Pitää olla paatunut, arpinen avaruusmariini, jos haluaa selvitä henkisesti hengissä Eternal Crusaden myrkyllisillä foorumeilla.
Warhammer 40K: Eternal Crusadessa avaruusmariinit, kaaosmariinit, eldarit ja örkit kohtaavat toisensa taistelussa planeetta Arkhonan herruudesta. Arvostelin Eternal Crusaden jo numerossa 11/16, ja melkein pisteytinkin, mutta sen tarina liikutti minua niin, että päätin antaa armonaikaa. Se aika on nyt käytetty.
Previously on Eternal Crusade
Warhammer 40K: Eternal Crusaden kehitys alkoi 2013, ja tarkoitus oli joukkorahoittaa se Kickstarterilla. Mutta Games Workshop torppasi joukkorahoituksen, koska pelkäsi epäonnistumisen haittaavan brändiään. Niinpä rahoitus hoidettiin ennakkotilauksilla, eri hintaisilla Founder Packeilla, aika lailla suomalaisen Mesenaatin malliin.
Alkuperäinen vetäjä Miquel Caro lupasi Unityllä tehtyä, Planetside-tyyppistä koko Arkhona-planeetan kattavaa sotaa, jossa Warhammer 40K:n ikoniset rodut ottaisivat yhteen yhdessä massiivisessa kampanjassa, ja anarkistiset örkit olisivat free-2-play-rotu. Tuon aikaisia nettiennakoita on hauska lukea, koska oikeastaan muuta toimivaa ei ollut paitsi pelitoimittajien mielikuvitus.
Eldar lensi tuulettimeen, vastatuuli käynnistyi ja väkeä vaihtui, mutta jälkeä ei juuri syntynyt. Ilmeisesti vasta kun vetäjäksi nousi Nathan Richardsson ja engineksi Unreal 4, peli alkoi oikeasti kehittyä. Namco Bandai otti projektin siipiensä suojaan, mutta hintana oli se, että peli työnnettiin keskeneräisenä ulos kolme kuukautta ennen luvattuja konsoliversioita, syynä joku konsolijulkaisuihin liittyvä byrokraattinen klausuuli. Eikä niitä konsoliversioita näy vielä missään.
Joten luvatun massiiviräiskinnän asemasta Eternal Crusade on 3. persoonan räiskintää ja lähitaistelua yhdistävä peli, jonka eri pelimuodot perustuvat komentopisteiden valtaukseen. Pelaajamäärä on parhaimmillaan hyvin tyydyttävät 60 pelaajaa, ja matsit ovat parhaimmillaan hyviä, tiukkoja vääntöjä.
Lisäksi siinä on 3–5 pelaajan PvE-pelimuoto, jossa pannaan tyranideja pataan. Kenttä on jaettu erilaisiin tehtäviin, ja jos kuolee, herää niiden välillä henkiin. Hmph! Uudessa Hordessa yritetään pysyä hengissä tyranidiaaltoja vastaan. Kumpikin on aika keskinkertaista menoa.
Joka visioon kurkottaa...
Objektiivisesti ottaen peli ei ole yhtään paskempi, joskin itse Warhammer 40K painaa vaa’assa varsin paljon. Eternal Crusadea pelataan 3rd personissa ja ohjattavuudeltaan se normiräiskintää kömpelömpi. Toisaalta se antaa pelille omaa ilmettä ja jopa sopiii sen kankean näköisiin taisteluhaarniskoihin.
On selvää, että alkuperäistä visiota ei voi toteuttaa. Jotkut tyytyivät siihen mitä saivat, toiset käynnistivät paskamyrskyn, jonka pahimmat ylläpitäjät tuntuvat olevan kaikennielevän pakkomielteen vallassa ja uskollisesti täyttävät foorumeita jatkuvalla nillityksellä.
Ongelmia Arkhonassa
Mutta pelillä on tukku oikeita ongelmia, joista merkittävin on lagi. Peli käyttää Amazonin vuokraservereitä, mikä jo yksistään aiheuttaa probleemeja, koska ne eivät (ymmärtääkseni) ole parasta ja vakainta pelilaatua. Tähän yhdistetään pelaajakato, josta kestopanettelu saa kantaa oman vastuunsa, joskaan ei kaikkea, sillä juuri lagi on Eternal Crusaden pahin vihollinen. Jos Euroopasta ei löydy tarpeeksi pelaajia, joutuu jenkkiserverille, ja ilmeisesti päinvastoin. Minulla ei oikeastaan ollut merkittäviä ongelmia, mutta jos nettipelikokemuksen mitta on joku Battlefield 1:n silkinpehmeys, onhan Ikuinen ristiretki kauniisti sanottuna potku munille. Kolmantena peli on näyttävyyteensä nähden raskas kun lahtarin omatunto. Joko lagi kampittaa ruudunpäivitystä tai BeHave ei ole kovinkaan sinut Unreal 4 -enginen kanssa.
Enkä ole myöskään tyytyväinen kehitystiimin kriisinhallintakykyihin. Osa ragettajista vaatii alkuperäisten lupausten täyttämistä, vaikka minäkin ymmärrän ettei yksi koko planeetan kattava megakampanja enää ole näillä ihmis- ja talousresursseilla mahdollista. Peliin on tulossa jonkinlainen oikea kampanja, joka tätä kirjoittaessani on viikkoja myöhässä.
Mutta foorumit ovat täynnä täysin toteutettavilta kuulostavia asioita, joista osa, kuten eri aseiden tehon säätäminen, kuulostaa lähinnä taulukon editoinnilta. Vielä tärkeämpää olisi ollut priorisoida ykköstilalle kaikkein eniten pelaajia ärsyttävät jutut, kuten lähitaistelun tietyt ratkaisut. Välillä meleen spammaaminen oli täysin ylivoimainen taisteluratkaisu. Jos tiimi olisi sammutellut oikeat tulipalot, se olisi saanut papukaijamerkin edes yrittämisestä. Ymmärrän, että graafikoilla oli luppoaikaa tehdä maksullisia haarniskanpaloja, mutta miksi BeHave ei ymmärrä minkä vaikutelman se antaa?
Vaikka Eternal Crusade on nyt selkeästi paremmassa kunnossa kuin pari kuukautta sitten, ja henkilökohtaisesti pidän siitä aika paljonkin, vaikea sitä on vilpittömästi suositella. Ehdoton perusvaatimus on se että Warhammer 40K -maailma kiehtoo, ja jos keskeneräisenä julkaistut pelit saavat hermon kiriälle, jätä Ristiretki muille. Eternal Crusadea on nyt saanut aleista pariin kymppiin, mikä on sille juuri sopiva hinta.
No, Ristiretki sentään jatkuu joten minä kyllä marssin mukana, Kaaoksen riveissä tietenkin.
80
