Pelijätti Blizzard Entertainment kokeili siipiään uransa alkutaipaleella aina sivulle vierivistä toiminnasta pulmapeleihin, kunnes sen pyhä kolminaisuus hakattiin kiveen. Yhtiön julkaisulista on nimittäin viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana koostunut lähes yksinomaan Diablosta, Warcraftista ja StarCraftista. Kolmikon viimeinen on tosin antanut kuulua itsestään erityisen harvoin ja kolmeen osaan jakautunut jatko-osa, StarCraft II, odottaa tätä kirjoittaessa yhä päätöstään. Alkuperäinen StarCraft muistutti Blizzardin piirustuspöydällä hyvin paljon kahta ensimmäistä Warcraftia, mutta saatuaan varhaisista konsepteista vaisua palautetta, pelin pääohjelmoija heitti koko projektin romukoppaan ja aloitti alusta. Ja hyvä niin, sillä valmis peli oli jotain ihan muuta, kuin vain avaruuteen siirretty Warcraft.
Kaukaisessa tulevaisuudessa ihmiskunta päättää lähettää neljä massiivista avaruusristeilijää kohti lupaavalta vaikuttavaa Linnunradan osaa mukanaan kasapäin horrokseen vaivutettuja kuolemaan tuomittuja kriminaaleja. 300 vuotta tapahtuman jälkeen uuden kotinsa Koprulu sektorilta löytäneet matkalaiset alkavat perustaa sivilisaatiota kolmelle elinkelpoiselle planeetalle. Vuosien kuluessa itsensä Terraaneiksi nimeämästä kansasta kasvaa suuri ja kukoistava. Ihmisten yksinvaltius joutuu kuitenkin pian vaakalaudalle, kun Koprulu sektoriin saapuvat myös limaiset Zergit ja ylväät Protossit.
Juuri tämä kolmen hyvin erilaisen rodun välillä käytävä tosiaikastrateginen sota on StarCraftin kulmakivi. Terraanit ovat hyvin joustavia ja liikkumiskykyisiä siirreltävien rakennustensa, sekä nopeasti korjattavien mekaanisten yksikköjensä ansiosta. Zergit taas pystyvät synnyttämään valtaisan määrän yksiköitä pienessä ajassa ja paranemaan vahingoista itsestään. Protossien rakennukset ja sotavoimat ovat hyvin kalliita, mutta sitäkin kestävämpiä. Kaikilla kolmella rodulla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, eikä taitavaksi pelaajaksi ole oikotietä. Sen vuoksi StarCraftissa onkin mittava, kolmeen episodiin jaettu 30 tehtävää sisältävä yksinpelikampanja, jossa oppia perusteet. Sekään ei kuitenkaan valmista siihen, mikä pelin ammattilaistasolla odottaa.
StarCraft saavutti nopeasti valtavan suosion erityisesti Etelä-Koreassa, josta joidenkin lähteiden mukaan on peräisin lähes puolet pelin koko myynnistä. Kun kulttuuria tutkii lähemmin, ei ole vaikeaa uskoa miksi. StarCraftin pelaajilla on eri tasoisia liigoja, sen tiimoilta järjestetään televisioituja turnauksia ja parhaiten menestyvät saavat sponsoreita, sekä suuria rahapalkintoja. Korkeimpaan eliittiin pääseminen vaatii pelaajalta kuitenkin kylmiä hermoja, äärimmäisen kehittyttä mikromanagerointikykyä ja nopeaa hiirikättä. Ammattilaiset treenaavatkin monta tuntia päivässä. Alkuperäinen StarCraft on maassa yhä suuressa suosiossa, vaikka jatko-osa onkin syrjäyttänyt sen paikan yleisimpänä turnauspelinä.
Vaikka voin tunnustaa itse olevani keskivertoa kehnompi StarCraft-pelaaja, aion silti jakaa blogin yhteydessä urheita yrityksiäni pärjätä pelin yksinpelikampanjan parissa. Tämä jo sen takia, että Youtubessa on niin harmillisen vähän suomenkielisillä kommenteilla varustettuja pelailuja ko. pelistä. Jonkun on uhrauduttava! Pahoittelut jo etukäteen, että en osaa tehdä Zerg Rushia!
Terraanit:
Zergit:
Protossit: