Ennakko: Witcher 2: Assassins of Kings

www.thewitcher.com

Raskaan roolipelaamisen viimeinen linnake on pystytetty Puolaan.

Kun huoneelliselta pelaajia kysytään parasta tietokoneroolipeliä, kajahtaa reipas ”Witcher!” Kolmisen vuotta sitten varsovalainen CD Project yllätti maailman esikoispelillään, joka ei ole vain sitä samaa kulunutta miekkaa ja magiaa. Puolalaisen Andrzej Sapkowskin Witcher-fantasiakirjoihin perustuva maailma on realistisen karu paikka, jossa sankari ei välttämättä ehdi pelastaa viattomia eikä paha aina saa palkkaansa. Dragon Age yritti kovasti päästä kiinni samaan henkeen, mutta jäi kauas Witcheristä.

Konsoliropelluksen valtakautena Witcher oli ja on edelleen varsinainen tiiliskiviromaani: tekemistä ja ominaisuuksia on välillä niin paljon, että ilman muistiinpanoja kaikesta ei tahdo selvitä. Kymmenien tuntien pituisen eepoksen jatkoa on hinguttu jo pitkään, mutta puolalaiset ovat pysyneet hiljaa. Vihdoin tämän vuoden puolella selvisi, että Witcher 2 on todella työn alla. Miten legendan jalanjäljissä kävellään ilman että astutaan innokkaimpien fanien varpaille?

Matka jatkuu

Kakkosen tarina käynnistyy lähes suoraan ensimmäisen osan lopusta, eikä asioita enää potkita liikkeelle kuluneella muistinmenetyksellä. ”Saimme paljon palautetta ykkösen aloituksesta, mutta se toimi silloin. Nyt pelaajalle itse asiassa selviää, miksi Geralt menetti muistinsa. Kakkosen tarina on suoraa jatkoa ykköselle”, sanoo tuottaja Tomasz Gop.

Jatkuvuuden teemaan sopien ykkösen läpipelanneet voivat siirtää sankarinsa kakkoseen, eli kannattaa pitää kiinni niistä vanhoista tallennuksista. Gopin mukaan ominaisuutta vielä säädetään, joten ei ole varmaa mitä kaikkea Geraltin mukana kopioituu. Luultavimmin osa varusteista ainakin siirtyy, rahojen kopiointia vielä harkitaan. Ykkösen aikana tehtyjen päätösten sen sijaan lupaillaan heijastuvan pitkin kakkosen tarinaa, mikä kuulostaa melkein liian hyvältä ollakseen totta. Skeptikkona uskon kun näen, mutta ajatus on upea.

Kokonaiskestoltaan Witcher 2:n tarina on edeltäjäänsä lyhyempi, mutta sivutehtävien kanssa tekemistä pitäisi olla jopa ykköstä enemmän. ”Tehtävien määrällä mitattuna Geraltilla riittää töitä, olemme vähentäneet turhaa ees taas juoksentelua. Sitä oli ihan liikaa erityisesti ensimmäisen Witcherin puolivälissä”, valottaa Gop.

Sapkowski ei ole ollut itse missään tekemisissä Witcher 2:n tekemisen kanssa, eikä peli suoranaisesti perustu mihinkään miehen tarinoista. ”Totta kai olemme ottaneet vaikutteita eri novelleista, mutta haluamme kertoa kaikille uuden tarinan. Sapkowskin luoma maailma ja tutut hahmot ovat upea lähtökohta”. Vanhoista naamoista mukana pyörivät Geraltin lisäksi ainakin velho Triss Merigold, naisia naurattava bardi Dandelion ja kääpiö Zoltan.

Naisten naurattamisesta puheen ollen: ykkösen kuuluisat nakukortit saavat lähteä. ”Geralt on edelleen naistenmies, minkäs hän luonteelleen mahtaa. Seksikortit tuntuivat jälkikäteen ajateltuna kuitenkin turhan teinimäiseltä ratkaisulta. Kakkososassa pyrimme sitomaan suhteet aikuismaisemmin osaksi tarinaa. Paljasta pintaa ei silti edelleenkään pelätä, päinvastoin”.

Huikeita maisemia

Ensimmäinen Witcher pyöri Biowaren kivikautisen vanhalla Aurora-moottorilla, joka alun perin luotiin Neverwinter Nightsia varten. Tästä huolimatta peli on edelleen komean näköinen fanipäivitettyjen tekstuurien kanssa. Aika on silti kulkenut lopullisesti Auroran ohitse ja jatko-osaa varten CD Project on rakentanut kokonaan uuden pelimoottorin.

”Suurin osa kuluneesta ajasta on itse asiassa kulunut oman moottorin kehittämiseen, mutta sijoitus on vaivan arvoinen. Varsinaisen pelisisällön luominen on nyt paljon nopeampaa ja pystymme tekemään asioita, joihin Aurora ei yksinkertaisesti vain venynyt. Pelissä ei esimerkiksi ole lainkaan lataustaukoja, mikä auttaa immersiossa huimasti”, selittää Gop.

Nähdyn perusteella Gop ei puhu palturia. Witcher 2 on suorastaan ällistyttävän hyvännäköinen, eikä vastaavaa löydy muista roolipeleistä. Lähimmät vertailukohdat tulevat mieleen yleensä enemmän silmäkarkkiin keskittyvistä konsoliräiskinnöistä. Ympäristön lisäksi hahmot näyttävät uudistetuilta, mutta silti tunnistettavilta. Paitsi Geralt, joka on ihan liian nuori ja siloposkinen. Mitä ihmettä?

Gop yrittää heittää vettä nörttiraivon liekkeihin: ”Ensimmäisestä vuodetusta videosta lähtien fanit ovat olleet barrikadeilla Geraltin muuttuneiden kasvojen takia. Työ on edelleen kesken, joten lopullinen Geralt näyttänee hiukan vanhemmalta. Aivan samalta kuin ykkösessä sankari ei silti tule näyttämään, sillä tyyli ei vain istunut muuten uudistettuun grafiikkaan. Malli näytti yksinkertaisesti vanhalta. Geralt on silti edelleen Geralt, joten en murehtisi asiaa liikaa.” Mutta minä murehdin, Tomasz, minä murehdin.

Vauhdikkaampaa toimintaa

Hirviönmetsästäjän arkeen kuuluu taistelu, josta on yritetty tehdä aikaisempaa sulavampaa ilman monipuolisuuden menettämistä. Ykkösestä tuttu rytminaksuttelu on menneen talven lumia, tällä kertaa Geralt voi ketjuttaa erilaisia liikkeitä peräkkäin pelkän samantyylisten iskujen sijasta. Siinä missä ennen tyylin vaihto tai magian käyttö katkaisi ketjun, täydentävät ne nyt kaikki samaa sarjaa. Näin myös väistämisestä tulee halutumpi osa toimintaa pelkän pakon saneleman kiepsahduksen sijasta.

”Erilaiset taistelutyylit ovat edelleen pelissä, mutta niiden iskuja voi nyt yhdistellä lennossa. Sama pätee taikuuteen. Lopputulos on mielestämme samalla vauhdikkaampi ja monipuolisempi. Rytminaksuttelun poiston ansiosta vain tarinan perässä etenevät roolipelaajat voivat rämpyttää tiensä taisteluiden läpi helpoimmalla vaikeusasteella, mutta halukkaille löytyy silti syvyyttä.”

Liikaa yksinkertaistamista pelkäävien kauhukuvia on vielä nähdyn perusteella mahdotonta teilata kokonaan, mutta ainakin taistelu tuntuu edelleen monipuoliselta. Geraltin kyvyt eivät ole vähentyneet, itse asiassa niitä voi käyttää aikaisempaa monipuolisemmin ja sujuvammin. Ainoa epäilys herää, kun demon pomotaistelussa ruudulla vilahtaa quicktime-nappulanrämpytys. Gopin mukaan rämpytystä on vain muutamissa kohdissa, eikä sitä missään nimessä ole lisätty kiinteäksi osaksi taistelua. Lisäksi osuudet voi yleensä ignoroida, sillä ne vain lyhentävät kohtaamisia. Halutessaan mättämisen voi hoitaa loppuun myös perinteisin metodein.

Geraltin kykyjä tehostavien taikajuomien keittäminen on elintärkeä osa Witcherin repertuaaria etenkin kovemmilla vaikeusasteilla. Kakkosessa alkemia on haluttaessa yksinkertaista, mutta Gop lupailee vanhan kokeilun olevan edelleen mukana. Keittely hoituu minipelillä, jonka tarkempaa sisältöä ei vielä suostuttu paljastamaan. Kätevänä uudistuksena meditointi onnistuu missä tahansa, joten potut valmistuvat vaikka keskellä metsää.

Tiukkaa draamaa

Keskustelu ja valintatilanteet ovat olennainen osa Witcher-kokemusta. Dialogisysteemi on muuttunut huomattavasti sitten ensimmäisen pelin, tällä kertaa inspiraatiota on haettu Mass Effectistä. Bioware-esikuvan tavoin Geralt valitsee vain yleisen asenteen tai lyhyen mielipiteen, jonka jälkeen sankari sanoo jotain muuta kuin mitä ruudulla suoraan luki. Uudistus on erinomainen ja tekee kokonaisuudesta huomattavasti aikaisempaa elokuvamaisemman. Joskus valinnassa on aikaraja, mutta yleensä päätöksiään saa miettiä rauhassa. ”Aikarajaa käytetään vain kohdissa, joissa sankarilla ei oikeasti olisi aikaa pitkään harkintaan”, sanoo Gop.

Päätösten seurausten lupaillaan olevan ykköstä monipuolisempia ja laaja-alaisempia. Ratkaisu voi vaikuttaa tarinankulkuun paljon myöhemmässä vaiheessa, minkä lisäksi myös tuttavat reagoivat asioihin eri tavoin. Loppuja pitäisi Gopin mukaan olla useita erilaisia sen mukaan, millaista Geraltia on pelannut.

Virallisesti valkoisen suden matka jatkuu ensi vuoden alkupuolella vain PC:llä, mutta konsoliversioita ei ole jätetty pois laskuista. Asiasta kielii muun muassa se, että demoversiota pelattiin Xbox 360:n padilla niin, että ruudulla näkyivät kaikki oikeat nappulamerkit. Kävi miten kävi, Witcher 2:n ilmestymiseen on vielä aivan liian pitkä aika.

Onneksi WSOY julkaisee lokakuun alussa suomeksi Witcherin ensimmäisen osan ”Viimeinen toivomus”.

PC

Ilmestyy 2011 alkupuolella

Peliteollisuudella on paha tapa unohtaa historiansa, vaikka aikajana ei ole vielä edes erityisen pitkä. Viimeistään konesukupolven vaihtuessa yleinen muisti ikään kuin nollataan ja kaikki alkaa taas alusta. Digitaalinen pelimyynti onneksi korjasi koko alaa vaivanneen perusvirheen kertaheitolla, sillä vuosia vanhoja hittejä julkaistaan niin PC:lle, Xbox 360:lle, Wiille kuin PS3:lle, osa peleistä jopa modernisti ehostettuina.

E3-pohjaisen tulevaisuuden kuikuilun vastapainoksi käänsimme katseet taaksepäin ja kokosimme lehden loppuun tuhdin retroliitteen, jossa wanhat pelit pannaan toimimaan nykykoneilla ja jopa arvostellaan. Kyynelten sumentama muistelu ei ole edes pois ajankohtaisuudesta, koska mennyt antaa nykyisyydelle pohjaa.

Deus Ex ja Starcraft ovat vuosia asemansa säilyttäneitä klassikoita, jotka ovat saamassa viimein jatkoa. Rinnalla kulkevaksi teemaksi valittiin roolipelit, koska ne ovat lajityyppinä ajankohtaisempia kuin koskaan.

Liki kaikki uutuudet ammentavat suoraan roolipelien pelimekaniikasta, sillä palkitseva kokemuspistekeräys nousee koukuksi melkein jokaisessa lajityypissä. Elokuun numeron Crackdownin hiekkalaatikkomaailmassa kykykehitys on suoraan roolipeleistä napattu, Red Dead Redemptionissa aasi vaihtuu expalla raudikkoon, Blurissa pinnat avaavat aseita ja pelimuotoja ja UFC:n lasileuka muuttuu teräksiseksi ottelukokemuksella.

Arvostelut ovat alkuperäisiä, jotta jutuille muodostuisi kaksi historiallista kerrosta. Pelien lisäksi myös teksteissä näkyy ajankulu, jos ei nyt suoranaisena kehityksenä, niin ainakin painotusten ja tyylin muuttumisena. Jälkiviisastelukin käy viihteestä, sillä aikalaiset ovat yllättävän sokeita klassikoille. Koskaan ei tiedä tuleeko joskus ykkösosan marginalisoiva jatko-osa, kuten kävi Jagged Alliancelle, tai jääkö peli alansa viimeiseksi suurteokseksi kuten IL-2.

Aika myös poistaa suomut silmiltä, sillä kymmenen vuotta sitten näemmä pidin Tormentista enemmän kuin Baldur 2:sta. Ilmeisesti Baldur oli makuuni liian suosittu. Nykyään pelaan Balduria liki joka hiihtolomalla enkä edes muista koska olen viimeksi koskenut Tormentiin. Tosin modattuna se näyttää enemmän kuin kokeilemisen arvoiselta.

Jos muutkin kuin toimitus pitävät retroliitettä toimivana ideana, paketti saa jatkoa. Seuraavaksi suuntana voisivat olla Wiin virtuaalikonsoli tai PlayStation Networkin PSone-klassikot.

Jos näillä visioilla ei päätoimittaja ala palata duuniin, yllätyn.

Lisää aiheesta

  • Shogun 2: Total War

    Hjalliksen Diili ei ollut kaikkien aikojen työhönottohaastattelu. Se käytiin jo 1600-luvun Japanissa, jossa pyrittiin shoguniksi shogunin paikalle.

    Total War palaa Japaniin Shogun 2:ssa ja tuntuu tiukan teemansa ansiosta sarjan alkuaikojen erinomaiselta strategiapeliltä. Armeijan lisäksi…
  • Killzone 3

    www.killzone.com

    Helghast sai viimeksi ISA:n kädestä, mutta helghastilaiset tuntuvat olevan harvinaisen kovapäistä porukkaa, sillä scifisota jatkuu entistä rankempana Killzone 3:ssa.

    Killzonen avaruustaistelu jatkuu, vaikka Helghastin häikäilemätön diktaattori Visari ei enää väpätä.…
  • LittleBigPlanet 2

    Kun näytin LittleBigPlanetia kaverilleni, mies nauroi ensin hahmon nimelle, kunnes pääsi peliin käsiksi. Ääni loppui mutta hymy ei hyytynyt.

    Jo perinteet velvoittavat, että konsoli tarvitsee maskotikseen tasoloikkahahmon. PS3:lla roolin sai sympaattisen valloittava säkkipoika, jonka…