EA:ta on usein haukuttu siitä, että se rahastaa urheilun ystäviä uudistamalla peliensä kokoonpanot, laittamalla uuden vuosiluvun kanteen ja pelin myyntiin. Nyt firma lyö jo henkilökohtaiset ennätyksensä, sillä MM-kisapelissä on vielä vuosilukukin entinen ja edellisestä julkaisusta ei ole kuin himpun yli puoli vuotta.
Otteluvaihtoehtoina ovat MM-turnauksen lisäksi maaottelut, harjoitukset ja rangaistuslaukauskilpailu, joka tuntuu olevan varsinaista lottoa. Aivan kuin oikeastikin. Harjoituksissa voi treenata pelin osa-alueita haluamillaan kokoonpanoilla, vaikka ottaisi treenimatsin koko joukkueen voimin vain maalivahtia vastustajana. Treeneissä on helppo hioa edustuskuntoon vapaapotkut, harhautukset ja pääpeli, kun vastustaja ei ole puuhia häiritsemässä.
Vanhat kujeet
Vaikka World Cup 98:n varsinaisena aiheena on Ranskan MM-kisat, mukaan mahtuu 32 kisajoukkueen lisäksi kahdeksan maata, jotka olisivat taitojensa puolesta ansainneet päästä mukaan karkeloihin. Joukkueiden väliset voimasuhteet ovat mukavasti kohdallaan ja pelissä näkyy se raaka totuus, että toisista maanosista pääsee kiintiöiden perusteella reilusti surkeampia joukkueita kuin mitä kovilla jalkapalloalueilla jää rannalle.
Vaikka joukkueiden voimasuhteet näyttävät paperilla olevan oikeansuuntaiset, eivät ne häiritse simuloituja ottelutuloksia: arvotut ottelut tahtovat päättyä miten sattuu. Otteluiden latautumisen odottelu vie sen verran aikaa, että olisi luullut edes jonkinlaisten ottelusimulaatioiden mahtuvan huomaamatta sekaan.
Kokonaan uusia joukkueita ei voi rakentaa, joten Suomen pääsemisestä MM-kisoihin voi edelleen vain haaveilla. Mukana olevien joukkueiden pelaajavalinnat voi tehdä oman mielensä mukaan ja kavereita editoida. Touhu on kuitenkin aika työlästä ja pelin kokoonpanot pitävät sen verran hyvin kutinsa todennäköisten pelaajakokoonpanojen kanssa, ettei suurempia puutteita luulisi löytyvän.
Äijille on määritelty runsaasti erilaisia taitoja, joista osan merkitys on itsestään selviä ja loput jäävät taas arvailujen varaan. Pieni ihminen ei ymmärrä, miksei ohjekirjassa voi reilusti kertoa mitä lyhenne "hac" tarkoittaa ja mihin arvo vaikuttaa. Puskutarkkuus ei liene arvauksena kaukana totuudesta, mutta ärsyttävä yksityiskohta se on silti. Samaa pikkukiusaa tehdään kaikissa EA:n urheilupeleissä.
Pelaajien käyttäytymiseen kentällä voi vaikuttaa hienossa taktiikka osuudessa. Homman kauneus on siinä, että halutessaan taitavalla taktiikoiden hyödyntämisellä ottelun voi ratkaista edukseen tai viitata valmennusnysväykselle kintaalla. Kummallakin tyylillä pelattavuus on huipussaan ja pelaaminen on aina yhtä hauskaa.
Valmennuspuolella joukkueelleen voi määritellä haluamansa pelijärjestelmän. Valitettavasti suurin osa maajoukkueista kootaan 4-4-2-systeemiä ajatellen, joten mitään erikoisuuksia ei pääse luomaan. Koko joukkueen hyökkäysinnokkuuden lisäksi pakeille, keskikentälle ja kärkimiehille voi valita erikseen pelityylit puolustavan ja hyökkäävän ryhmityksen väliltä.
Yksittäisten pelaajienkin tekemisiin voi puuttua. Ukkeleiden paikkaa saa hieman muutettua, pelaajien nousuinnokkuutta ja aggressiivisuutta voi säätää viilipytystä sekopäiseen. Valinnoilla on vaikutusta tekoälyllisten pelikavereiden touhuihin. Kaveri, jonka hyökkäysinnokkuus on nostettu maksimiin, lähtee innokkaasti juoksupallojen perään, joten pelaajan on helppo ottaa itselleen jo käytännössä läpi olevan ukkelin ohjaus.
Aivot vaihdossa
Tekoälyä on EA:n omien tarinoiden mukaan hiottu valtavasti. Kehitystä on havaittavissa, mutta jostain kumman syystä kone pelaa edelleen parhaiten ihmisen joukkuetoverina. Se jopa viimeistelee maaleja pelaajan puolesta, jos joukkueesta löytyy sopivan aggressiivisia kärkimiehiä. Yksikseen tekoäly on varsinkin puolustaessa entistä aktiivisempi taklaamaan. Puolustus kuitenkin ylireagoi syöttöihin varsinkin kuudentoista rajalla, joten parilla poikittaisjuoksulla ja syötöllä saa yllättävän helposti maalin tekoon tarvittavan tilan. Hyökkäyksissä tekoäly kuljettelee palloa edelleen itsekkäästi eikä syöttöjä juuri viljellä, joten kone on maalintekijänä turhan hampaaton.
Suurin heikkous on maalivahtipeli. Itse ei voi maalivahtina toimia, joten tekoälyllisen veskarin toilailuihin on tyytyminen. Hienoista parannustakin on tapahtunut, sillä kone ei jää enää arpomaan vastaantuloissa ja peräänny viime hetkellä, vaan se tekee loppuun sen minkä aloittikin. Veskarit tulevat katkomaan entistä paremmin varsinkin kulmapotkut ja keskitykset eikä rangaistusalueella syöttelykään kannata enää vanhaan malliin. Parannuksista huolimatta verkot heiluvat edelleen joka toisessa hyökkäyksessä, kunhan tietää mitä tekee.
Kontrolleissa on erilaisten harhautusten ja pikku jippojen ansiosta mukavasti syvyyttä. Alkuun pääsee hallitsemalla ukkojen liikuttelun ja syöttöpelin välttävästi, mutta taitojen karttuessa saa peliinsä monipuolisuutta, kun parilla harhautuksella voi pelata ukkelille tilaa tai vipata pallon vapaalle alueelle, johon kaveri on vasta tulossa. Harhautuksia on useita erilaisia ja jokaiselle on myös järkevää käyttöä. Lyhyellä vipillä on kätevä väistää vastustajan taklaus ja ulkosyrjäkäännöksellä siirretään pallo sivuun kun haetaan vapaata väylää laukaukselle.
Kontrollinappeja ei saa muokata, mutta pelaamista "helpottavia" vaihtoehtoja on useita. Niiden käyttö ei juuri kannata, sillä apujen ollessa päällä koneella on ikävä tapa arvailla pelaajan toiveita eikä tehdä sitä mitä käsketään. Apujen kanssa syötöt eivät mene haluttuun suuntaan ja kone ottaa pallon väkisin haltuun vaikka pelaaja haluaisi puskea pelivälineen maaliin.
Myös laukausten hallinta on syytä pitää pelaajan hallinnassa, sillä koneella on tapana ampua vain jonnekin maalia päin sen kummemmin laukauksiaan sijoittamatta.
Samat vanhat naamat
Puuduttavasti ottelut käydään aina täydellisissä olosuhteissa vaikka säätietojen mukaan taivaalta tihkuisi vihaisia mummoja. Säämuutosten vaihtelu tukahduttavassa helteestä räntäsateeseen näkyy kyllä ruudulla, mutta niiden mahdollista vaikutusta ei pelitapahtumiin ei huomaa lainkaan. Kaatosateessa muodostuvat lätäköt voisivat pysäyttää maasyötöt, liukutaklaukset venyisivät mutavellissä ja märkä pallo olisi raskaampana vaikea pukattava.
World Cup 98 on todella näyttävä peli, sillä grafiikka on kauttaaltaan tyylikästä ja animaatio sitä luokkaa, että kauempaa luulisi katsovansa TV-lähetystä. Vaikka animaatiot ovat sulavia, olisi muutamaan tärkeimmän tempun animointiin tehdä pari erilaista vaihtoehtoa. Koska temppujen animaatiot ovat aina samoja, oppii esimerkiksi liukutaklauksen alun tunnistamaan, jonka jälkeen taklauksen välttäminen on turhan helppoa. Ukkeleiden ulkonäköäkään ei voi persoonalliseksi kehua, sillä lähes kaikki äijät ovat toistensa kopioita. Toki ihonvärissä sekä hiusten pituudessa ja värissä on kuitenkin eroja.
Selostus ei ole muun ottelutoteutuksen tasolla. Vaikka selostuskopissa istuu varsinaisen selostajan kaverina kommentaattori, ovat äijät oudon tuppisuita. Höpötystä riittää vain pelin ollessa pysähdyksissä, mutta pelitapahtumien aikana kerrotaan yleensä vain kenellä pallo kulloinkin on eikä aina sitäkään.
World Cup 98 on erinomainen futispeli, mutta makuasiaksi jää, kannattaako Road to World Cupin omistajien sijoittaa rahojaan uutukaiseen. Uudistuksia olisi helposti saanut peliin mahtumaan useampiakin ja harvat virheet ovat vieläkin korjaamatta. Tällaisena kyseessä on lähinnä tekoälypäivitys eikä täysin uusi peli.
88
