Konamin smupit

Tätä kirjoittaessa pelimediassa on jo jonkin aikaa saanut suurta huomiota menestyksekkään uran tehnyt peliyhtiö Konami ja sen viimeaikainen politiikka koskien sekä henkilöstöhallintoa, että tulevaisuuden pelijulkaisuja. Erityisesti Metal Gear-sarjan luojan, Hideo Kojiman, riitautuminen työnantajansa kanssa ja yhtiön tuotannon siirtyminen lähes yksinomaan mobiiliin ovat aiheuttaneet suurta murhetta. Osa on jopa sitä mieltä, että Konamin ura vakavasti otettavana pelijulkaisijana on ohi. Näin ei kuitenkaan ole ollut aina. Videopelien alkutaipaleella Konamin nimi on ollut laadun tae ja tarjonnut toinen toistaan hienompia pelielämyksiä. 80-luvulla yhtiö kunnostautui erityisesti shoot 'em up genressä.

Vuonna 1979 Space Invadersin, Galaxianin ja Asteroidsin tasoittamalle maaperälle oli helppo rakentaa ja Konami alkoi suoltaa avaruuräiskintöjä tasaisella tahdilla. Pelihallien nurkista löytyi kabinetteja, joissa pyöri Space King, Tactician, The End ja Scramble. Oli fiksattua, horisontaalista, vertikaalista ja näiden sekoitusta sisältäviä räiskintöjä, mutta lopulta yhtiö löysi menestyskaavansa Gradiuksesta, joka julkaistiin alun perin Japanin ulkopuolisissa pelihalleissa nimellä Nemesis.

Gradius edustaa puhdasta horisontaalista avaruusräiskintää, jossa pelaaja ohjastaa Vic Viper-nimistä hävittäjää, väistelee vihollisten lotisuihkuja ja ympäröivän kentän muotoja keräten samalla erilaisia power-upeja. Näihin kuuluvat muun muassa hävittäjän pohjasta putoavat ohjukset, tulivoiman tuplaavat ja triplaavat apualukset, sekä useamman iskun kestävä suojakenttä, jota ilman kuolema korjaa shmupeille tuttuun tapaan yhdestä osumasta. Peli julkaistiin lähes kaikille sen ajan pelialustoille, mukaan lukien Nintendon 8-bittinen kotikonsoli.

NES-versio eroaa muista porttauksesta historiallisella tavalla: Se on ensimmäinen peli, jossa voi naputella myöhemmin legendaariseksi muodostuneen Konami-huijauskoodin (ylös, ylös, alas, alas, vasen, oikea, vasen, oikea, B, A), joka antaa Vic Viperille täyden latauksen power-upeja. Koodi sai alkunsa Gradiuksen NES-porttausta kääntäneen Kazuhisa Hashimoton hikisistä testaussessioista, joissa hän huomasi pelin olevan liian haastava läpäistäväksi. Hän koodasi testiversioon huijauskoodin, joka teki läpäisemisestä huomattavasti helpomaa, mutta unohti poistaa sen kokeilunsa jälkeen. Koodi tuli suuren yleisön tietoisuuteen oikeastaan vasta toisen Konamin pelin, Contran, myötä, joka sekin on verrattoman hankala läpäistä ilman huijausta.

Gradius-sarja on elänyt menestyksekkäänä meidän päiviimme saakka ja viimeisin peli ilmestyi vuonna 2008 WiiWaressa nimellä Gradius ReBirth. Kyseessä on sikermä nykystandardeille päivitettyjä rekastetuimpia tasoja sarjan historiasta.

Kaksi muuta äärimmäisen suosittua Konamin smuppisarjaa ovat TwinBee ja Parodius. Ne tosin ovat suurilta osin jääneet nosevan auringon maan ihmeiksi, sillä Parodiuksen räiskinnät ovat täynnä japanilaista hulluttelua, joka ei hevin länsimaalaisten, erityisesti Nintendo of American, sensuurihaavista päässyt läpi. Sarja keskittyy Gardiuksen parodioimiseen ja Vic Viper-hävittäjän tilalla nähdään mitä eriskummallisempia härpättimiä, aina pingviineistä tanssityttöhin ja vauvoista mustekaloihin. TwinBee taas on vahvasti manga/animeskenestä ammentava vertikaalinen ammuskelu pääosissaan mehiläsitä muistuttava antropomorfinen avaruusalus.

Smuppigenren nostettua päätään Super Stardust HD:n, Resogunin ja indieräiskintöjen myötä Gradiuksen, Parodiuksen ja TwinBeen uudelle tulemisellekin olisi tilausta, mutta aika näyttää mitä Konami tekee vanhoilla menestyssarjoillaan nykyisessä tilassaan. Konamin loistokkaita smuppiaikoja haluan kunnioittaa alkuperäisen NES Gradiuksen läpäisyn muodossa. Peli ei suinkaan ole niin hankala, kuin Hashimoto aikoinaan antoi olettaa, nimittäin itse ainakin onnistuin läpäisemään sen jo lapsuudessa ilman Konami-koodin apua.

Nauttikaa:

Lisää aiheesta