Europa Universalis III - Kohti parempaa Eurooppaa
Historiahörhöjen suosikkipeli Europa Universalis saa tammikuussa jatkoa, kun sarjan kolmososa ilmestyy.
Europa Universalis III ei muuta peruslinjaansa mihinkään. Paradoxin reaalistrategia on raskaan sarjan strategiapeli, joka vaatii pelaajaltaan insinöörimäistä lautapeliotetta. Tunnelma ei synny siitä, että kaupungit kasvavat ja kaunistuvat vaan siitä, että onnistuu tekemään tilanteisiin parhaimmin sopivat ratkaisut. Varsinkin moninpelinä Europa Universalis on ollut silkkaa nannaa, jossa paras eikä onnekkain pelaaja voittaa.
Tekijät tosin lupaavat kolmososassa tekoälyn osaavan jo pelatakin. Suurimpana erona edellisiin osiin on, että rikkain pelaaja ei voita, vaan taloudellisen ja sotilaallisen voiman välillä joutuu tasapainottelemaan.
Historian on syytä kiinnostaa
Peli nojaa vahvasti historian tuntemukseen, sillä se noudattaa todellisia tapahtumia ja hovinsa voi täyttää oikeilla henkilöillä Mozartista Kolumbukseen. Peruskaava on muutettu yksinkertaisella jipolla, sillä skenaariorakenteesta on luovuttu. Sen sijaan pelin voi aloittaa millä maalla tahansa vuosien 1450–1789 välillä. Tosin peli suosittelee kiinnostavia aikoja ja maavaihtoehtoja, jolloin voi vaikka Amerikan löytymisen jälkeen osallistua siirtomaaralliin Espanjalla, Ranskalla, Englannilla tai Portugalilla.
Laajuudella ja monipuolisuudella on hintansa. Mikromanageroinnin määrä räjäyttää herkän humanistin pään, sillä pelialueen jokaiseen provinssiin (1700 kipaletta Amerikasta Aasiaan) saa rakentaa valtakuntaa parantavia pytinkejä yliopistosta kauppakeskuksiin. Siihen päälle tulevat armeijan kokoaminen, ulkomaankauppa, diplomatia, hovin nimittäminen, Vatikaanin kanssa kädenvääntö ja miljoonat muut pikkuhommat.
Optimointia helpottaa se, että vaihtoehtojen kohdalla kerrotaan suoraan, miten mikäkin päätös tai rakennus vaikuttaa. Jos esimerkiksi pohtii, valitseeko hallitusmuodoksi feodaalimonarkian tai edustuksellisen monarkian, näkee feodaalisysteemin lisäävän armeijan kokoa ja edustuksellisen nostavan valtakunnan tuotantokykyä, jolloin myös armeija valmistuu vikkelämmin.
Europa Universalis vilisee herkullisia syy-seuraussuhteita, jotka vaikuttavat koko ajan pelin piirtämän historian läpi. Hallitsijansa voi heittää rintamalle sotilaiden mukana, mutta silloin sankarikuoleman riski on varsinkin tappion hetkellä suuri. Hallitsijan kuollessa voi sattua useampikin asia. Yksinkertaisimmillaan kuolleen kruunupään jälkeläinen astuu valtaistuimelle. Jos prinssi on liian nuori, sijaishallitus hoitaa virkaa hetken. Silloin pelaaja ei voi esimerkiksi aloittaa hyökkäyssotaa eikä vaihtaa hallitusmuotoa. Pahimmillaan koko valtio siirtyy toisen maan hallitsijan omistukseen, jos tämä on vallanperimysjärjestyksessä seuraava.
Vuoden 2007 alussa ilmestyvä Europa Universalis III on raskaan sarjan strategikoille suunnattu helmi, josta ei taatusti saa koko perheen viihdettä. Peli perustuu hyvin löyhästi samannimiseen lautapeliin.
