Wastelands Interactive
Ilmestyy maaliskuussa 2015
Maailma on täynnä uusia hienoja pelejä, mutta minä innostun eniten, kun joku menneiden aikojen pelisuosikeistani kaivetaan esiin.
90-luvun alussa Microprosen kultamunaisella hanhella Sid “Pelien etuliite” Meierilla oli kilpailija saman firman sisällä. Kilpailija oli Steve Barcian johtama Simtex, joka on jäänyt pelihistoriaan Master of Orion ykkösen ja kakkosen voimalla. Samalla luovalla otteella Simtex käsitteli myös velhosotia.
Master of Magic oli viallinen timantti, Civilization siirrettynä fantasiamaailmaan. Vieläpä melkein kirjaimellisesti, sillä Simtex sai Microproselta käskyn emuloida tuota huippusuosittua imperiuminrakennuspeliä.
Master of Magic sai leegion jäljittelijöitä, joista tärkeimmät ja parhaat ovat Age of Wonders- sarja, Warlockit I ja II sekä Civilization IV -modi Fall From Heaven. Mutta esimerkiksi Stardockin Elemental: War of Magic iski taikakirveen kiveen sellaisella voimalla, että se kimposi ja tappoi kiinnostukseni koko projektiin ikuisiksi ajoiksi.
Master of Magicissa on kaksi ongelmaa: ikä ja järki. Vuonna 1994 julkaistu peli näyttää jo aika kehnolta, ja vaikka se pyörii ongelmitta Dosboxissa, se ei korjaa tekoälyä. Pelissä oli nimittäin toinenkin maailma, Myrror, varjoulottuvaisuus, jonne pääsi taikaporteista. Eikä tekoäly ymmärtänyt sen päälle lainkaan. Myrrorista tuli pelaajan siirtokunta, jossa sai rauhassa takoa rahaa ja aseita.
Terve, maailma!
Kun löysin Worlds of Magicin Kickstarterista, riemuni oli vilpitön. Vihdoinkin joku tekee Master of Magicista version yrittämättä tunkea mukaan liikaa omaa näkemystään! Riemuni oli tietysti ennenaikaista, sillä kalkkeeripaperia ei oikeasti käytetä.
Worlds of Magic on pelimekaniikaltaan melkein identtinen Masterin kanssa. Maagit taistelevat keskenään ja se voittaa, joka tuhoaa muut tai ensimmäisenä loitsii Mahtiloitsun.
Peli alkaa perusmaailmassa normaalilla 4X-meiningillä. Civin tapaan rakennetaan kaupunkeja, näihin pytinkejä kuten toria ja parakkia, ja värvätään sotaväkeä, joka valtaa viholliskaupunkeja, mutta myös luuhaa hirviöiden asuttamia raunioita aarteiden toivossa.
Erilaiset manalähteet tuottavat voimaa, josta kumpuaa taikuus. Osa sopii imperiumin hallintaan, osaa käytetään taisteluissa, osa on globaaleja loitsuja, joilla häiritään koko maailmaa.
Maailma on tutun Civistyneen näköinen, ja viistokuvankulman lisäksi sitä voi katsoa myös suoraan ylhäältä. Mutta zoomaus on jätetty puoleenväliin, eikä kartasta näe kerralla tarpeeksi. Lisäulottavaisuuksia Worldiin on luvassa kaikkiaan seitsemän, mutta määrän ja laadun saa onneksi valita itse.
Magian alkeet
Magia on pelissä pääosassa. Siinä on kaksitoista magiaa makua, on tulimagiaa, kuolonmagiaa, vesimagiaa ja niin edespäin, sekä joka lajille paljon loitsittavaa. Näitä voi pähkäillä jo velhonluonnissa: olisinko klassinen Musta Niko, kuumaakin kuumempi tulivelhotar Nikoliina vai savunrenkaiden puhaltamiseen erikoistunut Gandal. Erikoistumisen bonus on päästä käsiksi yhä järeämpiin oman alan loitsuihin.
Kauhukseni tajusin, että Masterin magianoodisysteemiä ei ole mukana. Alkuperäispelissä kun joka magian laji vaati omaa manaansa, ja sen valjastaminen käyttöön vaati noodille manattua vartijahenkeä. Öljylähteiden ja ydinvoimaloiden tavoin noodit ja rakennukset tuottavat raakaa voimaa, eivät sentään Forcea vaan Poweria. Voima jalostetaan halutussa suhteessa manantuotantoon, uusien taikojen tutkimiseen sekä loitsutaitoon, joka määrää, paljonko magiaa yhdessä taistelussa voi polttaa.
Muuten hyvä systeemi, mutta alkuperäinen systeemi pakotti sopeuttamaan taktiikkaa saatavan manan mukaan.
Oletko kartalla, tapellaan
Moni Master-klaani kaatuu taisteluun, esimerkiksi tapa taistella suoraan kartan päällä armeijapinoilla vanhojen Civien malliin on täysin suolesta. Warlockissa oli sentään Civ V -tyyppinen kompromissi, jossa taistellaan karttapohjan päällä, mutta erillisillä yksiköillä.
Worldsin taistelut ovat suoraan MoMista: yhtenä jenginä liikkuva armeija jaetaan taistelua varten osastoiksi kompaktille taistelukentälle ja annetaan palaa. Joitain taktisia elementtejä siihen voisi lisätä, mutta muuten en valita. Taioilla on merkittävä osa taistelussa, ihan kuten kuuluukin. Niillä voi kääntää varman häviön huonoksi voitoksi. Taustalla näkymättömissä muuten käytetään Dungeons & Dragonsin vapaata D20 OGL -sääntösettiä.
Graafisesti Worlds of Magic on paremman näköinen kuin Master, mutta siihen ei vaadita paljon. Toivon, että ennen julkaisua graafisiin ja varsinkin ääniefekteihin upotetaan vielä työtunteja.
Kaikki olisi muuten ihan lupaavassa kunnossa, mutta hyvässä elokuvassa pitää olla surullinen loppu. Master of Magic herää henkiin, mutta...
Sillä ei ole aivoja, ainakaan pelaamassani tammikuun lopun versiossa. On kuin pelaisi yksinpeliä.
Alkupeli on kliksuttelua, jossa hitaasti kasvava armeijani loottaa ne paikat johon sillä on varaa tunkea, ja vastustajat ovat rauhallisia kuin jamaikalaiset viherkasviharrastajat. Vasta varjomaailmaan tunkeuduttuani tekoäly osoitti joitain vihan merkkejä, mutta muut velhot eivät eväänsä väräyttäneet. Ainoa näkemäni toisen velhon kaupunki osoitti vähemmän elonmerkkejä kuin Rauma Pitsiviikkojen jälkeen. Tekijät kertovat kiillottavansa tekoälyä, mutta eikö ensin pitäisi olla jotain mitä kiillottaa?
Silti pelasin tätä rampaa raukkaa huomattavasti tyytyväisempänä kuin mitään versiota Elementalista. Worlds of Magicissa on suurin osa paloista oikealla paikalla, mutta se tulee elämään tai kuolemaan puhtaasti tekoälynsä voimalla.
Koska tekoäly on selkeästi vaiheessa, en olisi ensimmäisten joukossa ostamassa matkalippua taikuuden maailman. Paitsi että oikeasti olin, muistaakseni toisena päivänä kun peli pamahti Steamin Early Accessiin.
Nnirvi
