WWE 2K15 - Show must go on

Painin päivittäin monenlaisten ongelmien kanssa. Tänään ongelman nimi on John Cena.

Viime vuoden WWE 2K14 (Pelit 12/13, 81p) yllätti minut positiivisesti. Odotin siirtymävaiheen puolivillaista tuotetta, sillä painin oikeudet olivat siirtyneet THQ:lta 2K Gamesille vain puolisen vuotta ennen WWE:n julkaisua, mutta sainkin laadukkaan painipelin. Samalla odotukset tämän vuoden painia kohtaan kasvoivat. Mihin Yuke’s pystyisikään pitemmällä kehitysajalla!

Valitettavasti vuosi ei ollut tarpeeksi. Selitys on yksinkertainen: sekä uusille että vanhoille konsoleille julkaistava WWE 2K15 suunniteltiin neljän laitteen ehdoilla. Samalla jouduttiin tyytymään lukuisiin kompromisseihin.

Do you feel lucky, Punk?

Toisto kuuluu showpainiin. WWE:llä on riveissään enää kourallinen kiinnostavia painijoita, jonka seurauksena samat tähdet kamppailevat toisiaan vastaan illasta toiseen. Toisinaan toisto toimii ja tiettyjen painijoiden välille saadaan rakennettua mielenkiintoinen kilpailuasetelma. Tällaisia parivaljakoita 2010-luvulla ovat olleet John Cena ja CM Punk, 2000-luvun puolivälissä soihtua kantoivat Shawn Michaels ja Triple H.

Uusi pelimuoto, 2K Showcase, keskittyy kyseisen nelikon edesottamuksiin. CM Punk on yksi viime vuosien persoonallisimmista ja taitavimmista painijoista, mutta Cena on puiseva ja jäykkä muskelimasa. Onneksi Michaels ja Triple H valloittavat äijämäisellä kasarikarismallaan. Kamppailuissa kannattaa tavoitella alkuperäistä lopputulosta, sillä tavoitteissa onnistuminen palkitaan aidoilla otteluvideoilla.

Uutta on myös Who Got NXT -pelimuoto, jossa ohjataan viittä aloittelevaa painijaa kohti WWE:n kirkkaimpia valoja. Who Got NXT jätti minut kylmäksi, sillä Sami Zayn, Rusev, Bo Dallas ja kumppanit ovat minulle varsin tuntemattomia suuruuksia. Eikä yhteen painijaan ehdi syntyä kovin kummoista tunnesidettä neljän ottelun aikana.

Näpertelijöille uusi WWE on pettymys. Painijakaarti on kapein vuosikausiin ja ottelijoiden muokkausmahdollisuuksia on viime vuotta niukemmin. Hyvästi itsekehitetyt lopetusliikkeet ja persoonalliset sisääntulomusiikit! Lohdutuksena klassinen WWE Universe viihdyttää tänäkin vuonna, sillä Universessa ottelut, juonikuviot ja televisiolähetykset saa suunnitella itsevaltiaan oikeuksilla.

Repullinen vanhoja kikkoja

Julkaisijat vaihtuvat, mutta Yuke’s on tehtaillut painipelejä jo viisitoista vuotta. Japanilaisten kokemus näkyy positiivisella tavalla, sillä painijoiden ulkonäkö, sisääntulot ja liikevalikoima on mallinnettu realistisesti. Rey Mysterion lennokas tyyli poikkeaa täysin Brock Lesnarin brutaalista ja fyysisestä painista.

Ottelut toistavat samaa kaavaa: vastustajaa lyödään ja heitellään niin pitkään, että tämä onnistuu tekemään vastaliikkeen. Muilutus loppuu vasta, kun saa itse tehtyä vastaliikkeen. Pahimmillaan kamppailut ovat turhauttavaa vastaiskupaikan kyttäämistä, jossa aloitteet ovat vastustajalla. Vastaliikkeiden ajoittaminen vaatii raakaa ulkoa opettelua, sillä hahmojen animaatio ei kerro selvästi milloin vastaliike pitäisi aloittaa. Onneksi jotkut asiat ovat paremmin kuin aiemmin: selostajat tekevät parasta työtä vuosiin.

On harmi, että sain arvosteltavakseni ainoastaan Xbox 360 -version, sillä PS4- ja Xbox One -versiot poikkeavat merkittävästi vanhasta sukupolvesta. Erot eivät rajoitu pelkästään komeampaan audiovisuaaliseen antiin, uuden sukupolven WWE lisää kattaukseen MyCareer-pelimuodon ja muuttaa myös itse painimista. Täytyy varmaan palata asiaan.

MyCareerissa rakennetaan itse tehdyn painijan uraa. Keltanokka aloittaa uransa NXT-kehitysohjelman kautta ja nousee askel askeleelta isommaksi tähdeksi. Lisäksi painiliikkeitä voi ketjuttaa kivi-paperi-sakset-henkisessä minipelissä ja painijat ovat liikkeissään verkkaisempia ja väsähtävät aiempaa nopeammin. Jälkimmäisin uudistus kuulostaa lähes kidutukselta.

WWE astui helmikuussa uuteen aikaan kuukausimaksullisen WWE Networkin myötä. Netflixin tapaan toimivan verkkopalvelun kautta voi katsoa painia suorana ja sen arkistoista löytyvät käytännössä kaikki WWE:n ottelut. Uudistus ei ole ollut kivuton ja aiheuttaa organisaatiolle lyhyellä aikavälillä taloudellisia tappioita, mutta se voi osoittautua pitkällä tähtäimellä fiksuksi päätökseksi.

Samanlaista pioneerihenkeä kaipaisi myös WWE-pelisarja. Uudistuminen ei ole koskaan kivutonta, mutta toisinaan se on välttämätöntä.

Ehkä ensi vuonna.

Markus Lukkarinen

 

WWE 2K15

Yuke’s/2K Games

Arvosteltu: Xbox 360

Saatavilla: Xbox One, PS4, PS3

Versio: Myynti

Moninpeli: 2-6 pelaajaa

Ikäsuositus: 16

 

Väsynyt ja vaillinainen vuosipäivitys vanhalle konsolille.

73