www.dragonage.com
Biowaren E3-pelikolmikosta ensimmäiseksi kauppoihin saapuu Dragon Age -fantasia, jota pääsi nyt pelaamaan konsolilla. Aikaisemmin peliä on demottu vain PC:llä, mikä on loogista pelin Neverwinter Nights -henkisyydestä johtuen.
Miten kohtalaisen monimutkainen roolipeli sitten toimii padilla? Reilun puolen tunnin demon perusteella hyvin, ja tv-ruudulle sopivammasta käyttöliittymästä huolimatta Dragon Age näyttää itseltään myös konsolilla. Nettiroolipelimäinen nappularivistö on korvattu oikean alanurkan kolmella pikatoiminnolla, joihin voi sitoa haluamansa taidot. Valittuihin kykyihin pääsee nopeasti käsiksi padin peukalopainikkeista ja sopivien vaihtaminen on helppoa tarpeen tullen.
Toiminnan voi PC-version tavoin pysäyttää tarvittaessa, mutta hahmojen välillä hyppiminen ja pikanäppäimillä mättäminen sujuu toimintapelimäisesti myös lennossa. Ainoastaan tähtäystä vaativat aluevahinkoloitsut pysäyttävät ajan kätevästi heti, joten osuman sijoittaminen on vaivatonta.
Taistelussa kuvakulma on melko lähellä hahmoja, enkä keksinyt mitään keinoa siirtää kameraa kauemmas. Tämä ei silti haittaa kovin pahasti, asia vaatii vain hetken totuttelua. Hahmojen erinomaisen säädettävä tekoäly sen sijaan on täysin samanlainen kuin PC:llä, ja toverit tekevät juuri sitä mitä halutaan silloin kun halutaan.
Mitä lähemmäs Dragon Agen julkaisu tulee, sitä ronskimmaksi pelistä näkyvä materiaali käy. Ikäraja tulee melko varmasti olemaan 18 vuotta, sillä ruma sana sanotaan niin kuin se on ja verta lentää metrin kaarissa. Jaksoin edelleen tahattomasti hihitellä yltäänsä veren tahrimille hahmoille, jotka taistelun jälkeen käyvät keskenään sivistynyttä keskustelua kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Pelkkiä kuvia katselemalla Dragon Age ei heti vakuuta, sillä grafiikka tuntuu alustasta riippumatta olevan karumpaa kuin esimerkiksi Mass Effectissä. Liikkeessä se haittaa kuitenkin paljon vähemmän, ja erinomainen musiikki nostaa tunnelmaa. Syksyllä on luvassa odottamisen arvoinen roolipelipaukku, eikä sitä ole tehty lapsille.
Artikkeli on luettavissa www.pelit.fi:ssä 31.8.2009.
www.us.playstation.com/uncharted/U2AT
Ensimmäinen Uncharted ei ehkä ollut sitä odotettua Indiana Jones -henkistä seikkailua, mutta sen sijaan se oli sujuvaa viihderäiskintää vehreässä viidakossa ja upeilla muinaismuistomerkeillä. Tällä kertaa Nathan Drake on Marco Polon jalanjäljillä.
Jatko-osa tekee Unchartedista täysipainoisen nykyräiskinnän lisäämällä siihen sekä monipuolisen kymmenen pelaajan nettitaiston että kolmen pelaajan yhteistyöpelin. Kesäkuinen moninpelin betatestaus osoitti, että tekniikka pelaa ja veijariräiskintä on entistä sliipatumpaa.
Yhteispelissä ei pelata yksinpelin juonitehtäviä, vaan omia co-op-kenttiä, joissa tyhjennetään alue kerrallaan kimppuun rynnivistä tusinavihollisista. Välillä kehään hyppää kovempi jässikkä. Samoja koviksia lienee odotettavissa yksinpelissäkin. Uudelle alueelle päästään yhteistoimin, esimerkiksi punnertamalla kaveri yläilmoihin avaamaan reittiä.
Kaveria ei tiimipelissä jätetä, vaan kuoleman kielissä olevan ehtii pelastaa nopealla kolmionapin ensiavulla. Jos ei ehdi, joukkueen uusintayrityksiä on kolme. Tiimipeli on hauskaa, mutta perstuntumana yksinpelikampanjan pelaaminen co-oppina olisi hauskempaa.
Kymmenen hengen pelissä pääsi kokeilemaan perinteistä deathmatchia ja lipunryöstöstä ammentavaa plunderia, jossa raahataan aarrepystiä omalle alueelle. Roudarin homma hidastaa liikkumista ja varaa toisen käden, joten räiskiä voi vain pistoolilla. Handicapin takia tehokas tiimityö onkin ainoa mahdollisuus hoitaa poika kotiin, jos vastus osaa asiansa. Hauskana tiimipelielementtinä aarrepystin voi nopeasti viskata kaverille.
Joukkueet jaetaan sankareihin ja ilkimyksiin. Sankareista yksi on Nathan, toinen ihana Elaine ei kun Elena, kolmas uusi ihastus ei kun tuttavuus Chloe ja neljäs vanha tuttu Sully. Vihollisjoukkue on mustaan erikoisjoukkopukeutumiseen hurahtanut rosvojoukko. Näistä voinee tehdä päätelmiä myös yksinpelin suhteen.
Taistelijan varustus on perussettiä: jääkärin morsian kiikaritähtäimellä tai ilman, haulikko ja niin edelleen. Varalla on pistooli ja napin painalluksen päässä kranaatti. PS3-ohjaimen tatit eivät nauti rajatonta rakkautta, mutta nyt työvälineestä on otettu kaikki irti. Unchartedin tähtäys ei häpeä yhdellekään padiräiskinnälle – se on nopeaa ja tarkkaa.
Kuvakulma on kolmannesta persoonasta, joten taistelutanner pysyy piilossa kyykkiessäkin hallussa. Suojautuminen on tärkeää. Voi helposti kuvitella, että tutulla porukalla treenaamalla syntyy komeaa ja taktista peliä, kun puolustus toimii. Liian ahkerasti ei parane kyykkiä samassa suojassa, kranaatti lentää pian jalkoihin! Niiden viskominen on nimittäin poikkeuksellisen helppoa.
Kämppimisen lisäksi voi kilpikonnailla luodinkestävän kilven takana. Sen suojissa voi liikkua hitaasti ja räiskiä pistoolilla. Sekään ei ole mitään mitä kranaatti jaloissa ei parantaisi!
Kiipeily on isossa roolissa, sillä kentissä on runsaasti korkeuseroja ja räiskiä voi nyt myös kesken kiipeilyn. Nyt nähdyt kentät olivat ränsistynyttä sota-aluetta. Saa nähdä, onko viidakko taakse jäänyttä elämää, mutta monipuolisia ympäristöjä on joka tapauksessa luvassa. Teknisesti jälki on viimeisen päälle tehtyä ja sulavaa – edes ruudun repeilyjä ei enää näkynyt.
Beta jätti hyvän maun. Eniten mietitytti, onko sujuvalle mutta pienen pelaajamäärän melko perinteiselle moninpeliräiskinnälle kysyntää, kun kilpailu on niin kovaa. Varsinainen nälkä syntyikin halusta päästä yksinpelin kimppuun.
