X-Files-buumi jatkuu edelleen niin maailmalla kuin Suomessakin. Tv-sarjan ja elokuvan lisäksi FBI:n agentit kohtaavat mystisiä tapahtumia nyt myös Fox Interactiven pelissä.
X-Files on ilmiönä samaa luokkaa kuin television monet kulttisarjat, kuten Star Trek ja Babylon 5. Oudot tapahtumat, hallituksen salailupolitiikka, salaliittoteoriat ja paranormaalit ilmiöt ovat saaneet itselleen laajan ystäväjoukon X-fiilejä, joille tärkeintä ei välttämättä ole niinkään sarjan tieteellinen tai edes yleinen uskottavuus kuin sen perimmäinen ideologia. Pienen ihmisen voimattomuus suurten asioiden edessä kiehtoo ja tuntematon jaksaa kiinnostaa aina.
Pelissä päähenkilöinä eivät seikkaile tutut Fox Mulder ja Dana Scully vaan he ovat pikemminkin sivuosissa, kadonneina henkilöinä. Pelaaja ohjailee nuorta FBI:n agentti Craig Willmorea, joka saa tehtäväkseen etsiä kesken tutkimusten kadonneet Scullyn ja Mulderin.
Meillä on Tehtävä
Agentit Mulder ja Scully ovat kadonneet suorittaessaan tehtävää Seattlessa ja kun heistä ei ala kuulua mitään moneen päivään, apulaisjohtaja Skinner huolestuu. Heitä etsimään lähetetään Craig Willmore, nuori kunnianhimoinen agentti, joka ottaa mielellään vastaan tavanomaista tärkeämmän tehtävän.
Agenttien katoaminen täyttää kaikki X-Files-jakson tunnusomaisen mystiset juonivaatimukset. Mulder ja Scully näyttävät kadonneen kuin tuhka tuuleen. Heidän motellihuoneidensa etsintä ei tuota mitään tulosta eikä edes johtolankoja siitä, miksi agentit ylipäänsä olivat Seattlessa. Huoneesta löytyvä sanomalehti viittaisi jälleen havaintoihin jostakin maapallon ulkopuolisesta toiminnasta, mutta ei kai kukaan tosissaan ufoihin usko?
Kaupungin satama-alueella olevasta varastorakennuksesta löytyy vain pylvääseen ammuttu luoti, tupakantumppi, Scullyn vereksi paljastuva veriläikkä ja salaperäistä mustaa jauhetta sisältäviä laatikoita.
Mitä Mulderille ja Scullylle on tapahtunut? Mistä oikein on kyse? Keneen voi luottaa? Mitä muilta kanavilta tulee?
Filmi pyörii
X-Files _ The Game koostuu täysin videopätkistä ja valokuvagrafiikasta. Yleensä tällaisesta toteutustavasta ei ole hyvää sanottavaa, mutta tässäpä se toimii. Totta onkin, että ilman pätkiä oikeista sarjan näyttelijöistä oikeaa tunnelmaa olisi mahdoton saavuttaa. Video-osuudet ovat laadukkaita ja paikoitellen tuntuu kuin katsoisikin ylimääräistä X-Filesin jaksoa.
Näyttelijätyö on erinomaista eikä televisiosta tuttuja agentteja osaa oikeastaan kaivatakaan. Yhtäkään pystymetsästä reväistyä halpiskasvoa ei tunnu olevan mukana, vaan kaikki näyttelijät pienissäkin rooleissa todella osaavat hommansa. Kiitosta ansaitsee myös pelin ympäristön kuvaus. Tapahtumat eivät sijoitu studion nurkkaan kyhättyihin pahvilavasteisiin vaan ihan oikeisiin paikkoihin.
Maailma nähdään agentti Willmoren silmin, kun tapahtumat etenevät vuoron perään juonta kuljettavien videokatkelmien ja interaktiivisten osuuksien muodossa. Jokaista tärkeää toimintoa seuraa lyhyt video-osuus ja kaikki keskustelut on toteutettu videopätkinä. Pelin sekaan ympätyt videot istuvat hyvin muuhun peligrafiikkaan.
Liikkuminen tapahtuu ennalta määrättyjä liikeratoja pitkin pisteestä pisteeseen, joissa on mahdollista kääntyä 90 tai 180 astetta kerrallaan johonkin suuntaan. Varsinkin suurissa tiloissa ja yksityiskohtia vilisevissä huoneissa suunnistaminen on välillä todella hankalaa, koska ennalta ei voi aavistaa, mihin kohtaan seuraava askel vie. Tietyissä paikoissa pelaaja voi katsoa myös ylös tai alas sekä tarkastella paikalla olevia esineitä tai poimia niitä mukaansa.
Pelin ongelmat ovat järjestään loogisia. Ne eivät onneksi pohjaudu tavaroiden keräilyyn ja viemiseen paikasta toiseen vaan pikemminkin johtolankojen keräämiseen keskustelujen ja varsinaisten todistuskappaleiden perusteella. Agentti Willmore kantaa mukanaan FBI:n perusvälineistöä, kuten kännykkää, kannettavaa tietokonetta, taskulamppua, käsiasetta ja kameraa. Eli kaikkea josta voi olla hyötyä tutkimusta tehdessä. Löytyneet johtolangat ja todistusaineisto kiikutetaan rikoslabraan analysoitavaksi.
Nippeliä
Pelin tunnelmaa kohottava vahvuus on sen pienissä yksityiskohdissa. Tavaroita pursuavissa huoneissa riittää tutkittavaa ja lähes kaikkea voikin tarkastella lähemmin, olipa sillä merkitystä itse juonen kannalta tai ei. Ilmoitustaulun postikortit FBI:n toimistossa ja agenttien henkilökohtaiset tavarat täydentävät pelissä esiintyvien hahmojen persoonallista kuvaa, joka voisi muuten olla ontto ja pinnallinen.
Pelin käyttöliittymä on X-Filesin heikoin lenkki. Sen lisäksi, että liikkuminen on rajoittunutta, on kohdistimen käsittely kohtuuttoman kankeaa. Kohdistin pyrkii palaamaan aina keskelle ruutua eikä sen ohjailu peukalotuntumalla ole kovinkaan tarkkaa. Moni pieni yksityiskohta jää huomaamatta, jos toimintaruuduissa ei pyyhi ruudun joka osaa millin tarkkuudella.
Inventaario- ja keskustelusysteemit sen sijaan pelaavat oikein mukavasti. Inventaarion saa näkyviin ruudun alalaitaan ja esineitä voi käyttää itse tai käyttää niitä toisiin hahmoihin. Keskusteluissa on valmiiden fraasien valikko, josta voi valita haluamansa tekstinpätkät. Jo käydyt keskustelut ovat nähtävissä uudelleen historiavalikosta. Ajoittain myös puhumista varten ilmestyy oma ideainventaarionsa, josta voi tiedustella lisätietoja tietyistä tutkimuksissa ilmenneistä johtolangoista.
Myönteisenä poikkeuksena pelien valtavirrasta X-Filesin tallennussysteemi on oikein pelaajaystävällinen. Pelitilanteen voi tallentaa missä kohden peliä tahansa, mikä mahdollistaa erilaiset kokeilut vaarallisissa tilanteissa ja omat pikku testailut. Ampua voi muulloinkin kuin pakkotilanteissa, mutta kuinka hyödyllistä sitten on ampua itseään tai työtovereitaan onkin eri juttu.
The Final Truth
X-Files _ The Game on hyvä esimerkki siitä, että videokuvan ja pelin yhdistäminen voi toimia kummankaan siitä kärsimättä. Videon käyttö kun on vähän kaksipiippuinen juttu: laadukkaasti tehtynä se kykenee antamaan elokuvaan tai tv-sarjaan perustuvasta pelistä autenttisen kuvan ja tunnelman, mutta toisaalta se ei pysty tarjoamaan kuin rajallisen määrän vaihtoehtoja pelin aikana ja tapahtumien kulku on väistämättä tiukan lineaarinen.
Lineaarisuus rajoittaa pelaajan omien ratkaisujen tekoa ja aiheuttaa muutamaan otteeseen päänvaivaa, kun jokin tietty todiste onkin vielä löytymättä, ennen kuin tarina voi jatkua. Turha harhailu ja ihmettely rikkoo helposti muuten soljuvan juonikuvion. Toisaalta parhaimmillaan pelaaja ei pelin aikana välttämättä edes huomaa, kuinka häntä johdatellaan tiettyä polkua pitkin seuraavaan käänteeseen.
X-Files _ The Game kiinnostaa varmasti kaikkia X-fiilejä, sillä tarjoaahan se tavallaan ylimääräisen seikkailun X-Files-jatkumoon. Muutkin kuin sarjaan hurahtaneet pääsevät taatusti peliin sisälle, sillä mitään sisäpiirin tietoa ei pelaaminen vaadi, ja kysehän on loppujen lopuksi vain hieman epätavallisesta poliisin työstä. Pienestä pelillisestä kankeudestaan huolimatta ja hieman jälkijunassa ilmestyessäänkin peli vaikuttaa edelleen tuoreelta ja sen tuotantotiimin rautainen ammattitaito näkyy. Hyvä lisä seikkailupelien valikoimaan joka tapauksessa.
82
