaa, enkä ehtinyt tehdä deadlinea edeltävänä kymmenenä päivänä mitään muuta kuin nukkua ja pelata Kirkwallin sankarin legendaa. Epätoivo alkoi iskeä viimeistään siinä vaiheessa, kun pelikello sanoin 70 tuntia ja vuosia oli pelissä vierähtänyt vasta seitsemän luvatusta kymmenestä. Lopulta seikkailu tunki jo uniinkin. Miten niin pelaan liikaa?
Tuomas Seijavuori
Jättämällä pois hupipelaamisen, television ja kirjojen lukemisen kotona minulle on jäänyt aikaa sekä tenava-taekwondoon että hävittäjän ohjaamon rakentamiseen Eagle Dynamicsin DCS A-10C:tä varten. Glen of Imaalinterrierinpentumme on löytänyt hyvin paikkansa laumassa. Sen paras kaveri on – kissani.
Miika Sillanpää
Kammopakkasten paukkuessa ulkona olen voinut hyvillä mielin istua sisällä kirjojen, pelien ja muiden viihdykkeiden parissa. Ajatukset ovat liihottaneet muihin maailmoihin Doctor Whon uusintakierroksen ja Iain M. Banksin uusimpien Kulttuuri-kirjojen myötä, ja musablogin kirjoittaminen syö välillä yllättävän paljon aikaa. Taloverkon nettiongelmien takia moninpelaaminen on jäänyt hieman vähemmälle, mutta jostain syystä uudelleen aloittamassani World of Warcraftissa pelitunteja on kertynyt pelottavan runsaasti...
Heikki Hurme
Päiväduunin vaihtaminen pani iltojenkin ajankäytön uusiksi ja kylppäriremontti asuinpaikan. Vietinkin pelittömän helmikuun. Havaintoja kuukauden varrelta: ikuisuudellakin on loppunsa, Kari Peitsamo on kova livenä, puolitoista tuntia taksitolpalla tekee kurkun kipeäksi ja ai niin, ostin myös uuden kännykän. Sent from my iPhone.
Mikko Lehtola
Luulin jo väistäneeni kevään pahimman sudenkuopan, kun päätin jättää Mass Effect -uusintakierroksen odottamaan kandintyön valmistumista. Sitten posti toi Dragon Quest 9:n. Miten tässä käy aina näin?
