Borderlands todistaa, että jotkut planeetat pitää jättää asumattomiksi.
Planeetta Pandora on rajaseutua, paikka tunnetun universumimme rajalla. Se on myös maailma, jossa elämä noudattaa ainutlaatuisen verkkaista kiertokulkua. Oudot luonnonlait käyvät Pandoralle asettuneille siirtokuntalaisille piinallisen selviksi, kun vuosikausia jatkunut planetaarinen talvi vaihtuu kevääseen. Maailma, jonka piti olla autio, täyttyy talvihorteesta virkoavalla elämällä. Käy selväksi, ettei ihmisellä ole sijaa Pandoran ankarassa ekosysteemissä.
Joukkopako Pandoralta on pian todellisuutta, mutta ei kaikille. Köyhimmille siirtokuntalaisille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin selviytyä äärimmäisen vihamielisissä olosuhteissa. Siirtokunta pirstaloituu linnoitusmaisiksi yhteisöiksi, joissa jokainen päivä on taistelua olemassaolosta. Siirtokuntalaisten ahdinko on toisille mahdollisuus – heistä tulee onnenonkijoita, bandiitteja ja omia etujaan ajavia sotaherroja.
Pandoran mittaamattomia suolatasankoja hallitseville superpedoille keskenään kärhämöivät ihmiset ovat yksi ja sama asia: suussa sulava päivällinen.
Teksasilainen Gearbox Software on puuhaillut Borderlandsin parissa jo kahden vuoden ajan. Vähäisempi peli olisi saatu siinä ajassa jo valmiiksi, mutta Randy Pitchfordin johtamalla firmalla on edessään vielä vuoden verran vääntämistä. Se on hurjan pitkä aika, mutta kyseessä ei olekaan mikään keskitien tieteisräiskintä.
Borderlandsissa on siirtokuntalaisten antamiin tehtäviin perustuva rakenne ja valtava pelialue, joka on jokaisella kerralla vähän erilainen. Sankari ansaitsee kokemustasoja ja sijoittaa niistä ansaittavia pisteitä erilaisiin taitoihin. Kylissä voi varustautua ja myydä pois kaatuneilta vihollisilta jääneitä aseita. Tussareita riittää todellakin myytäväksi, sillä Borderlandsissa on yli puoli miljoonaa erilaista asetta. Ihan mieletöntä!
Randy Pitchford kuvailee arsenaalia vinhalla esimerkillä. "Ajatelkaapa vaikka suosikkihaulikkoanne ihan mistä tahansa räiskintäpelistä. Henkilökohtainen suosikkini on Half-Lifen haulikko, kun taas tiimipäällikkömme Matt Armstrong tykkää enemmän Halon tulikepistä. Molemmat aseet löytyvät muodossa tai toisessa Borderlandsista. Haulikoita on aivan joka lähtöön: Doom 2 -tyyppisestä tuplahaulikosta pähkähulluihin nelipiippuisiin. Borderlandsissa on jopa kaksipiippuisia pumppuhaulikoita."
Pitchford demonstroi aseiden moninaisuutta. On tarkkoja aseita, epätarkkoja aseita, korkeaa tulinopeutta ja kertalaukauksia. On kaikenkokoisia ja -näköisiä revolvereja, joista karuimmassa on niin iso kaliiberi, että rullaan mahtuu vain kaksi panosta. Hullunkurisessa pikkukonepistoolissa on kaksi piippua ja minikokoinen lipas. Ase tyhjenee äkäisellä kertatöräyksellä: BRRRT!
Asepaljous selittyy kooditaikuudella, jota nimitetään proseduaaliseksi generoinniksi. ”Kaikki aseet luodaan ennalta määrättyjen sääntöjen ja työkalujen pohjalta”, Randy Pitchford selittää. "Määrittäviä ominaisuuksia ovat muun muassa latausmekanismi, piipun pituus, tukin rakenne ja aseen kokonaispaino. Kaikkia kombinaatioita olisi mahdoton käydä läpi etukäteen, luomamme säännöt kuitenkin takaavat, että lopputuloksessa on järkeä."
Pitchford vakuuttaa, että asepaljoudesta huolimatta jokainen ase on omalla tavallaan ainutlaatuinen, ulkonäköään myöten. "Toisinaan erot saattavat olla melko hienovaraisia, esimerkiksi Mallowanin valmistaman G34R-kiväärin erottaa G43S-kivääristä vain piipun pituudesta."
Huipputekninen Mallowan on vain yksi Borderlandsin monista asevalmistajista. "Jacobsin valmistamissa aseissa on vastaavasti jalopuisia yksityiskohtia ja helmiäiskoristeita. Sellainen on oiva valinta, jos haluat tuntea itsesi Wyatt Earpiksi."
Villin lännen pyssysankari Wyatt Earp liikkuu oikeastaan samassa henkisessä maastossa kuin Borderlandsin onneaan onkiva päähenkilö. Hän on kulkuri ja ongelmienratkoja, Randy Pitchfordin sanoin "yhdistelmä Indiana Jonesia ja Mad Maxia."
Kuten tarunhohtoinen Wyatt Earp myös pelaaja kokoaa ympärilleen pienen joukon apureita ja palkollisia. Co-op-moodissa nämä apurit ovat muita pelaajia. Neljän pelaajan yhteistyömoodi kuulostaakin kiehtovalta, sillä hahmojen kokemustasot ja varusteet säilyvät pelistä toiseen. Jaettu ilo on jaettua iloa myös aarteiden äärellä, sillä pomovihollisen pudottamaa superasetta ei noin vain halkaista neljään osaan.
Randy Pitcford heittäytyy salaperäiseksi, kun puhe kääntyy Borderlandsin maailman mittasuhteisiin. Planeetta Pandoran etäisyydet ovat ainakin sitä suuruusluokkaa, että paikasta toiseen on parempi liikkua ajoneuvoilla. Pandoran pintaa halkaisevan suuren suola-aavikon pitäisi olla jopa 6 000 kilometrin levyinen, mikä kuulostaa melko uskomattomalta. Olettaa sopii, ettei aavikkoa ole tarkoitettu päästä päähän ajettavaksi.
Vaikka mikään ei estä seikkailuhenkistä harhailua satunnaisten taisteluiden toivossa, Borderlandsissa on myös selkeä päätarina, jonka johtolangat vievät suuren muukalaisaarteen äärelle. Muinaisen sivilisaation jäänteet ovat avain satumaisiin rikkauksiin, joita kukaan ei uskonut löytävänsä Pandoralta. Muukalaisraunioihin on kätketty paitsi ihmiskunnan valoisampi tulevaisuus, myös toinen toistaan eksoottisempia aseita.
Ensin Mass Effect ja sitten tämä. Uskoni räiskintäpelien uusiutumiskykyyn on palannut!
Artikkeli on luettavisa 31.1.2008.
