www.sega.co.uk/empire
Empire: Total War kertoo sotahistorian hulluista vuosista, jolloin yksi ruotsalainen vastasi kahtakymmentä venäläistä ja koko maailma pelkäsi ranskalaista sotataitoa.
Empire: Total War -strategiapeli keskittyy 1700-lukuun, jolloin maailma taisteli musketit kourassa ruotsalaisten kehittämällä linjataktiikalla. Ennakkoversion perusteella Creative Assembly tuntuu tehneen sitä mitä osaa: sujuva tosiaikataistelu yhdistetään kohtuullisesti toimivaan vuoropohjaiseen strategiakartalla puuhasteluun.
Strategiakartta on suurempi kuin aikaisemmin, sillä kartta kattaa maailman Amerikasta Intiaan. Samasta syystä nappuloiden määrää pudotetaan, sillä käytössä ovat vain laivat, armeijat, vakoojat ja herrasmiehet. Herrasmiehet ovat modernin ajan laillisia vakoojia, jotka opiskelevat ulkomaiden yliopistossa varastaen tietotaitoa oman maansa käyttöön. Sodan syttyessä vaihto-opiskelijat heivataan takaisin kotimaahansa. Diplomatia ja kauppasuhteet hoidetaan valikoiden kautta, eikä enää kankeasti lähettämällä ukkoja turkistarhoille tai muiden diplomaattinappuloiden luo.
Valtiota ei ole pakko säätää läänikohtaisesti, sillä 1700-luvulla keskitytään jo valtiotason johtamiseen. Tukena ovat puolustusministerit, valtionvarainministerit ja muut pikku apulaiset, jotka taidoillaan parantavat tai heikentävät valtion toimintaa. Kuningaskunnassa ministerinsä saa itse valita, mutta perustuslaillisessa monarkiassa ja tasavallassa vaalitulos ratkaisee hallituksen koostumuksen.
Jos hallitus on kädettömiä tunareita täynnä, pelaaja voi käynnistää ennenaikaiset vaalit, mutta lopputuloksesta ei voi olla koskaan varma. Bonuksena jatkuva äänestely voi johtaa sisällissotaan, jolloin joutuu valitsemaan, kenen riveissä jatkossa seisoo. 1700-luvulla Euroopassa eivät keskenään taistelleet uskonnot, vaan valtiomuodot. Tasavaltalaisia pidettiin vaarallisina kapinallisina, toisin kuin vanhoja arvoja edustavia kuningaskuntia.
Uusi aika, uudet kujeet
Shogunissa ja Medievaleissa alkeelliset musketit eivät olleet kuin sivurooleissa, mutta 1700-luvun taistelukentällä tuliluikku on jalkaväen ykkösase. Taistelukentän pyhä kolminaisuus kietoutuu jalkaväen, ratsuväen ja tykistön ympärille. Tykistö voittaa hitaan jalkaväen, ratsuväki tykistön ja järjestäytynyt jalkaväki pystyy murtamaan hurjimmankin ratsuväkirynnäkön.
Vaikka miehet marssivat tiiviissä muodostelmassa ja ampuvat pystyssä, maastoa käytetään paljon aikaisempaa enemmän. Kaikkiin rakennuksiin voi linnoittautua ja kiviaidan taakse asemiin jääminen suojaa paitsi muskettitulelta, myös tekee ratsurynnäköstä liki mahdottoman. Hevosten on hidastettava ennen aidan yli hyppäämistä, mikä vie rynnäköltä tehon eikä jalkaväki joudu edes vaihtamaan neliömuodostelmaan kiskoessaan yksittäin päälle käyviä ratsumiehiä hevosen selästä.
Linjataktiikat tekevät Total Warin tosiaikataisteluista tuoreen tuntuisia. Osa viehätyksestä syntyy aikakauden aseista, jotka tuovat omat riski-palkintominipelinsä taktiikoihin. Vihollisen lähtiessä rynnäkköön, pitää nopeasti päättää, odottaako viime hetkeen ja koittaa kaataa koko porukan yhteislaukauksella, vai käskeekö miestensä kiinnittää pistimet. Ajan alkeelliset pistimet juntattiin piippuun, joten pistimen kiinnittämisen jälkeen aseella ei voinut enää ampua. Tykistö taas toimii yllättävän modernisti ampuen suorasuuntauksen lisäksi sulkutulta ja estäen vihollisen taktiset liikkeet.
Uutuutena Total War -kaavassa ovat tosiaikaiset meritaistelut, joita käydään kaikilla seitsemällä merellä. Sivusta katsottuina meritaistelut näyttivät hienommilta kuin pelattuina, sillä taistelusysteemi on varsin kevyt. Creativelaiset tosin vakuuttivat marinaa kuunneltuani, että meritaisteluun keskitytään eniten kehitystyön loppuvaiheessa ja käyttöliittymäkin on vielä totaalisen kesken. Toivottavasti lupaus on totta.
Taistelusysteemi ottaa hienosti huomioon eri ammustyypit mastoja katkovista ketjuammuksista miehiä kaataviin kartesseihin. Ampumakulma huomioidaan, sillä T-asemasta ammuttuna täyslaidallinen pyyhkii pitkin kansia ja tekee tavallista enemmän vahinkoa. Rautakuulat lentävät helposti koko laivan läpi vaurioittaen joskus takanakin olevaa, ja tuli tarttuu tuulen mukana laivasta toiseen aiheuttaen välillä totaalista paniikkia.
Ongelma onkin ammuskelun sijaan purjehtimisessa. Aluksia ei ole pakko liikuttaa lainkaan, vaan ne voivat koko taistelun ajan pyöriä paikallaan kuin tykkitornit. Pikkulaivoilla on pulassa, koska ei voikaan ketteryydellään väistellä linjalaivan täyslaidallista. Samoin ylätuuli menettää merkityksensä, sillä laivat liikkuvat vastatuuleenkin ongelmitta. Onneksi edes purjeiden menetys naulitsee laivan paikoilleen.
Tekniikkapuut jatkuvat höyrylaivoihin asti, ja ajattelin aina Napoleonin sotien olevan kampanjan grande finale. Kampanja päättyy kenkusti vuoteen 1800, ja Napoleonin sodat jätettäneen lisälevyn materiaaliksi. Ilman markkinahenkistä rajoitusta jokainen koululainen olisi saanut historianopettajaltaan helppoja irtopisteitä vain sanomalla: "Pelasin juuri yhtä strategiapeliä, jossa on Suomen itsenäistymiskehityksen avainhetkistä sekä suuri Pohjan sota että Suomen sodat." Nyt pitää tyytyä niistä vain ensimmäiseen, mikä ei välttämättä riitä numeron nostoon.
Arvostelu on luettavissa www.pelit.fi:ssä 4.2.2009.
