Wario World on kuin paluu vanhaan hyvään aikaan. Siihen aikaan, jolloin miehet olivat vielä poikia ja tasohyppelyt vain tasohyppelyitä.
Nintendon hahmojen pitäisi vähitellen oppia pitämään parempaa huolta läheisistään ja omaisuudestaan. Jatkuvasti joku kidnapataan tai jotakin varastetaan, ja sankarin täytyy lähteä pelastusretkelle. Tällä kertaa ryöstön uhri on Marion vihollinen Wario. Häneltä viedään arvokas aarre. Se on saatava takaisin.
Aarre on kätketty palasina neljään eri maailmaan, jotka koostuvat 12 kentästä ja tasopomosta kentän päässä. Se kuulostaa kovin vähäiseltä määrältä pelattavaa ja sitä se myös on. Lyhyys on Wario Worldin pahin puute: näppäräsorminen pelinörtti vetää homman läpi 5#6 tunnissa, minulla meni vähän enemmän aikaa. Lyhyyttä korostaa myös kaksinpelin puute.
Hieman tilannetta auttavat bonustasot, joita on runsaasti, mutta jotka ovat kovin pienikokoisia. Bonuskentissä taistelu ja tasohyppely jäävät sivuseikoiksi. Enemmänkin kyse on puzzleista, jonka ratkaisemalla pääsee kaivatun aarteenpalan luokse. Puzzlet ovat niitä kytkimiä, liikkuvia tasoja ja muita tuttuja.
Wario Worldiä voi myös syyttää uusien keksintöjen puutteesta. Toisaalta, jos tyylilajia olisi lähdetty kovasti uudistamaan, olisiko tämä ollut Wario-peli lainkaan? Wario kulkee läpi kenttien, hyppii ja taistelee lukuisia vihollisia vastaan. Siinä kaikki, se riittää.
Kamera, joka toimii!
Kontrollit ovat yksinkertaiset. Yhdestä napista Wario hyppää, toisesta lyö, kolmannesta tekee ryntäyshyökkäyksen ja neljännestä avaa suunsa pelottavan suureksi ja imee kultakolikoita sisäänsä. Edellisiä yhdistelemällä Wario voi tehdä suurempaa tuhoa aikaan saavan syöksyhypyn tai tarttua viholliseen ja käyttää tätä heittoaseena. Joskus kouriin saatua vihollista tarvitaan etenemiseen puzzlenomaisesti, kuten porttien aukaisemiseen. Kontrollit ovat jämäkät, selkeät ja helposti opittavissa.
Yleensä ongelmallisissa kamerakulmissa on niin vähän valittamista, että aiheeseen puuttuminen olisi täysin turhaa nipotusta. Kuvanpäivitys pysyy melko vakaasti 60 kuvassa sekunnissa eli on jotakuinkin täydellistä.
Visuaalisesti Wario World näyttää niin Nintendolta kuin yleensä mahdollista. Yksityiskohtia ei ole paljon, mutta värit ovat iloisia ja miljöö muutenkin humoristinen. Esimerkiksi jää-, vesi- ja kummitustaloteemat ovat monesta pelistä entuudestaan tuttuja.
Menestys palkitaan Gameboy Advancen Mario-Waren muutaman sekunnin mittaisilla minipeleillä. Tosin alkuperäisestä yli 200 minipelistä on mukana vain murto-osa. Tällöin GBA täytyy kytkeä Cubeen liitäntäkaapelilla.
Jokainen klassisten tasohyppelyiden ystävä melko varmasti pelaa Warion ensiesiintymistä GameCubella ilokseen. Kunhan pelaaja ei erehdy odottamaan mitään tyylilajia uudistavaa, Wario World on pelkkää laatua. Sitä on vain liian vähän. Wario World tarjoaa lystiä koko pelin ajan, vaan ei koko rahan edestä.
73
