Artikkeli on luettavissa 4.6.2008.
Darksiders: Wrath of War
www.darksidersvideogame.com
Pelit katsasti -logo
Hevosmies helvetistä
Niin lähti toinen hevonen, tulipunainen, ja sen selässä istuvalle annettiin valta ottaa pois rauha maasta, että ihmiset surmaisivat toisiaan; ja hänelle annettiin suuri miekka. (Ilm 6:4)
Apokalyptista kärsimystä levittävät Ilmestyskirjan ratsastajat Sota, Nälkä, Rutto ja Kuolema ovat kuin luotuja videopeleihin. Marvel-sarjiksista tunnetun Joe Madureiran suunnittelema Darksiders: Wrath of War keskittyy ratsumiehistä valovoimaisimpaan, Sotaan. Madureira ei etsi hahmosta tarpeettoman syvällistä vertauskuvallisuutta, tummanpuhuva Sota heiluu miekka tanassa kuin parhainkin supersankari. Minne jättimiekka ei yllä, sinne ammutaan pitkä sarja raskaalla konekiväärillä. Niin sitä pitää.
Yleisen pahistelun sijaan Darksiders: Wrath of Warissa kostetaan raamatullisiin mittasuhteisiin paisunutta petturuutta. Suuri Saatana on käynnistänyt maailmanlopun ennenaikaisesti, eikä katalassa varaslähdössä kaivata ylimääräisiä häiriötekijöitä, kuten apokalyptisia ratsumiehiä. Sota ja kumppanit hylätään maan päälle voimattomina ja tarpeettomina. Voimattomuus on tosin suhteellista, sillä heikennettynäkin Sota potkii persettä paremmissa piireissä. Vääryyttä ei voi enää korjata oikeaksi, mutta se ei tarkoita, ettei pettureita ja väärintekijöitä voi panna maksamaan.
Lopunajat ovat käsillä
Darksidersin käynnistyessä maailmanloppu on kirjaimellisesti käsillä. Moderni maailma murenee pimeyden voimien vyörytyksessä. Enkelten ja demonien viimeinen yhteenotto on muuttanut nimettömän suurkaupungin tunnistamattomaksi raunioksi. Kaupunkia ympäröi suuren Saatanan tuhkaksi kärventämä erämaa. Näin mieltäylentävissä maisemissa pullisteleva ratsumies on kuin kotonaan.
Ilmestyskirjan ratsastajalla ei ole mainittavia liittolaisia. Turpapyykkiä pestään niin taivaallisen sotaväen kuin demonijenginkin kanssa. Rikkana rokassa ovat taivaaseen kelpaamattomat synnintekijät, joita riittää maailmanlopun maailmassa tungokseksi asti. Sota keräilee syntisten sieluja kuin oravannahkoja, sillä niillä maksetaan uudet varusteet ja niihin asennettavat lisäominaisuudet.
Sota on elämää suurempi kaveri, joka tarvitsee elämää suurempia aseita. Huomiota herättävän pitkä jättimiekka ainakin täyttää vaatimukset. Miekka on ratkaiseva ase pomodemoneita vastaan – veriset tapposekvenssit ovat kuin suoraan God of Warista. Turpeita sarvipäitä ei tarvitse viiltää kahtia pelkästään omalla nimikkomiekalla, sillä kostoretken edetessä mukaan tarttuu muitakin yliluonnollisia instrumentteja. Kuoleman viikate Sodan käsissä kuulostaa jokseenkin tappavalta yhdistelmältä.
Ratsumies tarvitsee myös tulta ja tulikiveä. Ihmispoloisten hentoiset käsiaseet ovat Sodan tarpeisiin riittämättömiä, isojen poikien taistelussa tarvitaan isojen poikien tussareita, kuten maahansyöksyneen taisteluhelikopterin konetykki. Hupaisaa kyllä, Darksidersin modernista maailmasta löytyy myös sädepyssyjä, sillä enkeliköörillä piisaa eksoottista teknologiaa kuin ulkoavaruuden muukalaisilla. Ei tarvitse olla Erich von Däniken päätelläkseen, mitä siitä voidaan päätellä.
Kun kaikki muu pettää, Sota voi vaikka repäistä lähimmän lyhtypylvään irti ja tyrmätä vastustajaansa sillä.
Suuntana alaspäin
Nykytrendin mukaisesti Darksiders vannoo avoimen peliympäristön nimiin, joskin toinen jalka putkeen kahlittuna. Maailmassa voi periaatteessa liikkua vapaasti, mutta jos ratsumies tunkee nokkansa väärään paikkaan, hän kohtaa tuota pikaa ylittämättömiä esteitä ja mahdottomia loppuvihollisia.
Vaikeuksien voittaminen edellyttää yleensä jonkin Sodalta riistetyn voiman palauttamista. Kaupunkia halkovan helvetillisen railon ylittäminen vaatii yliluonnollisen ihmeloikan, ja tuhkatasankoja vartioivan hiekkamadon surmaaminen Sodan uskollista ratsua, Perikatoa. Ratsun selästä hiekkamato on helppo räiskiä hengiltä, sen sijaan jalkamiehenä Sodalla ei ole mitään mahdollisuuksia väistää jättimadon hyökkäyksiä.
Etenemiselle välttämättömät voimat noudetaan maan syövereistä. Suoraviivaiset luolajaksot ovat kuin muistuma klassisista roolipeleistä: hirviöitä kuhisevan luolan perukoilla odottaa paitsi himoittu aarre, myös sitä vartioiva hirviö. Luolissa on toivottavasti muutakin ideaa kuin tappaminen ja välinäytösten ihastelu, sillä Darksidersin suunnittelijat arvioivat, että maan alla vietetään jopa 60 prosenttia kaikesta peliajasta.
Darksidersissa on avoin pelimaailma, tunnetun sarjakuvataiteilijan viileitä panssarihirviöitä, pidäkkeetöntä verenvuodatusta ja toimintaa ylevöittäviä roolipeliaineksia. Ominaispiirteitä luettelemalla Darksiders kuulostaa paitsi vastustamattoman hyvältä, myös viimeisen päälle laskelmoidulta pelituotteelta. Voiko tällainen peli edes syntyä muuten kuin taiteelliset ambitiot latistavana komiteatyönä? Kenties haukun väärää puuta, mutta persoonallisuuden ja sielukkuuden hiven ei tekisi pahaa edes Ilmestyskirjan ratsastajalle.
Tuomas Honkala
PS3, Xbox 360
Ilmestyy
vuoden 2009 alussa
