www.ea.com/crysis
Crysis on turkkilaissyntyisten Yerlin veljesten lahja PC-pelaamiselle. Näin uljasta räiskintäpeliä ei ole ennen nähty.
Ylimaallisen kaunis Crysis on liian hyvää ollakseen totta, sillä sen konevaatimukset eivät ole tästä maailmasta. Kun kokoonpanoksi suositellaan 2,2 gigahertsin Intel Core 2 Duo -prosessorilla, kahden gigatavun muistilla ja GeForce 8800 GTS/640 -tasoisella näytönohjaimella varustettua rassia, niin vähempikin panee epäilemään pelintekijöiden ja tietokonevalmistajien salaliittoa.
Jos riittävän tykki kone löytyy – tai sellaisen on valmis Crysiksen takia ostamaan – taivaan portit ovat auki. Kaikilla graafisilla herkuilla Crysis on takuulla mieleenpainuva pelikokemus!
Ihmemiehenä viidakossa
Crysis käynnistyy Yhdysvaltojen ja Pohjois-Korean yhteenottona Etelä-Kiinanmeren saarella, mutta muuttuu pian molempien eloonjäämiskamppailuksi tropiikissa heränneitä avaruusolentoja vastaan. Amerikkalaiset vastaavat ulkoavaruuden asukkien huipputekniikkaan omallaan. Ihmiskunnan viimeinen toivo on nanomuskelipukuun puettu valiosotilas. Hurjan näköinen puku muodostaa ikään kuin ylimääräiset teknolihakset hauraan ihmiskehon päälle.
Nanomuskelipuvulla on neljä käyttötilaa, joista yksi on aina aktiivisena. Panssarimoodissa puku parantaa kestävyyttä, mutta myös jähmettää sankarin liikkeitä. Nopeusmoodissa sankari venyy gepardimaisiin juoksupyrähdyksiin ja lataa aseet vauhdikkaasti. Voimatilassa jokainen nyrkinisku on tappava ja sotilaan ponnistusvoima saa sellaiset mittasuhteet, että muurinkin yli loikkaa tuosta vain. Kupletin täydentää naamiointimoodi, joka muuttaa nanosotilaan käytännöllisesti katsoen näkymättömäksi.
Puvun energiavarat rajoittavat yli-inhimillistä toimintaa. Esimerkiksi panssaritilassa haavoittumattomuutta kestää vain niin kauan kuin akuissa riittää virtaa. Vaikka energia palautuu nopeasti, nanomuskelipuku ei ole tekosyy luopua taktisesta ajattelusta saati terveestä järjestä. Nurkkaan ajettuna nanomies on kuollut mies.
Pelaaminen on paljon tyydyttävämpää, kun panssarimoodissa jyräämisen sijaan hyödyntää nanomuskelipuvun hienostuneempia ominaisuuksia. On esimerkiksi hauskaa spurtata nopeusmoodissa konekivääripesäkkeen ohitse ja pamauttaa yllätetty kk-mies nanovahvistetulla luuvitosella hengiltä. Vihollisia on kivaa hämmentää perääntymällä rynnäköstä ja koukkaamalla näkymättömänä sivustaan. Koukkaamista mokomat penteleet harrastavat itsekin.
Nanomuskelipuvulla kikkailua täydennetään kustomoitavalla asearsenaalilla. Aseisiin voi vaihtaa lennosta erilaisia ammustyyppejä, tähtäimiä, kranaatinheittimiä, laserosoittimia ja muita herkkuja. Ihastuin rynnäkkökiväärien vaihtotähtäimiin: aseen luonne muuttuu tyystin, kun pikkukiikarin vaihtaa lähitaistelussa ketterään refleksiivitähtäimeen.
Vapaus tai kuolema
Crysis mallintaa Kravun kääntöpiirin ennen näkemättömällä tavalla. Jyrkästi kumpuileva viidakko jatkuu silmänkantamattomiin. Vain liian sankat viholliskeskittymät ja korkeimmat jyrkänteet asettavat esteitä etenemiselle, muuten luonnossa voi temmeltää lähes täydellisessä vapaudessa. Neliökilometrien kokoiselta tehtäväalueelta ei sentään voi poistua, sillä ulkorajan ylitettyään päähenkilöä käsketään kääntymään takaisin. Illuusio liikkumisen vapaudesta on silti enemmän kuin riittävä.
Viidakon yksityiskohtaisuus hätkähdyttää, mutta niin hätkähdyttää myös tuho, jota ympäristölle voi aiheuttaa. Palmut ja pensaat katkeavat tulituksesta ja heppoiset viidakkomökit räjäyttää tuosta vain taivaan tuuliin. Paksuimmille puunrungoille nanosotilas ei voi tehdä mitään, mikä kieltämättä tuntui ärsyttävältä. Vastaavaan tuhoutumattomuuteen törmää myös puisia mökinrähjiä jykevämmissä rakennuksissa.
Crysis tunnelmoi oivallisesti vuorokaudenaikojen vaihtumisella. Siirtymä ilmaiskuin tuetusta pikkutuntien viidakkorynnäköstä punahehkuiseen aamuruskoon oli kuin suoraan Michael Bayn testosteronia huokuvasta toimintaelokuvasta.
Tämäntapaisessa silmänkarkissa on kuitenkin sama vika kuin oikeassa karkissa: liiasta karkista tulee masu kipeäksi. Huojuvat palmut ja vitivalkoiset rantahietikot edustavat esteettisessä mielessä lähinnä kornien matkailu- ja limuviinamainosten kuvastoa. Crysiksen grafiikka on ohjelmointiteknisessä mielessä hienoa, mutta omaperäisyyttä siitä ei löydä hakemallakaan. Se vähä, mitä Crysiksen muukalaisista ehdin nähdä, ei erityisemmin vakuuttanut.
Eipä silti, ilman grafiikkaakin Crysiksen perusteet ovat enemmän kuin kunnossa. Tehtävätavoitteita voi olla monta, mutta suoritustapa ja -järjestys on vapaa. Kun tavoitteet ovat puolentoista tunnin tetsaamisen ja kallionjyrkänteillä suunnistamisen jälkeen täytetty, olo on kumman vapautunut. Putkijuoksujen päälle nautittuna Crysis on makeaa, makeaa nektaria. Hörps!
Crysiksen moninpeli on luokkaa ältsin monimutkainen. Vastustajan tukikohdan räjäyttämiseen tähtäävä ajoneuvotehtaiden ja muiden tärkeiden rakennelmien valtaaminen vetoaa varmasti sellaisiin pelaajiin, joille yhteinen päämäärä on tärkeämpi kuin tunne omista vaikutusmahdollisuuksista.
