Mindscape on tuottanut viime aikoina muutaman mukiinmenevän urheilupelin, joista on kuitenkin uupunut se terävimpään kärkeen vaadittava rutistus ja kunnon moninpeli.
World Leagur Basketballin kokoonpanoissa on kierretty hauskasti lisenssit. Sukunimet kuuluvat oikeille koripalloilijoille, mutta etunimet, pelipaikat ja mitat ovat muutettuja. Suomen maajoukkueen ykkösnyrkki on yllättäen Luukkanen, jonka perheessä on varmasti käyty tiukkasävyisiä keskusteluja pojan tummasta hipiästä. Joukkueiden voimasuhteet noudattavat hyvin todellisuutta, vaikka miesten henkilökohtaiset taidot ja ulkonäkö ovatkin miten sattuu. Taitomaksimin ja parhaiden joukkueiden tason välille on jopa jätetty riittävä hajurako, jotta mukaan saa sujuvasti editoitua USA:n Dream Teamin.
Ottelutoteutus on matkittu häpeilemättä NBA:sta, vapaa mies jopa huiskuttaa kättään varman alley-oopin merkiksi. Kopioiminen ei juuri haittaa, sillä pelaaminen on hauskaa. NBA:n apinoiminen on tehty niin huolellisesti, että sen heikkoudetkin on saatu peliin. Syöttöpeli saisi olla hieman tarkempaa ja turbonappi pohjassa korille säntääminen on idioottivarma tapa pussittamiseen.
Korille ajoja ei voi pahemmin sulkea, koska miehet ovat kuin paperinukkeja. Ei auta vaikka seisoisi aivan koriraudan edessä, sillä hyökkääjä donkkaa surutta puolustajan läpi. Levypallokamppailuista tulee sekavaa sähellystä, kun koko kentällinen mahtuu sulassa sovussa korilevyn alle.
Ruuhkan lisäksi sekasortoa levypallotilanteissa lisää pallo, jolla ei draculamaisesti ole lainkaan varjoa. Kaksiulotteiselta kuvaruudulta on siten vaikea arvioida pallon korkeutta ja tarkkaa paikkaa, pallon paikan tietää vain pomppujen perusteella. Pallo on muutenkin naamioinut itsensä hyvin. Sen värisävy on liian lähellä parkettia ja useimpien joukkueiden pelipaitoja. Varsinkin tietokonetta vastaan peliväline on usein kateissa, koska koneen pallollista miestä ei ole erotettu mitenkään muista pelaajista. Pelaajan jaloissa näkyvä värikiekko selkeyttäisi kummasti yksinpelejä.
Pelin turnauksia ei ole ajateltu loppuun asti. Kun maajoukkueilla kerran pelataan, mukana saisi olla aidot maanosan- ja maailmanmestaruuskisat. Nyt vaihtoehtoina ovat pudotuspelit tai puuduttavan tylsä, parinkymmenen harjoitusottelun putki. Mielenkiintoa laskee sekin, että sarjataulukon alussa ovat vastakkain aina samat joukkueet. Otteluparit voi kylläkin muuttaa käsin.
Simuloitujen otteluiden tulosten ja tilastojen laskemiseen ei onneksi käytetä minuutteja, vaan ne tulevat hetkessä näkyviin eikä otteluiden välillä tarvitse turhaan odotella merkityksettömiä laskutoimituksia. Seikka, josta useimmat muut urheilupelit saisivat ottaa oppia.
Pitääko piirtää
Erilaisia pelikuvioita on käytettäväksi runsaasti eivätkä FIBA:n säännöt rajoita puolustuspeliä NBA:n tavoin. Vakiotaktiikaksi voi valita neljä suosikkia tai vain yleiset hyökkäysfilosofiat tyyliin "kolmosheitto vasemmalta" ja konee arpoo useammasta vaihtoehdosta halutunlaisen kuvion.
Varsinkin hyökkäyspäässä valmiit kuviot toimivat hyvin. Teköälylliset joukkuetoverit leikkaavat korille ja hakevat aktiivisesti vapaata heittopaikkaa. Systeemi on muuten hyvä ja toimiva, mutta taktiikat esitellään vain tekstinä, joten niihin on tutustuttava seuraamalla kuvioiden kehitystä pelipuolella. Mikä tahansa graafinen esitys olisi vain paljon selvempi.
Toinen taktiikkapuolen heikkous on puolustuksessa. Tekoälyn kaitsemat pelikaverit eivät pelaa aggressiivisesti, vaikka heidät valmennuspuolella käskisi näin tekemäänkin. Trap- ja prässipelit kärsivät siitä, että pelaajilta on vaikea puristaa tila pois, koska miehet luiskahtelevat toistensa ohi olemattomastakin raosta. Verkkaisen ottelutemmon takia virheitä ei ehdi edes paikkaamaan, koska äijien liikkuminen muistuttaa lähinnä ikämiessarjan löntystelyä.
Pelissä esiintyy muutama häiritsevä epätarkkuus säännöissä. Vapaaheittoja annetaan myös hyökkääjän virheistä ja joukkuevirheet tulevat täyteen liian aikaisin. Ikävästi myös tekoälyn kaitsemat pelikaverit ottavat virheitä aivan typeristä paikoissa ja pahimmillaan peli jähmettyy vain vapariviivalta toiselle marssimiseksi. Pienempi kiusa on, että palloa heitetään peliin päätyrajalta, kun sivurajalta pitäisi. Valitettavasti tuomarin tiukkuutta ei saa säätää, miestä pitää vain sietää tai ottaa pillistä herne kokonaan pois.
SM-liigakoripalloilijoista koostunut testiryhmä piti peliä ihan kivana, mutta viihtyi paremmin vielä keskeneräisen NBA 98:n kolmoskisan parissa. World League Basketballia on hauska pelata, mutta siitä uupuu se vangitseva tekijä, joka pitäisi mielenkiinnon yllä pidempään. Naurettavaa narinaa tai ei, pelin tunnelma kärsii aitojen pelaajien puutteesta. Klinga ei ole aito "Pere", jos mies ei pussita kolmosia ja syöttele kuin kone.
71
