Namcon maineikas Xenosaga-sarja rantautui vihdoin Eurooppaan. Parempi toisen osan myötä kuin ei milloinkaan, sillä kunnianhimoinen scifieepos on parhaimpia pelitarinoita pitkään aikaan.

Xenosaga on Monolith Softin kuusiosainen roolipelisarja, joka perustuu löyhästi Squaren vuonna 1998 PSonelle julkaisemaan Xenogears-roolipeliin. Ensimmäinen osa Xenosaga I: Der Wille zur Macht (Vallantahto) julkaistiin PS2:lle Japanissa ja Yhdysvalloissa muutama vuosi sitten.

Nyt Namco esittelee megalomaanisen avaruuseepoksen eurooppalaisille roolipelaajille toisesta osasta aloittaen. Koska sarjan tarina on yhtenäinen ja juonessa on monta käännettä jo ensimmäisessä osassa, euroversion mukana tulee DVD, joka kertaa ykkösen tärkeimmät tapahtumat.

Interaktiivinen avaruusooppera

Xenosagan eeppinen scifisaaga on sekoitus Star Warsia, Blade Runneria ja animea. Se käsittää useita tähtimaailmoja ja maustaa ne elämää suuremmalla draamalla, siirappisella ihmissuhdesaippualla, kyborgifilosofialla, mechataisteluilla, huumorilla ja galaktisilla sodilla.

Jenseits von Gut und Böse (Hyvän ja pahan tuolla puolen) alkaa Old Miltia -nimisestä metropolista, joka on syöksynyt kaaoksen valtaan. Jokin ajaa turvajoukkoina toimivia kyborgeja hulluiksi ja kaduilla vallitsee täysi anarkia. Paikalle lähetetään kaksi erikoiskoulutettua mecha-pilottia, kyborgi Canaan ja teinipoika Chaos.

Kaksikon tehtävänä on rauhoittaa tilanne, mutta asiat mutkistuvat nopeasti ja koko episodi osoittautuu alkusoitoksi tapahtumasarjalle, joka ravistelee koko universumia. Upeasti kirjoitetussa tarinassa tärkeään rooliin nousee mahtava Zohar-artifakti, jota eri poliittiset ja sotilaalliset ryhmittymät tavoittelevat.

Päähenkilöitä on toistakymmentä. Mielenkiintoiseen hahmokaartiin kuuluvat muun muassa synkän perhehistorian vaivaama teinityttö Shion, ihmismenneisyyden omaava androidi MOMO sekä kyborgi Jr., jonka veljessuhde pimeän puolen viettelemään, mielipuoliseen Albedoon on kakkososan tärkeitä teemoja.

Varoitus: hahmojen monisärmäisille suhteille ja juonelle annetaan Xenosaga II:ssa selkeä päärooli, minkä ansiosta Jenseits von Gut und Böse on lähes yhtä paljon elokuva kuin peli. Ne, joita eivät kiinnosta puolen tunnin mittaiset välivideot ja paksun romaanin kokoinen juonimaailma, voivat etsiytyä toisen seikkailun pariin.

Muilta osin Xenosaga II on perinteinen japanilainen roolipeli, jossa juonipätkien tuijottamisen lomassa singahdellaan lineaarista reittiä juonen määräämiin sokkeloihin, yleensä kaupungin kujille tai tutkimuslaitoksen käytäville, joita viholliset partioivat. Satunnaistaisteluita ei ole, vaan viholliset näkyvät etukäteen.

Hidasta tappamista

Vuoropohjaisiin taisteluihin voi osallistua enimmillään kolme hahmoa, tosin sankareita voi vaihdella kesken taistelun reserveissä oleviin apujoukkoihin. Hyökkäystaktiikoissa pääroolissa ovat aseet, joita heilutellaan ruudulla näkyviä näppäinyhdistelmiä painelemalla.

Taisteluiden erikoisuus ovat vihollisten puolustusvyöhykkeet. Näppäinyhdistelmistä riippuen jokainen hahmojen suorittama isku suuntautuu johonkin näistä vyöhykkeistä, jotka sijoittuvat ylös, keskelle ja alas. Ideana on löytää vastustajan puolustuksen heikko kohta, mikä vaatii yleensä tietyssä järjestyksessä tehtyjä iskuja eri vyöhykkeille.

Hyökkäysvuoroja väliin jättämällä hahmot voivat kerätä hyökkäyksiä varastoon ja yhdistää ne halutulla hetkellä tehokkaaksi liikesarjaksi. Systeemiä maustavat vuoroboostit, jotka mahdollistavat hahmojen vuorojen taktikoimisen perättäisiksi ja eri hahmojen liikesarjojen ketjuttamisen todella pitkiksi ja tappaviksi komboiksi.

Taistelusysteemi ei ole huono, mutta se kärsii hidastempoisuudesta. Koska pitkien liikesarjojen rakentelu on ainoa tehokas taktiikka, taisteluissa kuluu paljon aikaa vuorojen skippaamiseen. Myös vihollisten heikon kohdan etsiminen voi olla todella pitkäpiimäistä puuhaa, sillä se tapahtuu aina yrityksen ja erehdyksen kautta.

Piristystä taistelemiseen tuovat mechat, joiden ohjaimiin välillä hypätään. Vaikka mechataistelut ovat yksinkertaista ja yllätyksetöntä perusvuoropohjamättöä, ne tuovat mukavaa vaihtelua taistelun yleiseen monotonisuuteen.

Myös hahmonkehityssysteemi olisi kaivannut joustavuutta. Sankariseurueen kasvatukseen voi vaikuttaa ainoastaan valitsemalla, mitä taitoja hahmoilla on käytössä. Koska kykyvalikoima on kaikille sama, hahmojen taitoarsenaalit muistuttavat ikävän paljon toisiaan, mikä latistaa taistelutaktiikoita.

Rosoinen timantti

Xenosaga II:n suurin ongelma on seikkailun epätasaisuus ja paikoitellen pahasti kompasteleva rytmitys. Parhaimpina hetkinään peli on ikimuistoista rooliseikkailuviihdettä, huonommillaan tylsää ja paikallaan junnaavaa sokkeloseikkailua.

Koska pelattavaa ei ole roolipeliksi erityisen paljon (pelin läpäisee ilman sivuseikkailuja 25 tunnissa), peliaikaa on pitkitetty tekemällä vihollisista (etenkin pomoista) kovanahkaisia pirulaisia. Lähes jokaisessa sokkelossa hahmoja on kasvatettava pitkään ja kärsivällisesti perushirviöitä tappamalla, mikä rikkoo seikkailun sujuvan rytmin.

Kun on ensin katsellut puoli tuntia maailmoja syleilevän eeppisiä videovälikkeitä ja juoksee sitten kolme tuntia ympyrää pienellä metsäpläntillä samoja hirviöitä tappamassa, joutuu peli-ilo koetukselle. Onneksi jokaista tylsää kohtaa paikkaamassa on hieno juonenkäänne tai kiehtova miljöö, joka palauttaa uskon peliin.

Kaunis tulevaisuus

Xenosaga II:n laaja scifimaailma on taidolla ja tyylillä toteutettu tulevaisuuden utopia täynnä valtavia metropoleja, auringossa kimaltavia pilvenpiirtäjiä ja sateessa hehkuvia neonvaloja. Sekä hahmot että ympäristöt ovat kautta linjan kauniin yksityiskohtaisia.

Monipuolinen, mahtipontisista kuoroteemoista kevyeen hissimusiikkin vaihteleva musiikkiraita täydentää hienon tunnelman. Ainoana teknisenä kitinän aiheena on englanninkielinen dubbaus, joka kärsii muutamasta lahjattomasta näyttelijästä sekä epätarkasta huulisynkronisaatiosta.

Namcolta on rohkea ratkaisu tuoda tämän kokoluokan roolipelisarja Eurooppaan vasta toisella osalla, etenkin kun ensimmäistä osaa pidetään yleisesti kakkosta parempana. Toivoa sopii, että markkinointi toimii, sillä Xenosaga II on monesta viastaan huolimatta kokemisen arvoinen roolipeli ja täynnä potentiaalia sarjan tulevia osia ajatellen.

Kun näin upean juonen, hyvien hahmojen ja kiehtovan pelimaailman ympärille pyöräytetään hieman virtaviivaisempi pelisysteemi ja rytmitys hiotaan kuntoon, Xenosaga-sarja voi tulevaisuudessa yltää vaikka mihin.