www.wetthegame.com
Wet voi kuulostaa märän rätin läiskähdykseltä, mutta nimi voisi yhtä hyvin olla Kill Bill.
Kaikki vanha palaa ennen pitkää takaisin muotiin, jopa 70-luvun väkivaltaiset ja halvalla tehdyt eksploitaatioleffat. Mitä Quentin Tarantinon kaltaiset trendejä asettavat elokuvaohjaajat edellä, sitä pelintekijät perässä. Katanalla aseistautuneesta salamurhaajanaisesta kertova Wet on peli, joka on voinut syntyä vain Kill Billiä jäljittelemällä.
Aihevalinta voi tuntua erikoiselta roolipelifirmaksi leimautuneelta Bethesda Softworksilta, eikä syyttä, sillä Elder Scrollsin tekijät ovat mukana pelkkinä rahoittajina. Verikekkereiden todelliset syylliset löytyvät Kanadan Quebecista. Artificial Mind & Movement -tiimi on tähän mennessä tehnyt joukon vähäpätöisiä mobiilipelejä, Wetistä Kanadan ranskikset toivovat käyntikorttia isojen poikien leikkeihin.
Kanadalaisille uhkasi jo käydä kalpaten, sillä Wet oli yksi niistä peleistä, jotka lempattiin vuosi sitten mäkeen Vivendi Universal Gamesin ja Activisionin fuusiossa. Eksploitaatiojengin onneksi pelihylkiö oli herättänyt Bethesda Softworksin huomion. Rubin verisessä kujanjuoksussa täytyy siis olla jotain erityistä.
Viskin voimalla
Wetin päähenkilö Rubi Malone (äänenä Buffy-hottis Eliza Dushku) on ammatiltaan fikseri. Se on kiertoilmaus salamurhaajalle, joka pyyhkäisee pöydän puhtaaksi enempiä kyselemättä. Rubin kaltaiselle ammattilaiselle riittää kysyntää rosoisessa grindhouse-todellisuudessa, jossa laki ja järjestys on korvattu miekkajengeillä ja elämää suuremmilla rikollispomoilla. Rubi saa vastaansa heidät kaikki, kun hän ryhtyy jäljittämään rikkaan liikemiehen karkulaispoikaa. Jokin kuviossa mättää ja pahasti, mutta fikseri on ammattinsa valinnut.
Seiniä pitkin juokseva ja näyttäviin voltteihin ponnistava Rubi on ketterä epeli. Ketteryys ei ole pelkkää silmänlumetta, sillä jatkuva liike pitää Rubin hengissä. Selväähän se, että vihollisten on vaikeampi osua liikkuvaan maaliin. Jos Rubi ottaa osumaa, kipuun voi hakea helpotusta viskipullon pohjalta. Pulloja lojuu ympäriinsä. Jos savuisen pehmeää skottilimsaa ei ole käsillä, myös aika parantaa haavat.
Viskin ohella Rubi luottaa taistelussa katanaan ja kahden käsiaseen yhteispeliin. Miekalla sivalletaan liian lähelle yrittäviä vihollisia, loput hoidellaan pyssyillä. Koska tuliaseita on kaksi, Rubi voi losottaa samanaikaisesti kahta eri vihollista. Kontrolleja se ei mutkista, sillä jälkimmäinen jeppe otetaan jyvälle automaattitähtäyksellä.
Toimintaa korostavat hidastukset eivät näemmä lähde videopeleistä kulumallakaan, niin taajaan niitä viljellään Wetissäkin. Tässä tapauksessa hidastusten logiikka on se, ettei niissä pihtailla yhtään. Jokaista ilmalentoa, lattialla liukumista ja muuta erikoisliikettä siivitetään ilmaisella hidastuksella, joka jatkuu niin kauan kun Rubi pysyy liikkeessä. Rikollisjengi voi vain seistä tumput suorina, kun yläilmoihin jähmettynyt Rubi lahtaa heitä kuin kaloja tynnyriin. Mitä näyttävämpi kuolema, sitä enemmän ruudulle mäjähtää pisteitä.
Väkivallan osalta Wet noudattaa samaa karrikoitua linjaa kuin esikuvansa Kill Bill. Vaikka miestä kaatuu verissä päin kuin heinää, överiksi vedettyjä punamällejä on vaikea ottaa vakavasti. Ylidramaattiset kungfu-ääniefektit vain korostavat kieli poskessa -meininkiä. Vanhojen eksploitaatioelokuvien jäljittelyssä mennään jopa niin pitkälle, että Wetin grafiikka elää ja pätkii kuin pelitapahtumat olisi kuvattu halvimman kaliiberin filmilaadulle.
Rubi näkee punaista
Wetiä ei voi moittia yrityksen puutteesta. Tarkoituksellisen rupinen yleisilme on hauskaa vaihtelua tämän päivän kiiltokuvamaisille toimintapeleille.
Valitettavasti kanadalaisen Artificial Mind & Movementin rohkeus ei ole ulottunut ulkokuorta syvemmälle. Toimintapelinä Wetin askelmerkit on valittu niin keskeltä polkua kuin mahdollista. Hyökkäysnappien murjomiseen perustuva taistelumekaniikka, samanlaisina toistuvat hidastukset, kärpäslätkällä tapettavat vihollislaumat ja ylenpalttiset veriroiskeet ovat niin peruskauraa kuin videopeleissä vain voi olla.
Suojautumisen korvaaminen akrobaattisella temppuilulla voi kuulostaa ajatuksena hyvältä, mutta käytännössä se nostaa päämäärättömän hyörinnän potenssiin kymmenen. Sankarittaren tavaramerkkiliikettä – polvillaan liukua pyssyt laulaen – toistetaan kyllästymiseen asti. Maailmanluokan salamurhaajana Rubi kaipaisi vähän enemmän hienostuneisuutta ja vähän vähemmän levotonta pomppimista.
Wet lääkitsee omaa yksitoikkoisuuttaan tapporutiinin katkaisevilla erikoiskohtauksilla. Takaa-ajo San Franciscoon johtavan Golden Gate -sillan liikenneruuhkassa on mieleenpainuva jo silkassa älyttömyydessään, kun salamurhaajamme luovii autovirrassa konepelliltä toiselle loikkien. Valitettavasti kohtaus on valmiiksi purkitettu, joten pelaaminen typistyy pelkäksi reaktiotestiksi.
Raivokohtauksissa on jo enemmän ideaa. Vaikka Rubi on kylmäverinen mimmi, välillä voi hänelläkin iso pyörä heittää. Tappamisen makuun päässeelle Rubille todellisuus on verenpunaista psykedeliaa ja viholliset utuisia hahmoja, jotka hajoavat miekan sivalluksesta atomeiksi. Raivoa säätelevä v-käyrä-mittari sopisi Wetiin kuin nakutettu, mutta eikä mitä, raivostuminen perustuu käsikirjoitukseen. Saisinko yhden pimahduksen per kenttä, kiitos!
Ensivaikutelmat Wetistä jäävät ristiriitaisiksi. Vähemmän otollisessa valossa se olisi helppo tuomita yhdentekeväksi kevytpeliksi. Pöhköviihteeksi luokiteltavien 70-luvun toimintahalpisten jäljittely on kuitenkin ideana niin nokkela, ettei Wetiä voi aivan tyystin sivuuttaa. Uskomattomien juonenkäänteiden 24-sarjaa kynäilevä Duppy Demetrius on ainakin oiva vahvistus Wetin käsikirjoitustiimissä.
Arvostelu on luettavissa www.pelit.fi:ssä 31.7.2009.
www.tigerwoods10.com
tennis.easports.com
EA:n urheilupelien vuosipäivitykset saapuvat varmasti kuin veroehdotus. Tällä kertaa Wii-versiot ovat uuden ohjaintuen ansiosta entistä kiinnostavampia.
Nintendon Wii ihastuttaa ja vihastuttaa, mutta uudesta MotionPlus-ohjaimesta on vaikea olla pitämättä. Wiin kikkaohjain toimii vihdoinkin niin kuin sen alun perin olisi pitänyt, liikkeet rekisteröityvät paljon aikaisempaa tarkemmin ja pienet kallistelut vaikuttavat peleihin. Wiimoten perään kytkettävän lisäosan voi ostaa erikseen, mutta EA paketoi MotionPlussan uusimpien Wii-urheilupeliensä kanssa samoihin kuoriin. Ohjain toimitetaan ainakin ensimmäisten Tiger Woods PGA Tour 10- ja Grand Slam Tennis -versioiden mukana.
Kaksikosta Tiger Woodsin golf on jo vanha tuttavuus ja sarja on vuosien ajan ollut virtuaaligolfausta parhaimmillaan. Uusimmassa versiossa on muun muassa dynaaminen säätila, joka haluttaessa seuraa valitun radan todellista keliä online-sääpalveluiden avulla. Jos Skotlannissa siis sataa, myös pelissä sataa. Toisena pienenä hienosäätönä radan reunoilla on entistä enemmän yleisöä myös Wii-versiossa.
Merkittävin ero vanhaan on uusi MotionPlus-ohjaus. Jo viime vuoden versiossa lyöminen oli yllättävän realistista, mutta tällä kertaa tarkkuus on aivan eri luokkaa. Liikkeen nopeus ulos ja sisään vedettäessä vaikuttaa lyöntivoimaan ja hienoutena Wiimoten kallistelu sivuille muuttaa mailan kulmaa ja vaikuttaa tarkasti tähtäykseen. Mailalla voi myös seurata palloa iskun jälkeen kokonaan uudella tarkkuudella. Kaikkiaan lyöminen on todella aidon oloista.
Viime vuonna parjattu puttaaminen hyötyy paljon MotionPlussan paremmasta tarkkuudesta. Koska maila reagoi lähes suoraan Wiimoten liikkeisiin, on tuntuma mainio. Pienillä kallistuksilla ja voiman muutoksilla pallo menee juuri sinne minne halutaan – ainakin riittävän treenauksen jälkeen. Pallon seuraaminen putatessa on erityisen mukavaa, nyt pelkkä kosketushetken voima ei enää ole kaikki kaikessa.
Wii-version partypeleistä uusi frisbee-golf hyödyntää MotionPlussaa hienosti. Kiekon viskominen tuntuu niin luonnolliselta kuin muovikapulalla on mahdollista, kiitos kallistusten ja voiman tarkemman huomioimisen.
Koukku takarajalle
Grand Slam Tennis on uusi tulokas EA:n urheilupeliperheeseen, ja aluksi tennistä päästään mätkimään vain Wiillä. Saattaa kuulostaa pelottavalta markkinoiden mielistelyltä, mutta MotionPlus-ohjauksen ansiosta Grand Slam Tennis on ennakko-odotuksia parempaa hupia.
Kaksin- tai nelinpeliä voi pelata samalla koneella tai verkossa ja mukana on Wii-peleille tyypillisiä partypelejä. Koko homman juju on kuitenkin MotionPlus-ohjauksessa, jonka ansiosta Wiimoten heiluttaminen tuntuu hämmästyttävän paljon oikean mailan huitomiselta. Pelaaminen onnistuu myös ilman MotionPlussaa, mutta silloin hommasta katoaa tarkkuus ja lyöntien onnistuminen on kiinni enemmän ajoituksesta ja vähemmän voimasta tai suunnasta.
Suurin uuden ohjauksen tuoma hienous on mahdollisuus kierteen tarkkaan määrittämiseen. Tämä tapahtuu samalla tavalla kuin oikeasti ranteella mailaa kääntämällä. Kallistelemalla pallo lentää intuitiivisesti sinne päin virtuaalikenttää kuin oli tarkoituksin, mikä on yllättävän tyydyttävää puuhaa ajoituksen kanssa säätämisen sijasta.
Graafisesti sekä Tiger Woods PGA Tour 10 että Grand Slam Tennis noudattavat tuttua kymmenen vuoden vanhalta designilta näyttävää Wii-kaavaa. Muodon karuus jäi silti testeissä taka-alalle, sillä MotionPlus-ohjaus todella toimii. Demon jälkeen harkitsin ensimmäistä kertaa Wiin ostamista muuten täyden konepatterin seuraan, mikä kertoo jo aika paljon se.
