Tähän mennessä painipelit ovat aiheuttaneet korkeintaan pientä hymähtelyä Tekkeneillä hemmoteltujen pelaajien keskuudessa. Onnistuuko WCW Mayhem laittamaan naureskelijoille jauhot suuhun?
Electronic Arts on totuttu yhdistämään laadukkaisiin urheilupeleihin, kun taas amerikkalaisella show-painilla ei ole mitään tekemistä urheilun kanssa. Se ei silti estä luomasta yhdistelmästä hyvää peliä, teoriassa ainakaan.
Rapakon takana lajin suurimmat kattojärjestöt Word Wrestling Federation (WWF) ja World Championchip Wrestling (WCW) kisailevat, kumpi on suurin ja kaunein. EA on napannut WCW-lisenssin ja tehnyt pelin, jossa jokaisella hahmolla on esikuvansa todellisuudessa. Tunnetuin painitähti Hulk "Hollywood" Hogan ja monet muut tutut nimet löytyvät pelin uumenista.
Paljasta pintaa
WCW Mayhem suorastaan tihkuu testosteronia. Hikiset painijauroot on mallinnettu kiitettävällä tarkkuudella, mutta pelialue ei sen sijaan vakuuta. Kehä menettelee vielä jotenkin, mutta sen ulkopuolinen katsomo ja kulissit näyttävät latteilta. Maassa lojuvista esineistä on vaikea sanoa mitä ne esittävät.
Aluksi WCW Mayhem tuntuu hidastetulta Tekkeniltä. Trikoopellet eivät tunnu reagoivan näppäinten painallusten tahdissa. Onneksi tietokonevastustaja on aivan yhtä kömpelö. Yli-innokas nappien painelu vaihtuu pian hitaampaan tempoon. Yllättäen WCW Mayhemin animaatiot pelastavat paljon, kun turjakkeet temmeltävät tatamilla aitoon amerikkalaiseen tyyliin.
Perusliikkeitä ei ole turhan montaa, mikä sopii hyvin satunnaiselle pelaajalle. Heitot, iskut ja potkut lähtevät yhtä nappia painamalla. Suuntanappia vetkuttamalla niihin saa tehtyä muunnelmia. Jokaisella hahmolla on lisäksi omat erikoisliikkeensä. Pelaajat ovat isoja ja siksi hitaanpuoleisia, mutta kookkaiden pikselihahmojen massa välittyy yllättävän vaisusti. Ohjaimen lievä tärinä ei vakuuta.
Seuraa käsikirjoitusta
Peli onnistuu luomaan hyvin lajille tyypillisen show-tunnelman. Loppujen lopuksi kyseessä on kahden, kolmen tai jopa neljän kehässä rymyävän körilään viihdyttävä näytös. WCW Mayhemiin on mahdutettu kaikki lajin hullutukset. Pelaajat voivat loikata pois kehästä kesken kaiken. Tappelu voi jatkua vaikka takahuoneessa, jossa uroot mätkivät toisiaan käteensä sattuvilla esineillä.
WCW Mayhem eroaa perinteisestä tappelupelistä siinäkin mielessä, että iskut eivät aiheuta kovin isoa vahinkoa. Osat vaihtuvat nopeasti. Maassa makaava karju saattaa olla seuraavassa hetkessä elämänsä kunnossa. Pelaajan kuntoa kuvaavan momenttipalkin toiminta ei aina tunnu kovin selkeältä. Pelkästään potkimalla ja lyömällä ei vastustajaa voiteta. Ottelu on ohi vasta kun toinen on selätetty tai muuten päihitetty sääntöjen edellyttämällä tavalla.
Tietokonevastustajien älykkyys ei häikäise, mutta ihmisvastustajan astuessa kehään on tilanne toinen. Kaveria vastaan pelatessa ottelut saattavat venyä mahdottoman pitkiksi. Kumpikaan ei saa pidettyä toista tarpeeksi kauan selätyksessä, jotta ottelu ratkeaisi. Ainoa toimiva ratkaisu on sopia etukäteen ottelun voitosta. Varsinaista näytöspainia siis.
It's show time!
Mayhemissa on koko joukko erilaisia otteluvaihtoehtoja. Valitettavasti Monday Nitro, Halloween Havoc ja Thursday Thunder -vaihtoehdot eroavat toisistaan hyvin vähän, jos ollenkaan. Pelaaja saa myös päättää, pelaako kaksin, kolmin vai nelisin. Moninpelissä voi muodostaa pareja, kuten aidossakin turnauksessa.
Hauskinta WCW Mayhemissa on luoda hahmoeditorilla oma virtuaaliköriläs ja ottaa sillä osaa Quest for the Best -turnaukseen. Editori voisi olla monipuolisempikin, mutta tällaisenaankin se toimii. Oman hahmon saa tallennettua muistikortille kuin myös edistymisensä pelissä. Todellisille painifaneille EA tarjoaa vielä pay-per-view-toimintoa eli syöttämällä salasanakenttään EA:n www-sivulta löytyvän koodin pääsee pelaamaan kyseistä ottelua.
Grafiikka on karua, mutta toimivaa. Hahmojen kädet sujahtavat toisinaan vartalon läpi eikä jalkatyöskentely näytä kovin todenmukaiselta. Musiikki on lajityypille ominaista ränttä-tänttä-heavyä. Se ei jää mieleen, mutta ei toisaalta ärsytäkään. Virkistävää on sen sijaan kuunnella selostajakolmikko Heenanin, Shciavonen ja Okerlundin värikkäitä kommentteja ottelun edetessä. Ilman heidän panostaan peli olisi huomattavasti vaisumpi.
WCW on vaikea peruna. Se huvittaa hetken, mutta vetovoima ei riitä pidemmän tuttavuuden solmimiseen. Näytöspaini tuo mukavaa vaihtelua tappelupelien joukkoon ja lajin verkkainen rytmi miellyttänee varttuneempaa väkeä. Melkein tekisi mieli sanoa, että videopainia on mukavampi katsella kuin pelata. Mayhem toimii omalla tavallaan, sillä onhan se suunnattu suoraan amerikkalaisen painin ystäville eikä jääkiekkohullulle suomalaiselle kansalle.
78
