www.uncaged.com
Haavoittumaton. Harkitsematon. Hallitsematon. Wolverine on mies kuin peto – adamantium-kynnet leikkaavat lihaa ja terästä, nyrkki tulee perästä.
Ryhmä-X:n suosituin hurjapää on tänä keväänä nimikkoelokuvansa sankari. X-Men Origins: Wolverine on elokuvan lisäksi myös peli. Ja voi pojat, millainen elokuvapeli se onkaan! Wolverine saa muut supersankarit näyttämään nössöiltä. Täydellinen pelihahmo, siis.
Wolverine-elokuva on vauhdikas, mutta ikärajan pelossa siloteltu näkemys James Howlettin muodonmuutoksesta maailman vaarallisimmaksi ahmamieheksi. Sen sijaan Raven Softwaren kehittämässä leffapelissä ei säästellä mitään eikä ketään. Kun Wolverinen kynnet välähtävät esiin, ruudulla käynnistyvää brutaalia verilöylyä ei usko todeksi.
X-Men Origins: Wolverine on raainta Ryhmä-äksää ikinä.
Leffa jää kakkoseksi?
Marvel-sarjakuvien supersankarit ovat Yhdysvalloissa kansallisia ikoneita. Aku Ankkoja lukevan suomalaisjullin näkökulmasta viittasankareiden palvonta on jotain käsittämätöntä, muttei pelkästään kielteisessä mielessä. Palvonnasta seuraa nimittäin intohimo ja intohimosta lähdemateriaalin kunnioittaminen.
X-Men Origins: Wolverinen pääsuunnittelija Dan Vondrak ja tuottaja Jeff Poffenbarger elävät ja hengittävät Marvel-sarjakuvia. Heille Wolverine on liian pyhää sössittäväksi, jopa niin, että he ovat valmiita puolustamaan näkemyksiään Foxin elokuvastudiota vastaan. Vondrak ja Poffenbarger haluavat tehdä Wolverine-pelin, jonka ehdottomuus ja epäsovinnaisuus jättää elokuvan nielemään tomua.
Mahtoi elokuvapomoilla purkka pudota, kun Wolverine-pelin verinen luonne paljastui kaikessa karuudessaan. Vondrak ja Poffenberger antavat rivien välistä ymmärtää, että Foxilta kantautunut vastarinta oli vähintäänkin kiivasta. Intohimosta syntynyt peli säästyi sensuurilta, sillä raju linja miellytti niin Marvelin sarjakuvakustantamoa kuin myös pelin julkaisijaa Activisionia. X-Men Origins: Wolverine säilyi elokuvapelinä, mutta ei sellaisena, johon tähän asti on totuttu.
Alkushokin jälkeen Vondrakin ja Poffenbergerin yhteispeli elokuvaa tuottavan Foxin kanssa sujui kuin rasvattu. Raven Software sai kaiken tarvitsemansa avun ilman, että elokuvaväki sai sanella pelin jokaista mahdollista yksityiskohtaa. Omapäisyys teki vaikutuksen jopa elokuvan Wolverinea esittävään Hollywood-näyttelijä Hugh Jackmaniin, joka kannusti pelintekijöitä pitämään tinkimättömän linjansa. Se oli mieluinen viesti.
Kirottu CIA
Origins on nimensä mukaisesti Wolverinen syntytarina. 1800-luvulla syntynyt mutantti James Howlett on erikoista tekoa. Hän voi haavoittua ja tuntea kipua, mutta mies ei voi kuolla. Howlettin liha kuroutuu hirveimpienkin vammojen jäljiltä umpeen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Luonnottomassa kehossa ei viihdy edes vanhuus, sillä yli satavuotiaanakin Howlett näyttää korkeintaan keski-ikäiseltä.
Syntymälahja tekee Howlettista levottoman ajelehtijan, mutta myös erinomaisen sotilaan. Sotataitojensa seurauksena Howlett päätyy CIA:n salaiseen koulutusohjelmaan, Ase-X:ään. Hänen haavoittumattomuutensa kruunataan särkymättömällä adamantium-luurangolla. Oikean nimensä unohtaneesta Howlettista tulee pelätty Wolverine. CIA ei kuitenkaan saa haluamaansa, sillä ärhäkkä Ahmamies kääntyy luojiaan vastaan. Jos Wolverine jotain osaa, niin kapinoida ja tappaa. Vapaana riehuvaa petoa eivät pysäytä edes muut Ase-X:n elukat.
Kuten sarjakuvissa, pelin Wolverine on puhdas lähitaistelija. Taistelu on yksinkertaisimmillaan kolmen napin kauppa: on nopea silpaisu, väkevä kouraisu ja pelottava ote kraivelista. Wolverine ei ole pelkkää hyökkäysnappien päätöntä rusikointia, sillä iskusarjat ketjuuntuvat näyttäviksi erikoishyökkäyksiksi. Oikeaan ajoitukseen perustuvat vastahyökkäykset ovat välttämättömiä erityisesti perusvihollista kovempia karjuja vastaan taistellessa.
On jokseenkin ymmärrettävää, että harvaa vihollista houkuttaa ajatus käsikähmästä raivotautisen ihmisleikkurin kanssa. Kunniattomat äpärät eivät aristele tuliaseiden käytössä, joten Wolverinen on varauduttava lyijytervehdykseen vähän joka paikassa. Ensimmäisillä lihashaavoilla ei ole niin väliä, sillä ne parantuvat nopeasti. Siinä vaiheessa, kun luut pilkistävät, on ahmamiehelläkin hengähdystauon paikka.
Wolverinella on kaksi terveysmittaria, ensimmäinen pintahaavoille (palautuu nopeasti) ja toinen elintoiminnoille (palautuu hitaaaaasti). Elintoiminnot säilyvät niin kauan, kun pintaa on rahtunenkin jäljellä. Kuoleman kieliin ajettu Wolverine kehittää vielä viimeisen raivon päälle.
Katso, ahma kun loikkaa
Kynsien ohella Wolverinen tärkein ase pyssymiehiä vastaan on petomainen loikka. Vauhdikas ilmalento päättyy yleensä vihollisen täydelliseen teilaamiseen. Se ei näytä yhtään realistiselta, mutta näyttää hyvin, hyvin wolverinemaiselta. Sankarin ponnahdusvoima riittää jopa helikoptereiden pudottamiseen. Ohjaamon kylkeen tarrautunut Wolverine on uskomaton näky.
X-Men Origins: Wolverine on alusta loppuun suoraviivaista sakinhivutusta, pelin satunnaisissa pähkäilykohdissa hädin tuskin pysähtyy hetkeä kauempaa. Jos on aivan käsi, eikä millään keksi reittiä eteenpäin, oikeaan suuntaan vinkkaava kuudes aisti auttaa eteenpäin. Putkimainen kenttärakenne hillitsee seikkailun tuntua, mikä on harmi sinänsä. Jos vaihtoehtoisia reittejä löytyy, niin niitä en puolen tunnin pelaamisella havainnut.
Muistumana Raven Softwaren aiemmista X-Men-peleistä Wolverinen kehitystä alleviivataan kevyellä roolipelisilauksella. Vaikka kokemuspisteiden kerääminen on ideana vanha kuin Mooses, vielä seuraavan kokemustason metsästäminen jaksaa aina vain motivoida. Kokemustasojen karttuessa karttuvat myös Wolverinen taistelutaidot ja muut ominaisuudet.
Tosifanille X-Men Origins on luultavasti uskonnollinen kokemus, pelistä löytyy jopa oma nappi kynsien esiin vetämiselle: "Ka-tsik!" Verevä toiminta vetosi minuunkin, valaistumattomaan X-Men-tavikseen. Ei nyt niin, että olisin ollut ihastuksesta lääpälläni, mutta aivan selvästi kyseessä on kiinnostavin supersankaripeli miesmuistiin. Kunpa elokuva olisi samanlainen.
Artikkeli on luettavissa www.pelit.fi:ssä 1.4.2009.
