The Club on harvinaisen suoraselkäinen räiskintä, sillä se on puhdasta arcade-ammuskelua vailla yleviä tarkoitusperiä tai muita tekosyitä. Klubi on ympäri maailmaa toimiva salaseura, joka kerää jäsenikseen rikollisia, mätiä kyttiä, psykopaatteja ja muuta roskasakkia. Henkipatot osallistuvat rikkaiden rötösherrojen pyörittämään urbaaniin sodankäyntiurheiluun, jossa heikot sortuvat ja murhanhimoiset loistavat.
Räiskinnän rakenne on otettu mätkinnöistä: valittavana on kahdeksan hahmoa, joilla on eroja nopeudessa, kestävyydessä, iskuvoimassa ja kunnossa. Taistelukentiksi kelpaavat niin vankilat kuin Venetsian kanavat, pelimuodot vaihtelevat aikarajallisesta kujanjuoksusta kukkulan kuningas -tyyliseen tietyn pisteen puolustamiseen.
Kehitystiimi Bizarre Creations tunnetaan Project Gotham Racing -autopeleistä. Niiden hektisyys on tarttunut myös The Clubiin, jossa jokaisen pelimuodon päämääränä on kerätä tappopisteitä. Pisteitä rapsahtaa tilille sitä enemmän mitä nopeammin viholliset kaatuvat ketoon. Selän takaa ohjattavaa hahmoa kannustetaan jatkuvasti juoksemaan nopeammin ja tappamaan paremmin. Oma pyssysankari on nopea kuin tuuli, vahva kuin härkä, kestävä kuin panssarirykmentti ja hyttysen kilometrin päästä nitistävä tarkka-ampuja. Viholliset ovat vastaavasti aivotonta tykinruokaa, jotka kaatuvat parista laukauksesta, eivätkä he liiemmin kovene edes vaikeustasoa muuttamalla. Vaikeustason nostaminen tiukentaa sen sijaan pistetavoitteita.
Katutaistelun grafiikka on sulavan kaunista ja ympäristö hajoaa messevästi. Jopa kokonainen kirkontorni voi romahtaa tarpeeksi kovasta räjähdyksestä. Räjähdyksistä ja pyssynpaukkeesta koostuva äänimaisema jää ennakkoversion perusteella kuitenkin vaisuksi.
Ensivaikutelman perusteella The Club vaikuttaa vähän liiankin yksinkertaiselta, sillä toimintaan puutui jo alkukenttien aikana. Siitä puuttuu monia taktisia hienouksia, joihin muissa räiskintäpeleissä on tottunut, kuten kulman takaa kurkkiminen, suojatuli ja tarkkuustähtääminen. Tyylin voi toki tulkita vanhojen arvojen vastalauseeksi kaiken maailman Gears of Wareille ja Rainbow Sixeille, mutta valitettavasti omaa identiteettiä hakiessa on hukattu jotain tärkeää pelaamisen syvyydestä ja monipuolisuudesta. Eikä siitä pääse mihinkään, että The Clubin seipäänniellyt hahmoanimaatio edustaa sellaista räiskintäperinnettä, jonka olisi suonut jäävän jo historiaan. Laittoman ihmissafarin ympärille punotun The Clubin uhkana on hukkua taas yhtenä nättinä toimintaspektaakkelina lukuisten kaltaistensa sekaan.
Artikkeli on luettavissa 31.1.2008.
