assassinscreed.uk.ubi.com
PC, PS3, Xbox 360
Mies ja tehtävä
Assassiinien salaisessa maailmassa mikään ei ole totta ja kaikki on sallittua.
Jotkut pelit iskevät suoraan kultasuoneen jo pelkällä konseptillaan. Ubisoftin Assassin’s Creed on sellainen peli, sillä olen kertakaikkisen lumoutunut pyhän maan, kolmannen ristiretken ja salaperäisen assassiini-kultin ympärille punotusta juoniasetelmasta. Näin ainutlaatuinen aihe ja harvinaislaatuinen miljöö kohtaavat peleissä vain harvoin.
Assassin's Creedissä eletään kesää 1191. Pyhällä maalla vuodatetaan kristittyjen ja muslimien verta, mutta yksi osapuoli on jättäytynyt kolmannen ristiretken ulkopuolelle. He ovat assassiineja, salamurhaajia, ja vähäpuheinen Altaïr on yksi heistä. Hän on taitava, mutta epäonnistuu tärkeässä tehtävässä. Altaïr ei jää vangiksi, mutta menettää asemansa omiensa silmissä. Hänen on todistettava kykynsä murhaamalla yhdeksän mahtimiestä. He ovat pahoja miehiä, jotka näkevät kolmannessa ristiretkessä tilaisuuden pönkittää omaa asemaansa.
Salamurhissa on kyse muustakin, sillä yhdeksikön kohtalot ovat selittämättömällä tavalla sidoksissa toisiinsa. Altaïrin synkän tehtävän edistyessä arvoituksen palat alkavat loksahdella kohdalleen.
Pelin tuottajan Jade Raymondin mukaan Assassin's Creedin henki kiteytyy assassiinien mottoon: Mikään ei ole totta, kaikki on sallittua. "Koko peli on rakennettu tuon perusajatuksen ympärille", Raymond kertoo. "Se liittyy paitsi pelaajan liikkumisen vapauteen, myös pelin tarinaan. Loppujen lopuksi videopeleissä mikään ei ole totta ja kaikki on sallittua."
Ei ole mikään salaisuus, että Assassin’s Creedin tarinassa liikutaan kahdella aikatasolla. Yhtäällä on Altaïr ja hänen tehtävänsä Pyhällä maalla, toisaalla kliinisen valkoinen leikkaussali, jossa puretaan DNA:han kätkeytyneitä muistijälkiä. Tarvitaanko tulevaisuudessa uusia salamurhaajia?
Raymond ja kumppanit ovat luoneet Assassin’s Creediin historiallisuudellaan vakuuttavan maailman. Pelissä on koko "taivaiden valtakunta": Israel, Libanon, Syyria ja kaikki maa siltä väliltä. Pyhällä maalla liikutaan ratsain ja sotajoukkoja vältellen. Varsinaiset salamurhat tapahtuvat kaupungeissa eli Akkossa, Damaskoksessa ja Jerusalemissa.
Kaupunkien historiallinen tarkkuus on Jade Raymondille ja muulle kehitystiimille sydämen asia. Peliin luotu arkkitehtuuri pohjautuu vanhoihin piirustuksiin ja rakennuksista säilyneisiin kaavakuviin. Työn edistymistä kuvattiin säännöllisesti videolle ja lähetettiin keskiaikaan ja ristiretkiin erikoistuneille historioitsijoille arvioitavaksi. Professoritason lausuntoa pyydettiin myös pelin käsikirjoituksesta.
Taustatyö oli perinpohjaista. Esimerkiksi ikivanhan Jerusalemin arkkitehtuurista häivytettiin ottomaanien tekemät koristeelliset muutokset, niitä kun ei ollut ristiretkien aikaan vielä olemassakaan. Raymond myöntää, etteivät tällaiset yksityiskohdat vaikuta pelaamiseen mitenkään. Silti tekijöille on tärkeää, että heillä on jotain annettavaa myös Lähi-idän historiasta kiinnostuneille.
Assassiinit itsessään asettivat omat haasteensa, sillä kultista on säilynyt hyvin vähän luotettavaa tietoa. "Jouduimme esimerkiksi perustamaan Altaïrin asun yhteen ainoaan kirjoitukseen, jossa assassiinien kerrotaan pukeutuvan valkoiseen kaapuun ja punaiseen nauhaan", Raymond myöntää.
Assassin’s Creedissä salamurhat eivät tapahdu salassa. Assassiinien valta perustuu siihen, että heidät nähdään, joten jokaiselle veriteolle tarvitaan yleisö. Minkään sortin sanomalehtiähän ei tuohon aikaan ollut, eikä sen puoleen lukutaitoista rahvastakaan.
Julkisuuteen levinneissä ennakkovideoissa pelin salamurhat ovat näyttäytyneet kovin suoraviivaisina iskuina – Altaïr ratsastaa kaupunkiin, kiipeilee katoilla ja sivaltaa vartijoiden ympäröimän aatelisen hengiltä. Raymond vakuuttaa, ettei homma toimi käytännössä ihan noin äkkipikaisesti.
"Sanotaan, että kohteesi on esimerkiksi Jerusalemissa vaikuttava orjakauppias. Ennen kuin tartut toimeen, tarvitset luvan Jerusalemin assassiinien johtajalta. Hän edellyttää, että selvität, miksi orjakauppias on valittu salamurhan kohteeksi. Saatat joutua salakuuntelemaan ihmisiä, hakkaamaan heiltä tietoja tai käymään taskuvarkailla. Kun assassiini-pomon tiedonjano on tyydytetty, hän ojentaa sinulle luvan merkiksi sulan. Kohde on vapaata riistaa."
Se mitä seuraavaksi tapahtuu, riippuu omasta pelityylistä. Hienovarainen hiiviskely ei ole ainoa oikea tie, sillä mikään ei estä syöksymästä miekka tanassa henkivartiota päin. On syytä muistaa, että vaikka Altaïr osaa pitää puolensa taistelussa, hän on kaikkea muuta kuin haavoittumaton.
Jade Raymondin mukaan vartijoilla on kolme valmiustasoa. Silloin kun vartijat eivät vielä tiedä, että kaupunkiin on saapunut salamurhaaja, pelaajan oudompaakin puuhailua katsotaan läpi sormien. "Vaikka vartijat saattavat katsoa seinillä kiipeilyä vähän epäluuloisina, olet heille silti vain yksi kylähullu muiden joukossa. Et ole heidän suurin murheensa."
Jos ja kun vartijat saavat vihiä salamurhaajasta, heidän asenteensa muuttuu. Vartijat valpastuvat ja ryhtyvät tarkkailemaan kaikkea poikkeavaa. Siitä ei ole enää pitkä matka tilanteeseen, jossa vartijat tietävät etsiä katoilla kiipeilevää, valkoisiin pukeutunutta assassiinia. Altaïrin on elettävä maineensa kanssa, sillä vartijat eivät noin vain unohda aiempia salamurhia.
Raajoilla omat napit
Jade Raymondin mukaan salamurhat Assassin's Creedin avainhetkiä. "Ne ovat käänteentekeviä tilanteita, jolloin pelin juoni nytkähtää eteenpäin", hän sanoo.
Salamurhan jälkeen Altaïrin on vielä murtauduttava ympäröivän väkijoukon läpi ja karistettava vartijat kannoiltaan. Altaïr autetaan pakoon sangen erikoisilla kontrolleilla. Valmiiden liikkeiden sijaan toimintanapit lähettävät Altaïrin raajoille ärsykkeitä, mitkä peli tulkitsee kuhunkin tilanteeseen sopivalla taisteluliikkeellä tai akrobaattisella tempulla. Ajoitus ratkaisee.
Jade Raymond haluaa kiinnittää huomiota vielä tärkeämpään seikkaan. "Assassin's Creedissä kukaan ei sanele sinulle, mistä voit mennä tai mihin voit kiivetä. Pelin rakenne on täysin orgaaninen, ja sen asukkaiden tekoäly on suunniteltu mukautumaan pelaajan temppuihin. Pelin testaaminen aiheuttaa tiimillemme harmaita hiuksia, sillä kymmenen pelikertaa tuottaa helposti kymmenen täysin erilaista pelikokemusta. Assassin's Creedin tehtäviä voi lähestyä lukemattomilla eri tavoilla."
Kuulostaa hyvältä. Marraskuussa selviää, onko Raymondin puheilla katetta.
Assassiinit olivat keskiaikainen muslimikultti, jonka maine perustui häikäilemättömiin salamurhiin. Assassiinien uhrit eivät olleet ketä tahansa, vaan silloisen Lähi-idän poliittista ja uskonnollista eliittiä. Jopa legendaarinen muslimihallitsija Saladin joutui kulttilaisten maalitauluksi. Kerrotaan, että assassiinit onnistuivat hiipimään Saladinin leiriin ja jättämään nukkuvan valtiaan rinnalle myrkkykakun ja viestin, jossa luki: "Olet vallassamme."
Murhayrityksistä selvinneen Saladinin ja muun muslimieliitin ohella assassiinit vainosivat ristiretkeläisiä. Jerusalemin kuninkaaksi vuonna 1192 valittu kreivi Konrad ei ehtinyt edes omiin kruunajaisiinsa, ennen kuin hänet surmattiin tikariniskuilla.
Assassiinit olivat kuoleman vakavissaan. He eivät häpäisseet itseään turvautumalla alhaisiin salamurhakeinoihin, kuten jousipyssyihin tai ruokaan sekoitettuun myrkkyyn. Assassiinit iskivät poikkeuksetta väkijoukkojen edessä, kohdaten korkea-arvoiset uhrinsa silmästä silmään. Iskusta selviytyminen oli sivuseikka, sillä lahkolaiset pitivät itseään fedayeeneina, itsemurhataistelijoina. Ei ihme, että assassiinien toimintaa on pidetty modernin fundamentalistisen terrorismin esikuvana.
Aikalaiset pelkäsivät ja vihasivat assassiineja. Pahamaineisesta kultista sepitettiin uskomattomia tarinoita, joissa saattoi olla totuutta vain siteeksi. Esimerkiksi kertomukset assassiinien hasiksen käytöstä lienevät silkkaa lööperiä. Tutkimusmatkailija Marco Polo välitti sepitteet täytenä totena Eurooppaan.
Sen enempää kristityt kuin muslimitkaan eivät onnistuneet kitkemään Alamutin vuorilinnakkeeseen pesiytynyttä murhakulttia – siihen tarvittiin ulkopuolisia. Persian läpi jyrännyt mongolikaani Hülegü nujersi assassiinit vuonna 1256. Assassiinit suorastaan kerjäsivät verta nenästään, sillä he olivat aiemmin lähettäneet sadoittain salamurhaajia Mongolien pääkaupunkiin Karakorumiin.
