www.dice.se
Pahat pojat
Battlefield-sarjan uudessa konsolitulkinnassa liikutaan huonossa seurassa: rääväsuinen sankarikööri juoksee vain oman toimeentulonsa perässä riskeistä välittämättä.
Tiimiräiskintöjen nykyinen standardi on Battlefieldien laajalla taistelukentällä juoksentelu ja ajoneuvoilla kaahailu. Toiset inkarnaatiot painottavat tarkkaa tiimityötä, toisissa voi sooloilla hiukan enemmän. Alkuperäisen Battlefieldin tekijöiden uusi Bad Company panostaa yksinpeliin: mukana on kunnollinen soolokampanja.
Toisen maailmansodan sijasta Bad Companyn tapahtumat sijoittuvat nykyaikaan. Yhdysvaltojen armeijaan kuuluva kaveriporukka ajautuu sodan tiimellyksessä jahtaamaan kultalastia hiukan samaan tapaan kuin Kolme kuningasta -elokuvassa. Rikkauksia etsiesään porukka eksyy vahingossa myös kolmannen puolueettoman maan rajojen yli, mutta moiset ovat pikkuasioita oman maallisen menestyksen edessä. Eihän kukaan edes huomaa moista, kun naapurissa joka tapauksessa soditaan? Eihän?
Ihan kaikki maan tasalle
Yksinpelikampanja on Bad Companyn koukku ja se näkyy: keskenään jatkuvasti kinastelevat antisankarit ovat äijäilyssään huvittavia. Parin tehtävän pituisen demon perusteella pelityyli on hyvin omanlaisensa ja eroaa tutuista valtavirran räiskinnöistä.
Suurin ero useampiin muihin räiskintöihin on ympäristön herkkyys mennä paloiksi. Bad Companyssa seinät kaatuvat kranaattien iskuista ja aidan voi yleensä jyrätä matalaksi. Tähän sopien rynnäkkökiväärissä on kranaatinheitin, johon jaellaan ammuksia melko avokätisesti, ja lisäksi mukana on tavallisia heitettäviä käsikranaatteja.
Lähes kaikkien rakennusten seinät voi räjäyttää rikki ja puut kaataa kolmesta eri kohdasta. Ovet sirpaloituvat päreiksi ja vanhan kirkon kiviaita päästää viimeisen rukouksen kranaatin iskeytyessä perustuksiin. Aivan täysin rakennukset eivät kuitenkaan voi tuhoutua, mikä on sääli. Runko jää aina pystyyn törröttämään ja kerroksiin voi juosta ehjäksi jääneitä portaita pitkin.
Meno on näyttävää ja vauhdikasta, sillä sankari ei ole valmiiksi luotujen reittien vanki. Miksi turhaan käyttää valmista ovea, kun vartioidun aukon vieressä olevaan seinään voi kätevästi ampua uuden kulkuaukon? Sama toimii myös toisin päin: panssarivaunun ajaessa kylään mikään paikka ei ole enää turvallinen. Muissa peleissä taloon linnoittautuminen on yleensä varma tapa pysyä hengissä, mutta Bad Companyssa tykin haukkaus vie mukanaan palan seinää ja jättää sankarin suojattomaksi. Tämä pakottaa pysymään liikkeessä.
Jatkuvaan liikkumiseen yhdistyy hauskasti toinen nykyräiskinnöistä poikkeava ominaisuus: Bad Companyssa sankarin terveys ei taianomaisesti palaudu itsestään takaisin pienellä odottelulla. Terveyttä täytyy itse vaalia ja sen voi palauttaa nopeasti täysille loppumattomalla ensiapupistoksella. Kuulostaa teoriassa lähes samalta kuin automaattinen terveyden palautuminen, mutta käytännössä ensiapupiikin hakkaaminen rintaan tuo peliin oman jännitysmomenttinsa. Piikittämiseen menee hetki aikaa, jolloin sankari on haavoittuva eikä voi ampua takaisin. Yksikin osuma pysäyttää paranemisen heti, mikä aiheuttaa pahimmissa panssarinpakenemiskohdissa aitoa pakokauhua seinien sortuessa ympärillä.
Hitaasti jyystäen
Vaikka päreiksi räjähtävä ympäristö näyttää ja kuulostaa komealta, tuntui se ainakin demossa vielä varsin teennäiseltä. Tämä johtuu siitä, että tuhoutumiskohdat on ilmiselvästi määrätty tiukasti etukäteen. Riippumatta tarkasta osumakohdasta tietty osa rakennuksen seinää sortuu aina kokonaan tai ovi räjähtää Hollywood-tyyliin tulitikun kokoisiksi pätkiksi, vaikka osuma olisi vasemmassa alanurkassa. Tämän takia räjäyttely tuntuu enemmän ennalta aseteltujen kohtien naputtelulta kuin oikean dynaamiselta taistelukentältä.
Toinen hiukan hämmentävä asia on kranaattien onneton teho. Jos sinkosin kranaatin ikkunasta suljettuun huoneeseen, ei sisällä olleelle vartijalle yleensä käynyt mitenkään. Takana ollut seinä sortui, mutta mies jatkoi tyytyväisenä tulittamista. Vain suora täysosuma kranaatista riitti vaientamaan kohteen kunnolla. Lopputuloksena helpoin pelitapa oli ampua kranaatilla talon etuseinä pois ja sitten viimeistellä taakse seisomaan jäänyt sotilas normaalilla rynnäkkökiväärin sarjalla.
Tekijöiden perustelu tehottomilta tuntuviin aseisiin on moninpelin tasapainottaminen. Myöhemmin otellun moninpelisession perusteella tämä ei tunnu uskottavalta selitykseltä, sillä sama asia vaivasi moninpelissä vielä pahemmin. Lähes kaikkien paikalla olleiden testaajien mielestä sinänsä munakkailta kuulostavat aseet ovat liian tehottomia ja erityisesti kranaattien osuma-alue on aivan liian pieni. Tekijät saivat asiasta varsin runsassanaista palautetta, joten toivon, että asia korjataan ennen pelin ilmestymistä.
Joukolla kultaryntäykseen
Bad Companyn tärkein moninpelitila on Gold Rush, joka on periaatteessa uudelleen nimetty versio Counter-Striken klassisesta pomminpurkamisesta. Yksi joukkue suojelee kartalla olevia kulta-arkkuja, toinen taas yrittää räjäyttää ne taivaan tuuliin. Muita pelimoodeja ovat esimerkiksi deathmatchit yksin ja tiimissä.
Perinteiseen Battlefield-tyyliin valittavissa on erilaisia hahmoluokkia kuten pioneeri, perussoturi tai tukijoukot. Aseet vaihtelevat luokkakohtaisesti ja vain osa pystyy parantamaan itseään yksinpelistä tutulla ensiapupiikillä, muiden täytyy poimia maasta tukihahmojen pudottamia ensiapupaketteja. Hahmoluokan ja aseistuksen pystyi ainakin testiversiossa valitsemaan uusiksi aina kuoltuaan, mikä toi hommaan mukavaa vaihtelua. Syntymispisteekseen voi valita joko aloituspaikan tai kentällä ryynäävän ryhmän, jolloin pääsee suoraan taistelun keskipisteeseen.
Parin tunnin kultaryntäyssession perusteella Bad Companyn moninpeli on hauskaa, mutta kärsii jo mainitusta aseiden alitehoisuudesta. On aika turhauttavaa, että kohdetta saa suolata olan takaa eikä edes suora osuma kiväärikranaatista välttämättä vaienna vastustajaa. Ajoneuvojen rooli vaikutti hiukan aikaisempaa pienemmältä ja niitä käytettiin lähinnä nopeaan liikkumiseen vihollisen selustaan. Tämä saattoi tosin johtua vain valitusta kentästä, mutta lentolaitteita ei Bad Companyssa ilmeisesti nähdä.
Asetehon lisäksi muuten dynaamista taistelua haittasi hahmon pikkuriikkisen liian hidas liikenopeus. Bad Companyssa on uutuutena sprint-toiminto, jonka avulla sankari voi vasenta tattia pohjassa pitämällä juosta lyhyen matkaa tavallista nopeammin. Tämäkin vauhti tuntui silti liian verkkaiselta, aivan kuin sankarilla olisi jatkuvasti tervaa kengänpohjissa. Toivottavasti vauhti asettuu kohdilleen ennen julkaisua.
Bad Company ilmestyy Xbox 360:lle ja PS3:lle kesäkuussa. Xbox 360:lla pyörivä testiversio näytti ja kuulosti todella komealta, ja lupausten mukaan laadun pitäisi olla samanlaista myös PS3:lla. Muutamista harmittavista puutteista huolimatta kokeilusta jäi nälkä nähdä lisää.
Artikkeli on luettavissa 2.5.2008.
