Pelin sankarit eivät kuole koskaan. Eiväthän?

Raskaasti aseistetut terroristit valtaavat kemikaalitehtaan. Paikalle lähetetään armeijan erikoisyksikkö, josta vain kolme sotilasta jää henkiin. Tahtomattaan tulitaistelun keskelle joutuvat myös teollisuusvartija, sihteerikkö ja kameramies. Homman nimi on: elä ja anna toisten kuolla.

Tarinaltaan Without Warning tuntuu tavalliselta tusinapräiskyttelyltä, mutta pari seikkaa nostaa sen esiin massasta. Ensinnäkin ohjattavia hahmoja on kuusi, mikä tuo kaivattua vaihtelua monotoniseen tappamiseen. Toinen erikoisuus on se, että skenaario kestää kaksitoista tuntia ja kohtaukset menevät ajallisesti osittain toistensa päälle.

Rytmitys sopii kiireiselle city-ihmiselle, sillä tehtävät ovat muutaman minuutin spurtteja, joissa niitetään terroristeja, puretaan pommeja tai pelastetaan panttivankeja. Tallennus onnistuu vain osioiden väleissä, mutta tämä ei ole kohtausten lyhyyden takia ongelma. Lopussa kenttien läpikäymiseen menee enemmän aikaa, mutta harvoin varttia pidempään.

Pelaamisesta on helppo nauttia, koska perusasiat ovat kunnossa. Kun kamera kaiken lisäksi kerrankin toimii, joka suunnasta ryntääviin eläviin maalitauluihin osuu vaivatta. Tähtäystä helpottaa automaattilukitus, joka aktivoidaan vasemmalla liipaisimella.

Nuku pom, nuku...Pum

Kukin hahmo kantaa vain yhtä asetta, esimerkiksi teollisuusvartijalla on vain pieni reukku ja pommiekspertin tykki laukoo myös kranaatteja. Alueella leijuu lisäammuksia, mutta vainajien aseita ei voi noukkia. Hahmot kestävät osumia yllättävän paljon, ja nikkelikuuron yllättäessä sinne tänne sijoitellut lääkekaapit pitävät työkykyisenä.

Pääosa toiminnasta rymistellään sotilailla, sillä siviilit maustavat juonta aivan liian harvoin. Mielenkiintoisin hahmo esitellään vasta loppupuolella jahka kuvaaja Ben Harrison saapuu alueelle. En olisi pannut pahakseni, vaikka hauskoja videointitehtäviä olisi ollut muutama enemmän.

Ainoa naispuolinen hahmo onnistuu olemaan köörin ärsyttävin. Aseena Tanyalla on vain jauhesammutin ja pippurisumutin. Tulipalon tukahduttaminen sammuttimella on looginen idea, mutta temppu jää irralliseksi kikaksi. Pippuri vain aivastuttaa pahiksia, joten selviytyminen edellyttää hiippailua, mikä ei superaistein varustettujen terroristien keskellä ole hauskaa.

Hupia ja vaihtelua suovat muutamat minipelit, jossa räplätään sähkökaappeja, tiirikoidaan lukkoja ja puretaan pommeja. Pääosin homma hoituu muistipelinä tai refleksitestinä, mutta volttimittarin kanssa tehtävä pomminpurku saa oikeasti hien otsalle. Katkaisenko punaisen vai vihreän johdon? Ei, se on sittenkin tuo sininen. Boom!

Hei, se kuoli ihan oikeasti

Without Warningin tehnyt Circle Studio ei sano minulle mitään, mutta sen takaa löytyi Tomb Raidereiden luoja Jeremy Heath-Smith ja kasa entisiä Core Designin koodareita. Tekijätiimin kokemus näkyy, sillä jälki on hienoa. Kranujen räjähdykset ansaitsevat erikoismaininnan, sillä niissä on kerrankin potkua. Grafiikkaa ei voi moittia muusta kuin laajakuvatuen puutteesta.

Äänet ovat standardikamaa. Konetuliaseet rätisevät odotetusti ja pommien pauke saa vaikut hyllymään. Harmittavasti näyttely kuulostaa siltä kuin vuorosanat lausuisi joku harrastelijateatterin näyttelijä, mutta onneksi puhetta ei ole riesaksi asti.

Koska pelattavia hahmoja on monta, käsikirjoittaja voi tappaa niistä osan, mikä pelimaailmassa on aika harvinaista. Kun on yrittänyt pitää tyyppiä elossa tuntitolkulla, pikselikaverin menetys koskettaa yllättävästi. Meno on raakaa.

Pelimaailmassa aikaa kuluu 12 tuntia, suunnilleen sama aika vierähtää myös olohuoneen puolella. Turbovaihde päällä suoritus on lyhyempi, mutta itse pidin kunnia-asiana pelastaa kaikki panttivangit ja lähettää kaikki alueella lymylevät kriminaalit autuaammille metsästysmaille.

Koska WoW-lyhenne on jo varattu, pitää tyytyä pelkkään WW:hen. Se sopii hyvin, sillä vaikka varsinaista wow!-hetkeä ei syntynyt, Woi W! -hetkiä kyllä tuli. Without Warning ei yllätä, mutta rahoilleen saa mukavasti vastiketta. Perushyvää toimintaa kohtalaisella juonella, mikä toimii hienosti pienissä erissä kerrallaan.

* * * * *

Nykii lievästi (PS2)

Vähemmän yllättävästi PlayStation 2:n Without Warning tuntuu lähes identtiseltä Xbox-version kanssa. Kontrolleissakaan ei ole muuta eroa kuin erilainen ohjain. Pelattavuutta nakertaa kuitenkin lievä nykiminen, mikä kiusaa tiukoissa tilanteissa. Tästä syystä loppupisteistä on pakko vähentää pari pinnaa.

Ari Kekkonen

78